Päivä pieneläinkirurgialla

Kuva

Ajattelin kirjoitella hiukan viitosvuoden arjesta eri sairaaloissa. Aloitetaan pieneläinkirurgiasta. Jos jollekin termi kirurgia on vieras, niin Wikipedian määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan lääketieteen alaa, jossa sairauksia, vammoja, kasvaimia tai epämuodostumia hoidetaan leikkausten avulla. Alunperin sana "kirurgia" on tarkoittanut käsityötä ja sitähän se pitkälti edelleenkin on. Vetoaa nimenomaan käytännön ihmisiin.

Opinnoissamme kirurgialla eli kirralla ollaan viikosta riippuen joko ortopedialla (luu- ja tukielinsairauksien erikoisala), pehmytosakirurgialla, anestesialla (leikkauspotilaiden nukutuksia hoitamassa ja valvomassa) tai erikoisklinikoilla (oftalmologialla eli silmätaudeilla, neurologialla eli hermostotaudeilla ja suu- ja hammasklinikalla). Pehmytosakirurgialla ja ortopedialla joka toinen päivä vietetään leikkaussalissa ja joka toinen päivä poliklinikalla hoitamassa ajanvarauspotilaita.

Poliklinikkapäivät alkavat klo 7.30 päivän potilaiden hoitohistoriaan tutustumisella. Yleensä jaoimme potilaat keskenämme jo edellisenä päivänä, niin että kaikilla oli mahdollisuus kertailla potilaiden sairauksiin liittyvää teoriaa etukäteen.

Potilaiden saavuttua opiskelijat ottavat heidät omistajineen vastaan, kyselevät anamneesin eli esitiedot ja tekevät potilaalle yleistutkimuksen, johon kuuluu mm. silmien, korvien ja suun tutkiminen, sydän- ja keuhkoäänten kuuntelu stetoskoopilla, syke- ja hengitystiheyden laskeminen, pulssin, imusolmukkeiden ja vatsaontelon elinten tunnustelu sekä ruumiinlämmön mittaaminen. Tämän jälkeen myös potilaasta vastuussa oleva eläinlääkäri tutkii eläimen ja voi tarvittaessa tehdä tarkennuksia anamneesiin.

Kuva

Sitten siirrytään varsinaiseen diagnostiikkaan tai hoitotoimenpiteisiin riippuen potilaan tulosyystä. Ortopedialle hakeutuvat potilaat ovat usein ontuvia, jolloin tutkiminen aloitetaan ontumatutkimuksesta. Siinä tarkkaillaan ensin potilaan liikkumista ja käydään sitten sen tuki- ja liikuntaelimistö läpi tunnustelemalla ja taivuttelemalla. Samalla tehdään suppea neurologinen tutkimus. Jos ja kun ontuman aiheuttaja onnistutaan paikantamaan, voidaan kyseistä aluetta kuvantaa tarkemmin röntgenillä, tietokonetomografialla, magneettikuvauksella tai ultraäänitutkimuksella. Opiskelijat seuraavat potilastaan näihin tutkimuksiin, osallistuvat kuvien tulkintaan eläinlääkärin johdolla ja kirjoittavat lopuksi potilaan paperit niin valmiiksi kuin kykenevät. Osalla potilaista on diagnoosi, kuten murtuma, nivelrikko tai jännevamma jo valmiina ja käynti saattaa käsittää lähinnä tikkien poiston, lastan tai kipsin vaihdon tai vointikontrollin.

Pehmytosakirurgialle tulee potilaita, joilla on esimerkiksi kirurgista hoitoa vaativa patti tai haava. Niiden kohdalla homma toimii suunnilleen edellä kuvatulla ontumatutkimusta lukuunottamatta ja tietysti hoitotoimenpiteet ovat erilaiset vaivasta riippuen.

Syömässä käydään, kun keritään.

Kuva

Leikkaussali- eli leikkuripäivät alkavat vastaavasti potilaiden sisään ottamisella, omistajien haastattelulla ja yleistutkimuksen tekemisellä. Sen jälkeen leikkaavat kandit auttavat potilaan valmistelussa (nukuttaminen, kanylointi, intubointi, karvojen ajelu, leikkausalueen kirurginen pesu, paikallispuudutukset...) mutta pääosin valmisteluvastuu on anestesiahoitajilla ja -kandeilla. Kun potilas on valmis siirtymään leikkaussaliin, leikkaavat kandit ja -lääkäri pesevät itsensä steriileiksi ja pukeutuvat steriileihin suojavaatteisiin, asettelevat leikkausliinat potilaan päälle ja vastaanottavat steriilit leikkausinstrumentit hoitajilta. Tämän jälkeen opiskelijat suorittavat leikkauksen eläinlääkärin ohjaamina - siis mikäli kyseessä on rutiinitoimenpide, kuten kastraatio tai sterilaatio. Haastavammissa leikkauksissa kandit pääsevät toimimaan lähinnä kirurgien steriileinä avustajina tai sivustaseuraajina.

Leikkauksen jälkeen kandit kirjoittavat leikkauskertomuksen potilastietojärjestelmään ja kirjoittavat potilaan kotiutuspaperit sekä reseptit eläinlääkärin tarkastettaviksi ja täydennettäviksi. Vastuu potilaan heräämövalvonnasta siirtyy yleensä anestesiakandeille, mutta tarvittaessa leikkaavat kandit auttavat tässä. Loppupäivän ajan voi sitten seurata muita käynnissä olevia leikkauksia tai perehtyä seuraavan päivän potilaisiin.

Anestesiakandit suunnittelevat aamulla potilaidensa nukutukset yhteistyössä anestesiologien eli anestesialääkäreiden kanssa, auttavat potilaan valmistelussa, valvovat tämän elintoimintoja leikkauksen ajan ja huolehtivat potilaan heräämisestä heräämössä.  

Erikoisklinikoilla potilaat otetaan samalla tavalla vastaan ja oftalmologialla niille tehdään perusteellinen silmätutkimus, johon sisältyy mm. silmien värjääminen, kyyneltuotannon mittaaminen, silmänpaineiden mittaaminen ja silmänpohjien tutkimus. Tämän jälkeen potilaalle tehdään tarvittavat hoitotoimenpiteet, kuten sarveiskalvohaavan tuoreistus tai luomihaavan ompelu, ja laaditaan yhteenveto sekä reseptit.

Kuva

Neurologialla potilaille suoritetaan neurologinen tutkimus, johon sisältyy mm. erilaisten refleksien tutkiminen. Usein myös joku kirurgeista saattaa tehdä tilannearvion, erityisesti jos oirekuva on epämääräinen ja saattaisi sopia sekä neurologiseen että ortopediseen ongelmaan. Neurologisia potilaita kuvannetaan paljon ja niistä saatetaan ottaa esimerkiksi aivo-selkäydinnestenäytteitä tai lihasnäytteitä ja kandit pyrkivät tietysti osallistumaan potilaidensa kaikkiin mahdollisiin tutkimusvaiheisiin.

Kuva

Suu- ja hammasklinikalla kandit puhdistavat potilaiden suut hammaskivestä, minkä jälkeen hammaseläinlääkäri käy kaikki hampaat läpi ja laatii niistä hammaskartan. Usein suut myös röntgenkuvataan, jotta nähdään, mitä ikenien alla tapahtuu. Sen jälkeen tehdään tarvittavat toimenpiteet, kuten hampaiden poistot tai pulpa-amputaatiot ja lopuksi hampaat kiilloitetaan.

Kuva

Itse tykkäsin kirurgian jaksoista kovasti, mutta silti koen, että suurin kutsumukseni kohdistuu  sisätauteihin - ainakin tällä hetkellä. Leikkauksia kertyi kohtuullisesti ja koin, että perusleikkauksiin sai ihan hyvän tuntuman. Jopa yllättävän hyvän odotuksiini verrattuna - tosin pääsin leikkaamaan myös Saarella ja kunnaneläinlääkäriharjoittelussa. Polipotilaita olisin mieluusti nähnyt enemmänkin.

Kaikesta huolimatta tein yhden ison päätöksen jo viime keväänä - itse asiassa silloisella Kroatian matkallamme. Tiesin, että pieneläinpraktiikka tulisi olemaan minun juttuni ja tiesin, etten vitosvuoden aikana välttämättä pääsisi leikkaamaan niin paljon kuin haluaisin. Niinpä hain vapaaehtoiselle kirurgian kurssille Intiaan ja sainkin nopeasti myönteisen vastauksen. Kauan odotettu matka koittaa parin viikon päästä ja pitää sisällään lähinnä sikäläisten katukoirien, mahdollisesti myös -kissojen, kastraatioita ja sterilaatioita osana intialaisten taistelua rabiesta eli raivotautia vastaan.

Voin kertoa, että jännitys alkaa jo kuplia pintaan!