Blaah

Josko pieni arkipostaus kaikkien juhlallisuuksien jälkeen. Bloggailuintoni on ollut tyystin maassa viime aikoina, pahoittelut siitä. Nytkin tuntuu, että on enemmän kuvia kuin sanoja. On tapahtunut paljon kaikenlaista pientä, muttei mitään maata mullistavaa.

Suurimman osan ajastani on Saaren viikkojen ohella napannut uusi tulokas.

Kaupunkilaisten kaipuu lähelle luontoa? Taustalla Kehä I.

Rahoitus loppunut kesken?

Ledin eli Letuskin eli Letun kanssa olemme nyt alkaneet harjoitella ihan perusjuttuja, kuten istumista, maahan menoa, paikallaan pysymistä ja seuraamista sekä muita meidän arkielämäämme helpottavia taitoja ja iloksemme Ledi on osoittautunut erittäin innokkaaksi, nöyräksi ja ahneeksi koulutettavaksi. Lisäksi sillä on melkoisesti nopeutta ja ponnistusvoimaa, joten agiakin pitää ehkä jossakin vaiheessa käydä testailemassa.

Tytötkin ovat ottaneet lisääntyneet treenikerrat ilolla vastaan ja antaneet parastaan.

Saaren viikot alkavat tältä erää olla taputeltu, sillä nyt loppuviikosta osallistun eläinlääkäripäiville ensimmäistä kertaa vieraana työntekijän roolin sijaan ja eläinlääkäripäivien läsnäolo luetaan mukaan Saaren klinikkapisteisiin. Perjantaista sunnuntaihin tosin vielä päivystän Mäntsälässä, mutta onneksi kyseessä on jo tämän lukukauden viimeinen päivystys.

Menneisiin kolmeen viikkoon on kuulunut esimerkiksi lehmien kohtujen ja munasarjojen ultraäänidiagnostiikkaa käsi lehmänpyllyssä luonnollisesti, lampaiden tiineystarkastuksia, kuolleiden porsaiden availua, vasikan letkutusta, koiran kastraatio ja eutanasioita. Muutamia poikkeuspäiviä lukuunottamatta nyt on ollut jotenkin mukavampaa ja helpompaa kuin ensimmäisellä Saaren jaksolla. Ehkä tottumus tekee tässäkin asiassa terää.

En silti ole hylkäämässä pieneläinpuolta - no worries there. Vaan kun saisi jostakin vielä kesätyöpaikan. Ahdistus alkaa nostaa päätään.

Ja vaikka sitä kovasti kaivattua lunta ei tänä vuonna ole vielä yllä olevia kuvia enempää näkynytkään, niin yhtenä päällimmäisistä jutuista mielessäni kaihertaa tällä hetkellä edessä häämöttävä joulu.

Olen jo ehtinyt tehdä joulukortteja, leipoa kahdesti karppijoulutorttuja, pasteijoita ja karppipiparkakkutaikinan. Eiväthän nuo luomukset edelleenkään silmää hivele, mutta selkeää kehitystä on tuon voitaikinan koossapysymisessä kuitenkin tapahtunut.

Tällä hetkellä pohdin, riittäisivätkö innostus ja voimavarat uuden joulukalenterin kokoamiseen, mutten ole vielä päässyt mihinkään lopputulokseen. Muutaman päivän päästä se nähdään!