Olipa kerran vappu

Tämänvuotinen vappu pesi selkeästi edellisen, vaikkei ihan täysiin pisteisiin yltänytkään. Päivystin edellisyön Saarella, mutta kiireisen illan jälkeen saimme sentään nukkua ihan kunnon yöunet. Vapunaaton tilakäynnitkin saimme tehtyä puoleenpäivään mennessä, mutta kyytien vuoksi pääsimme lähtemään Helsinkiin vasta kolmen ja puolen tunnin odottelun jälkeen. O oli siinä vaiheessa livennyt jo omien kavereidensa kanssa vapunviettoon, joten puunasin kaikessa rauhassa navetan hajut viemäriin ja seurasin parin tunnin päästä perässä. Bussissa törmäsin sattumalta vanhaan kotipuolen luokkakaveriini, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia Hakaniemeen asti.

#selfie

Illan ajan kiertelimme keskustassa, kävimme Senaatintorin portailla istuskelemassa ja jatkoimme lopulta muutaman ainejärjestön - mukaanlukien omamme - vappubileisiin Circukseen, joka jälleen kerran oli aivan liian täynnä jengiä. Tanssiminen oli mahdotonta, sain vain kipeän kuhmun takaraivooni jonkun kyynärpäästä. Kertooko se enemmän baarista vai pituudestani?  

Yksi lukija ja kohtalaisen tuore eläinlääkisläinen kävi kuitenkin moikkaamassa, mikä ilahdutti kovasti. Oli hurjan kiva kuulla, että blogistani on ollut inspiraation lähteeksi. Terkkuja ja kiitos!

Lähdimme kotiin ennen kolmea ja pitkien yöunien jälkeen heräsimme synkkään vapunpäivään. Päätimme kuitenkin lähteä perinteiselle vappupiknille, sillä olimme varanneet eväitäkin sen varalle. Suunnistimme pahasti pieleen Ullanlinnassa, joten paikalle pääsy kesti ikuisuuksia, mutta mikäpä siinä käpötellessä. Keväinen Helsinki on kaunis - etenkin tuo vanhempi osa kaupunkia.

Ullanlinnanmäelle päästyämme osa porukasta oli jo kaikonnut, mutta aurinko sentään kailaili pilvien lomasta. Istuimme alas ja napostelimme niin ainejärjestömme kuin oman eväspussimme tarjoamia antimia taustalla soineiden ysärihittien tahtiin.

Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin sataa, joten jouduimme vetäytymään katoksen suojiin. Tanssimme jokusen biisin vaihtareidemme kanssa ja lähdimme sitten kotiin. Loppuilta on kulunut lähinnä sohvan pohjalla maaten ja sarjoja tuijotellen. Lisäksi paistoin yhden erän pikakarppimunkkeja, mutta suurin osa meni pieleen tänäkin vuonna. Simakin jäi tekemättä, kun simaämpärin sijaintia ihmetellessäni muistinkin, että se oli kuluneen vuoden sisällä vaihtunutkin akvaarioämpäriksi. Kas näin.

Kissa-arkihaaste jäi päivystyksen ja vappuhulinoiden jalkoihin, mutta tässä pari kuvaa Skygge-kissusta (juu, aika kauaksi ollaan jo ajauduttu "Utusta"...) tappiota korvaamaan. Poika nimittäin täytti eilen kokonaista kaksi vuotta! Aika huimaa.

Uutta ikäänsä juhlistaakseen herra keksi matkia pikkuveljeään kiipeämällä O:n selkään. Siellä sitä leivottiin ja kehrättiin menemään, pylly pystyssä. Alan epäillä, että tyypit punovat yhdessä salajuonia isäntäväkensä päiden pehmittämiseksi. Miten ne muuten muka keksivät saman kikan aivan peräjälkeen?

"Ai mitä juonia?"

Ja ei, en asetellut kukkaa tuohon, vaan kissa asetteli itsensä sen viereen. Mikälie viattomuuden vertauskuva.

Ilman mitään taka-ajatuksia, tietenkään.