Odotettu viikonloppu

Kirjoittelin joskus silloin elokuussa, että hankin O:lle syntymäpäivälahjaksi lahjakortin, joka oikeutti kahden henkilön romanttiseen vuorokauteen Tallinassa. O oli jo edellisvuonna vihjaillut tykkäävänsä ei-materiaalisista lahjoista ja koska herra ei myöskään ollut käynyt Tallinnassa, niin pitihän siihen täkyyn tarttua. Aluksi mietin, että olisin vain hankkinut jonkin perusmajoituksen, mutta O:n minulle hankkimien lahjojen jälkeen se tuntui aika laimealta. Halusin jotakin erityistä. Jotakin, millä juhlistaa samalla 2-vuotispäiväämme. Päädyin pakettiin, johon sisältyi yhden yön majoitus kylpylähotellin Kalev Span sviitissä, kylpyläosaston vapaa käyttö, kylpytakit ja -tossut, shampanjapullo ja hedelmävati saapuessa, oma poreallas huoneessa sekä illallinen ja aamupala hotellissa.

Joku lukijoista varmaan taas tuomitsee tällaiset aktiviteetit köyhään opiskelijaelämään sopimattomiksi, mutta no - sen takia me ollaankin työssäkäyviä opiskelijoita, että joskus olisi varaa muuhunkin kuin makarooniin. Kuvittelisin, että oma on kai on asiani, mihin omalla työlläni ansaitsemani roposet käytän. Voin kertoa, että mieluummin tällaisiin elämyksiin kuin vaikkapa baarissa juoksemiseen tai luksuslaukkuihin. Mieluummin O:hon ja meihin.

Ja kyllähän niiden roposten eteen on jokunen yö ja viikonloppu aherrettukin. Huh, oli pakko saada tämä sanottua.

Rakkaat vanhempani saapuivat eläinvahdeiksi perjantaina ja yöpyivät siis kaksi yötä meillä. Saimme  lähteä rauhallisin mielin satamaan lauantai-aamuna, sillä tiesimme lauman jäävän hyviin käsiin ja sen koiraedustajien pääsevän geokätköilemään ympäri pk-seutua.

Olimme alunperin suunnitelleet ylittävämme lahden LindaLinella, mutta koska se kovien myrskyjen pelossa perui kaikki loppusyksyn matkansa, jouduimme tyytymään isompaan paattiin, eli Eckerö Lineen. Laivalta ei tahtonut löytyä kaikille reittimatkaajille istumapaikkoja, joten tyydyimme nuokkumaan käytävällä. Jossakin vaiheessa laiva saavutti avomeren ja nuokkuminen vaihtui holtittomaan heilumiseen ja ohi kulkevat mummotkin vaappuivat puolelta toiselle kuin parin promillen humalassa. Vanha ystäväni matkapahoinvointi nosti tässä kohtaa päätään... mutta säästän teidät yksityiskohdilta. Loppumatkan vietimme laivan kannella raikkaassa ulkoilmassa horisonttia pällistellen.

Satamasta suuntasimme lyhintä reittiä Nordcentrumin Rimiin, jonka ruokatarjonta oli edellisellä Tallinnan reissulla jättänyt erittäin ruusuiset muistikuvat. Eipä tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. O:kin oli ihan myyty ruokien hintoja tutkiskeltuaan.

Kroatiassa karppaajalle sopivien eväiden etsintä oli aika työn alla, siksi kai hiukan innostuimme!

Rimistä jatkoimme keskustaan kaupoille. Molemmat tekivät muutaman edullisen löydön.

Tosissaan

Viiden maissa lähdimme kohti vanhaakaupunkia ja siellä sijaitsevaa kylpylähotelliamme Kalev Spata. Sen sijainti oli erittäin keskeinen: vanhassakaupungissa, lähellä Virukeskusta ja kävelymatkan päässä satamasta.

Huoneemme osoittautui erittäin kivaksi myös.

Juuri kun olimme saaneet takit yltämme, oveen koputettiin ja henkilökunnan edustaja kiikutti meille shampanjasangon ja hedelmälautasen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun maistoin ananaskirsikkaa!

Aikamme tarjoiluista nautittuamme kaivoimme esiin meille varatut kylpytakit ja -tossut ja siirryimme Span puolelle.

Kylpylä koostui isosta harrastelijauimareiden kansoittamasta altaasta, muutamasta lastenaltaasta, kolmesta porealtaasta, kylmävesialtaista ja kolmesta vesiliukumäestä. Saunoja löytyi jokusia erilaisia. Ei mikään älyttömän suuri, mutta ihan riittävä meille, jotka viihdyimme lähinnä porealtaiden puolella, sillä olen älytön vilukissa. Pitihän ne liukumäetkin tosin käydä testaamassa - ihan vain todetakseen, että ei ole kyllä vanhaksi tulemista! O veti joka kerralla vettä henkeen ja minä sain kuhmun otsaani. Ei näin! :D

Parin tunnin pulikoinnin ja saunomisen jälkeen hipsimme jälleen kylpytakeissamme takaisin huoneeseemme, sillä olimme varanneet pakettiin kuuluvan illallisen kello yhdeksäksi. Se nautittiin hotellin ravintolassa ja menuksi olimme jo varausta tehdessämme valinneet kolmesta vaihtoehdosta mozzarella-salaatti - lohi - marenkitorttu -yhdistelmän. Ravintolassa oli meidän lisäksemme vain yksi pariskunta ja hekin vain osan ajasta, joten saimme lähes yksityispalvelua, eikä odotella juuri tarvinnut!

Alkupala

Pääruoka

Jälkiruoka

Alkupala ja pääruoka maittoivat! Eniten tykkäsin lohen kanssa tarjoillusta herkullisesta sienikermakastikkeesta. Kasvislisuke oli myös erikiva, koska lahjoitin tuon perunahärpäkkeen O:lle. Samoin kuin jälkkärin - todettuani senkin ensin varsin kelvolliseksi.

Aterian aikana silmäluomeni uhkasivat lupsua kiinni - päivän aktiviteetit, rankka kouluviikko ja kloorivedessä puljaaminen alkoivat vaatia verojaan. Illallisen jälkeen otin kymmenen minuutin mikrounet, jotka eivät varmastikaan olisi jääneet kymmeneen minuuttiin, ellei O olisi saanut houkuteltua minua pystyyn huoneemme poreallasta kokeilemaan.

Tuo kylpyvaahdossa lilluminen oli ehkä rentouttavan vuorokautemme huipennus. Jopa niin rentouttava, että lopulta nukahdin altaaseen ja kömmin sitten tuntia myöhemmin hotellin höyhenenpehmeisiin lakanoihin.

Aamulla heräsimme ajoissa - sisäinen kelloni herätti minut itseasiassa 6.50, kuten jokaisena aamuna sillä viikolla muutenkin. Arvoimme hetken, lähteäkö kylpylään vai jäädäkö omaan porealtaaseen maailmaa parantamaan. Päädyimme lopulta jälkimmäiseen ja voin vannoa, että parempaa tapaa sunnuntaiaamun aloittamiselle on vaikea keksiä.

Yhdeksän ja kymmenen välissä käväisimme aamupalalla, joka niinikään kuului pakettimme hintaan. Aamiaistarjonta oli aika perus.

 Aamiaisen jälkeen pakkasimme reppumme, hyvästelimme ihanan huoneemme ja suuntasimme loppupäiväksi vielä kaupungille.

Heti hotellin ulkopuolelta bongasimme rakennuksen katolla kissan, joka piti tietenkin ikuistaa. Suuntasimme askeleemme kohti vanhankaupungin torneja, sillä O ei ollut aiemmin käynyt siellä. Kaikkialla mainostettiin viikon päästä aukeavaa joulutoria ja alkoi vähän harmittaa, ettemme olleet lykänneet reissuamme vielä pikkuisen.

Meinattiin ikuistaa jokainen vastaantuleva kissahahmo, mutta se osoittautui aika nopeasti mahdottomaksi.

Yksi simskukin siellä! Onko Tallinnat ja kissat joku juttu? Kissoja vilisi kaikissa mahdollisissa tuotteissa, mutta yhtään elävää emme bonganneet.

Yleensä en ole kiinnittänyt Tallinnan matkamuistomyymälöiden tarjontaan sen tarkempaa huomiota, mutta nyt kissabongailun ohessa havaitsin, että niistä löytyi oikeasti aika nättejä neuleita ja aivan ihania kissa- ja porotumppuja, joita olisin voinut haluta itsellenikin. Hintaakin tosin löytyi.

Siinä vaellellessamme päädyimme mäelle, josta löytyi vanha linnoitus. Kiipesimme sen torniin maisemia ihailemaan. Kahviakin sieltä olisi saanut.

Saatuamme tarpeeksemme vanhankaupungin kapeista kujista palasimme hetkeksi vielä Virukeskukseen, sillä O olisi tahtonut löytää uuden talvitakin.

Se jäi nyt saamatta, mutta eläinkaupasta löysimme edullisesti Ledille poikaväriset hihnan ja pannan, ettei tarvitse pinkeissä kulkea ;) Satamasta tarttui mukaan muutama tuliaispullo ja sitten olikin jo aika nousta laivaan. Onnellisina ja täysin nollautuneina.

Kyllä se vain niin on, että joskus kannattaa lähteä merta edemmäs rentoutumaan!