No place I'd rather be

Pääsiäinen ja viikon mittainen lomani hurahti ohi turhan äkkiä. Suurimman osan ajasta olin töissä, mutta mahtui joukkoon pari ihan täydellistä vapaapäivääkin. Näistä ensimmäinen oli pitkäperjantai, jolloin ulkoilimmekin hyvän sään innoittamina lähes koko lauman voimin.

Skygen käärmeilme, kun suusta kuuluu mäyyyy...

Avattiin kerraalla sekä valjastelu-, pyöräily- että rullistelukausi.

Koti oli tänä pääsiäisenä aika hillitty.

Lempipuput pääsivät toki näytille ja sain liimata tämän alemman jänösen korvat jo x.:ttä kertaa, kun Nuuna tipautti sen riehuessaan lattialle.

Lauantaipäivä hurahti siivotessa, kauppareissulla ja leipoessa. Budapestin reissulta kotiutuneet vanhempani lupasivat poiketa meillä ennen kotipuoleen palaamistaan, joten kääräisimme hihat ylös ja kyhäsimme kokoon piskuisen pääsiäisaterian. Tämän vuotiset pääsiäisleivät leivottiin pikkuisiksi pupusiksi ja resepti oli edellisvuoden tapaan hieman makea easter bread. Lisäksi tempaisimme hedelmäisen juustokakun jääkaappiin jähmettymään.

Illaksi hipsin töihin.

Sunnuntaina jatkoimme kokkailuja ja illalla saapuneet vieraamme lähtivät aamupäiväksi Iipun kanssa geokätköilemään. Iltapäivällä nautimme tämän näköisen aterian.

Unohdin kuvata pääruuan eli lammaspaistin ja uunijuurekset ennen kuin niihin ehdittiin kajota, mutta paisti valmistui samalla reseptillä kuin parina aikaisempanakin vuotena ja oli jälleen herkullista!

Jälkiruokana oli jälleen täytettyjä Kinder-munia - tällä kertaa mämmi- tai pashatäytteisiä sellaisia.

Ja kahvin kylkeen tosiaan tuo juustokakku, joka piti sisällään persikkaa, sitruunaa ja appelsiinia eri muodoissa. Tein tämän aika fiilispohjalta, mutta täytyy kehaista, että tuli ehkä lemppareinta juustokakkuani ikinä - tai ainakin yhtä niistä! Ihanan raikasta.

 Vieraiden poistuttua hipsin jälleen töihin.

Eilen, kun oli lämpimin päivä ainakin näillä tienoin, ehdin jopa nauttia hetken iltapäiväauringosta. Kävimme testaamassa, josko Taikkis hinkuisi jo uimaan ja arvatahan sen saattoi...

Sinne sitä paineltiin, kerta toisensa jälkeen... mitä nyt välillä yritettiin ynisten kuivailla turkkia pajunkissoihin. Poislähtiessä jouduttiin pitämään tarkasti silmällä, ettei olisi enää kirmannut lampeen. On se vain erikoinen sheltti.

Huomenna olisi tarkoitus palata arkeen: viimeinen päivä kirurgiaa, sitten viimeinen päivä praktiikkakurssin luentoja ja maanantaina Saarelle. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.

Täytyy sanoa, että oli taas kiva olla töissä, vaikkei se lomailukaan huonolta olisi kuulostanut. Oli melkoisen kiireistä - suklaasesonki ja kyiden heräily näkyvät pieneläinklinikan arjessa. Ja vaikka välillä on ihan epävarma tiedoistaan ja taidoistaan, niin kyllä tässä melkoinen harppaus eteenpäin on otettu, jos vertaa vaikkapa vuodentakaiseen tilanteeseen. Saati parin vuoden takaiseen. Ja kyllä se niin on, että jos eläinlääkäriksi halajaa, niin oppimista ja opiskelua on vähintäänkin siedettävä - mieluummin rakastettava. Opittavaa on ihan loads. Eikä se lopu. Ikinä. Kandivuosien aikana aivojen sopukoihin kertyvän tiedon määrä on erittäin jyrkästi nousujohteinen, mutta laskuun se ei tule koskaan kääntymään... tai sitten on jotakin pahasti vialla. Tämä vain vinkkinä kaikille pääsykoelukujen parissa hikoileville! Ei se siihen lopu... joskin muuttuu tuhat kertaa mielenkiintoisemmaksi!

Voimia arkiseen aherrukseen, toverit!