Halloween osa III: bileitä ja fiiliksiä

No niin, sitten itse asiaan eli bileisiin noin yleisellä tasolla. Kuten tuli mainittua, pääsin perjantaina(kin) koulusta neljältä ja juhlien oli tarkoitus alkaa seitsemältä. Olin esittänyt toiveen, että vieraat tulisivat ajoissa, koska viime vuonna suurin osa porukasta valui paikalle joskus kymmenen maissa. Tämä aiheutti tietysti hieman lisäpaineita, koska vaikka kuinka olimme koittaneet saattaa valmistelut hyvissä ajoin mallilleen, joitakin asioita ei vain voi tehdä ennen juhlapäivää.

O piti vapaapäivän ja ahkeroi valmistelujen parissa aamupäivästä saakka. Hän kävi viemässä kissat ja Iipun turvallisuussyistä hoitoon ja haki samalla pari kaveriaan aloittelemaan auttamaan. Kun tulin kotiin, suurin osa kissoja kestämättömistä koristeista oli jo paikoillaan, pojat askartelivat keittiön lattiaan ruumiin rajoja ja imuri lauloi.

Kävin nopeasti suihkussa ja aloin auttaa koristeluissa sekä ruuanlaitossa. O pilkkoi kasapäin vihanneksia ja hedelmiä. Viiden maissa paikalle saapui hartaasti odotettu lapsuudenystäväni ja melko pian aloimme laittaa naamojamme uuteen uskoon.

Mulla ei ole itsestäni yhtään hyvää kuvaa, muutama suttuinen bileiden keskivaiheilla peilin kautta kuvattu vain. Tein kasvomaalaukseni melkoisessa kiirejännityspaniikissa ja siitä tuli paljon huonompi kuin rauhassa tehty testiversio. Käytin ensimmäistä kertaa ikinä tuollaisia vahamaisia kasvovärejä, jotka levisivät ja pyyhkiytyivät ikävästi pois, enkä ennen jatkoille lähtöä tietenkään enää löytänyt koko väripalettia, joten suttuisella naamalla mentiin. Katseita se kyllä kaupungissakin käänsi, ei siinä mitään.

Mekkoni oli satunnainen kirppislöytö pöydästä, jonka kaiken tuoton mainostettiin menevän löytöeläinten hyväksi. Tästä löydöstä jäi siis hyvä mieli kaikin puolin! Korvissa tosiaan nuo aiemmin vilauttamani mikäliehyönteinen-korvikset, kaulassa ensimmäisenä vuonna Glitteristä hankittu korppi ja päässä Cittarin lastenosastolta löytynyt peruukki, jonka ansiosta edes kaverini eivät meinanneet tunnistaa mua.

Lapsuudenystäväni ja pikkuserkkuni J päätyi hiukan klassisempaan lookkiin. Kaunis kuin mikä ♥

O:n vähän vähemmän kaunis naama. Onneksi olimme kokeilleet tehdä tämänkin maskeerauksen kertaalleen etukäteen, sillä tämän kanssa tuli kaikkein pahin kiire, kun herra ei suostunut irroittamaan vihannesveitsestään ennen puolta seitsemää. Lopulta ohjeistin O:n kaverin tekemään maalauksen ja itse lähinnä viimeistelin poikien luomuksen siinä samalla pöytää kattaessani.

Tätä lookkia varten metsästimme vetoketjun jostakin halpahallista, liimasimme sen Buttericksin iholiimalla paikoilleen ja maalasimme vetoketjun sisäpuolelle jäävän osan kasvomaaleilla sekä tekoverellä. Valkoinen piilolinssi on Pilailupuodista. Paita on O:n oma, tekoverellä sotkettu.

Muutama kammottava pimeässä otettu räpsäisy, pahoittelen kuvanlaatua jo etukäteen:

Vieraat olivat panostaneet asuihinsa laidasta laitaan - osa ihan superisti, osa tuli ihan luvan kanssa pukeutumatta. Mietin, että jatkossa olisi ehkä kiva päästä palkitsemaan asuihinsa panostaneita, koska itselle ainakin tuli niiiiin hyvä mieli jokaisesta vaivaa nähneestä.

Mua harmittaa, etten saanut vieraiden asuista tämän enempää hyviä kuvia, mutta ehkä se kertoo, että tuli keskityttyä johonkin muuhun eli lähinnä emännöintiin. Ilta hujahti ohi siinä huseeratessa, enkä oikein ehtinyt syödä, juoda tai edes jutella kaikkien kanssa, mutta hurjan kivaa oli ja vieraatkin vaikuttivat viihtyvän. Spotifysta raikasi halloween-soittolistamme ja kynttilät tuikkivat. Parvekkeemme oli ahkerassa käytössä (anteeksi naapurit!), eikä kellään vaikuttanut olevan kiire kotiin. Lopulta aloimme hankkiutua jatkoille keskustaan. Halloweenia juhlittiin tuona iltana DTM:ssä, Tigerissa ja Navy Jerry'sissä, joista päädyimme viimeksi mainittuun. Siellä oli valitettavan ahdasta, mutta ainakin O:lle tarjottiin ilmainen juoma asupanostuksen vuoksi. Viihdyimme siellä aikamme ja lähdimme suunnilleen kolmen maissa kotiin viiden yövieraamme kanssa.

Aamulla meitä kohdannut näky oli hiukan toisenlainen.

Perus dagen efter :D

Mieltäni jaksoivat lämmittää vieraiden mukanaan tuomat lahjukset, jollaisiin en ollut osannut ollenkaan varautua.

Tilasimme perinteille uskollisina kunnon mätöt ja nautimme mitääntekemättömyyden autuudesta tiski- ja pyykkikoneen laulaessa.

Iltapäivällä O kävi hakemassa loppulaumamme takaisin kotiin. Oli siinä kissoilla ihmettelemistä, kun kaikki paikat haisivat aivan oudolle. Joukko eläinlääkisläisiä toi varmasti mukanaan yhden jos toisenkin otuksen hajuja.

Tuona iltana fiilis oli kyllä niin hyvä, että voisin palata siihen milloin tahansa. Kemut menestyksekkäästi takana ja koko kolmen viikon uurastus tuntui sen arvoiselta. Lauma jälleen kasassa.

Mitä sitä enempää voisi toivoakaan?