Arkisia ajatuksia

Muutama kuvakuuluminen männäviikolta. Undon söpöily nyt ei ylitä uutiskynnystä, se on jokapäiväistä...

... mutta jos ei rajata kuvaa niin tiukasti, paljastuu itse söpöilytilannekin. O:lla oli tenttiviikko, joka määritti arkirytmiämme varsin tehokkaasti.

Opiskelua ilta illan perään siis. Onneksi sekin tuntuu paljon mielekkäämmältä, kun saa kyhjöttää toisen kainalossa. Sitä paitsi lisääntymistieteen kurssimme eteni vihdoinkin tuotantoeläimistä pieneläimiin - koiriin, kissoihin ja eksoihin! Erityisesti viimeksi mainituilla on monia mielenkiintoisia lisääntymiseen liittyviä ominaispiirteitä, kuten marsuilla luutumaton, synnytyksen aikana periksi antava lantio ja frettinaarailla steriloimattomuudesta aiheutuva hyperestrogenismi ja pansytopenia, eli helposti jopa kuolemaan johtava tila.

Opiskeluputken katkaisi oikeastaan vain jokailtainen Iholla-tuokio. Ollaan molemmat koukututtu siihen. Varmaan tällä blogitaustalla on jotakin tekemistä asian kanssa. Lisäksi hankimme pari viikkoa sitten mulle ihkaomat, uudet sukset. Kierrätyskeskuksesta, mutta käyttämättömät kuitenkin!

 

Niillä ollaan sitten viuhdottu menemään pitkin hankikantoja illan pimeinä tunteina, jolloin vastaan tulevaa liikennettä ei juuri ole. Koirien kanssa välttelemme toki yleisiä latuja, joita Viikistä varsin runsaasti löytyy. Erityisesti Taikkis tuntuu ihastuneen tähän lenkkeilymuotoon, sillä kun sukset kaivetaan esiin, tarkoittaa se aina sitä, että kohta mennään kovaa! Viimevuotinen suksille räkytyskin on jäänyt pois.

Kissat viihdyttivät meitä mitä mielenkiintoisemmilla nukkuma-asennoillaan...

 ... ja me niitä taloyhtiömme jätehuoneesta löytyneellä uudenveroisella Atlas-kiipeilypuulla! On muuten ihan identtinen kuin makuuhuoneestamme löytyvä yksilö (eli ei kahta pussia, byhyy), mutta ilmeisesti vähemmälle käytölle jäänyt. Puunattiin se hyvin ja käytettiin pakkasilmassa ennen kissoille esittelyä - ja ne rakastuivat siihen. Yllättäen.

En vain oikein tiedä, että mitä ihmettä me mahdetaan kaikilla näillä puilla oikein tehdä. Neljä puuta tämänkokoisessa asunnossa vie kuitenkin aika paljon tilaa.Yksi saa varmaan ainakin siirtyä parvekkeelle, jahka kevät tästä vihdoin koittaa.

Päivystämäänkin kerkesin ja voi että, miten hyvän fiiliksen siitä saakaan, kun onnistuu ensi yrittämällä kanyloimaan kissan tai saamaan kaulalaskimosta ruiskulla verinäytteen! Sellaisia pieniä onnistumisia, jotka auttavat valamaan uskoa omaan kehitykseen. Pieniä, mutta niin tarpeellisia onnistumisia.

Eilen saavuimme pitkästä aikaa kotipuoleen. Kissakaverit osoittivat lehmänhermoista kärsivällisyyttä matkustamisen suhteen. Tuo kankainen kuljetuslaukku on muuten toiminut kivasti! Vielä kun löytäisi jostakin sellaisen vanhanaikaisen lämpimällä vedellä täytettävän lituskan lämpöpullon, jonka sijoittaa tuonne kaikkien vällyjen alle. Tavalliset pakastepullot vievät hiukan turhaa tilaa...

Sellainen arkiviikko se. Ensi viikko onkin sitten meidän väli- tai hiihtolomaviikko. Itse olen ottanut töitä tiistai-perjantai -akselille, mutta ei haittaa - odotan vuorojani innolla! Tämä päivä ja huominen lomaillaan kuitenkin vielä täällä. Eipä siis muuta kuin rentouttavaa sunnuntaita, mä painelen tästä äidin ruokapatojen ääreen!