Päiväni kuvina

Olen blogihistoriani aikana toteuttanut muutaman päivä kuvina -postauksen, mutta niin moni asia on muuttunut edellisestä, että ajattelinpa kuvailla eilen uuden, kun saan aina välillä kyselyitä eläinlääkisläisten arjesta. Ilma oli tunkkaisen harmaa, joten kuvausolosuhteet olivat kaukana optimaalisesta, mutta ainakin muistin pitää kameraa jatkuvasti käsillä.

Heräsin eilen ennen kahdeksaa NRJ:n pärähtäessä kelloradiosta kuuluville ja kömmin sängystä ylös. O oli herännyt mua aikaisemmin ja käyttänyt jo koirat ulkona. Keittelin mukillisen lempeää vaahtokarkinmakuista IHQ-teetä ja lorautin sekaan tilkan kermaa. Teen kyytipoikana nautiskelin kulhollisen turkkilaisen jugun, raejuuston, stevian ja vaniljajauheen sekoitusta - ehdotonta lemppariani nykyisin.

Hipsuttelin aamutossut jalassa sohvalle, fleecepeiton alle ja kaivoin esiin päivän opiskelumateriaalit, jotka tällä kertaa käsittelivät mm. nautojen ruuansulatuskanavan alkueläimiä, hematologiaa ja sydänsairauksia. Undo liittyi nopeasti seuraan ja kehrätä hyrryytteli siinä sylissäni.

Aihepiirin vaihtuessa pidin aina taukoa. Lisäsin kissojen kuppiin jauhelihaa, mutta se ei todellakaan tehnyt kauppaansa. Nyt Joda on onneksi alkanut kelpuuttaa ruokalistalleen jo luu-lihamössöt, mutta kokonaisten siipien tai kaulojen nakerrus ovat vielä molempien kissojen kohdalla utopistisia haaveita.

Jodan mielestä karvatöppöseni olivat aivan vastustamattomat, joten se viihdytti itseään roikkumalla niissä siinä minun steppaillessani.

Saatuani materiaalit luettua aloin valmistautua yliopistolle lähtöön. Oli pakko saada päälle jotain kevään väristä - ihan vain ulkona vallinneen harmaan kelin henkiseksi vastustamiseksi.

Mun valmistautuessa lähtemään O saapuikin jo kotiin ja koirat olivat riemuissaan.

Hurautin dösällä viidessä minuutissa koululle (jep, laiska minä) lehmä-aiheista ryhmätyötämme valmistelemaan. Aiheenamme oli huonosyöntisen lypsylehmän ruokinnan korjaus, oikeastaan kertauksena kakkoskurssin ruokintaopin tietojen pohjalta.

Työn valmistelussa ei montaa tuntia nokka tuhissut ja sen jälkeen menimmekin O:n kanssa käymään kaupassa. Nappasin samalla koiraverkosta paremman kuvan, kun joku siitä kyseli. Mielestäni tuo on toistaiseksi vaikuttanut ihan pätevältä hintaansa nähden.

Ostokset olivat aika perussettiä: turkkilaista jugurttia, rahkaa, raejuustoa, kermaa, juustoraastetta, salaattiainekset, O:lle hedelmiä, molemmille marjoja, pakastevihanneksia ja salaattiaineksia... Nappasin lisäksi eläimille maisteltavaksi tuollaisen pakastelohipötkön, O partavaahtoa rosvopartansa taltuttamiseen ja suurimpana löytönä kilon savukirjolohen alle vitosella. Takarivin juomat ostimme tämän viikon bileisiin ja loput ostokset liittyvätkin sitten savukalasta väännettyyn salaattiin.

Undo osallistui tapansa mukaan ostoskassien purkamiseen, kehräsi ja hyöri.

Salaatti syntyi nopeasti kaupassa improvisoimallani reseptillä: jääsalaattia, kurkkua, ananasta, katkarapuja, lohta, juustokuutioita sekä jääkaapista löytynyttä tuoretta ruohosipulia. Kastikkeeksi pari purkkia tzatziki-dippiä.

 Maistui, tosin olin kuvitellut tuon dipin paljon raikkaammaksi.

Ruuan jälkeen upotin pari tuntia blogipostauksen kirjoittamiseen. O painui päiväunille ja Undo tähysteli päivän tapahtumia.

Saatuani postauksen valmiiksi, menin herättelemään muuta laumaa torkuiltaan. O ja Joda kellivät siellä tassut vastakkain.

Sulattelimme eläimille myös pienempiä Minigrip-pussikokoisia satseja isosta kanankaula-klöntistä, jonka O oli käynyt aiemmin päivällä hakemassa. Kiitoksia vain vinkeistä!

 Kahdeksan jälkeen lähdimme iltalenkille masentavaan tihkusateeseen. Lunta ja lammikoita riittää.

Lopulta päivä päättyi siihen, millä alkoikin: lehmäjuttujen lueskeluun ja jugu-raejuustosekoituksen lusikointiin sohvalla - milloin samalla huiskalelua heilutellen tai palloa Taikkikselle heitellen.

Nukkumaan pääsin vasta aivan liian myöhään, vaikka aloinkin vilkuilla kelloa sillä silmällä jo puoli kahdentoista maissa... mikähän siinäkin on?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin tavallinen päivä siis. Onneksi tänään ja huomenna saa vaihtaa hetkeksi vapaalle, tekee hyvää!

Mitäs tuumaatte, onko tällaista harmaata arkipäivää mieltä kuvata?

PS. Sain vihdoin levennettyä blogipohjaa, niin että mahtuu isompiakin kuvia, jee! Banneri tosin nyt vähän bugaa. You can't seem to have it all at once...