All work and little play

Päivät ne vain vierii, kevät etenee ja tuntuu, ettei mitään saa aikaiseksi. Kaikki ylimääräinen aika ja energia kuluu koulujuttujen parissa. Tällä hetkellä käynnissä on pänttäys perjantaiseen kliinisen lisääntymistieteen tenttiin, johon kuuluu jotakuinkin kaikki sikojen, hevosten, lehmien, kissojen, koirien sekä lampaiden ja muiden pikkumärehtijöiden lisääntymisasiat. Neonatologia eli vastasyntyneiden hoito ja sairaudet, astutukset, keinosiemennykset, hormonihoidot, kiimakierrot, tiineyden patologia, normaalit synnytykset ja kaikki mikä niissä voi mennä pieleen... Synnytysavun antaminen, alkionsiirrot, gynekologia - kaikki tämä ja paljon muuta viiden (ja useammankin) eläinlajin osalta. Juu-u, vähän ahdistavaa.

Kaiken tämän tuotantoeläinpainotteisuuden keskellä halusin hiukan kannustaa itseäni ja tilasin monien kehuman pieneläinopuksen ihan jo käytännön töitä ajatellen.

Kirja on kivasti koostettu: se sisältää lyhyitä kuvauksia keskeisimmistä kissojen ja koirien sairauksista, erilliset toimenpiteitä ja tekniikoita, sekä labratuloksia käsittelevät osuudet ja apua differentiaalidiagnoosi- eli diffilistojen laatimiseen. Toivon, että kesällä olisi aikaa perehtyä tähän tarkemmin, nyt keväällä saattaa tehdä aika tiukkaa kaiken pakollisen ohella. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa!

Edellisviikolla tein myös jotakin, mihin en vielä jokin aika sitten olisi kuvitellut kykeneväni: suoritin ruumiinavauksen ajasta ikuisuuteen siirtyneelle sokerioravallemme Nekulle yhdessä opettajani kanssa. Jouduin pohtimaan aika pitkään, että haluanko ja pystynkö avaamaan omaa, vanhaa rakasta lemmikkiäni, mutta lopulta päädyin uskaltautumaan. Jos ja kun haluan hoitaa eksoja, on varmasti hyvä tietää, miltä niiden sisuskalut näyttävät ja yrittää ottaa kaikesta opikseen. Lisäksi mieltäni tietysti arvelutti vanhan herran lopullinen kuolinsyy.

Avauksessa oravalta löytyi vatsaontelosta suuri, sijaintinsa ja makroskooppisen rakenteensa perusteella lisämunuaiskasvaimelta vaikuttanut massa, pari vanhaa uudelleen luutunutta kylkiluumurtumaa ja nesteen täyttämä rintaontelo. Elimistä otettiin koepaloja tarkempaa tutkimusta varten, mutta niiden tuloksia en ole vielä saanut. Lopullinen diagnoosi on siis vielä avoin.

Koulun ohella hauskaakin on tullut pidettyä. Tänä viikonloppuna oli yhdet tuparit, viime viikolla O sai vihdoin haalarinsa ja niinpä käytimme yhden kokonaisen illan haalarimerkkien ompeluun. Torstaina järjestettiin nimittäin meidän nelosten toimesta perinteinen yösuunnistus, jossa kymmenen joukkuetta seikkaili pitkin Viikin peltoja ja metsiä rastilta toiselle erinäisiä tehtäviä suorittamaan. Itse toimin yhtenä rastin pitäjistä.

Meidän rastillamme oli tehtävänä rakentaa paikalle raahatuista materiaaleista uusi, ennennäkemätön eläin, keksiä sille rotumääritelmä ja lopulta kuljettaa otus kokonaisena maaliin. Oli muuten melko eksoottinen kokemus pynttäytyä neljiin housuihin, kolmeen paitaan, paksuun takkiin ja muihin tykötarpeisiin ja raahata sitten kaksi IKEA-kassillista rojua keskelle pimeää metsää. Ensin tuli suunnaton hiki, loppuillasta sitten se odotettu vilu. Onneksi lämmin minttukaakao pelasti hiukan tilannetta ja hauskaa oli! Ehkä jokin keväisempi ajankohta olisi kuitenkin ollut armollisempi etenkin kylmyyttä valitelleita kilpailijoita kohtaan.

Vaikka onhan tässä jo kevään merkkejä näkynyt: aurinko on paistanut taas monta päivää putkeen. Tietysti, kun mun on pakko istua sisällä pänttäämässä. Kissat ovat kuitenkin viihtyneet parvekkeella entistä useammin, vaikka kylmähän siellä on!

Vielä mahtuu!

Kamera on edelleen epäkunnossa, mutta elättelen toiveita, että pian saisin jo uuden. Till then, blogin kuva- ja postaussaldo saattaa säilyä tämän luokkaisena. Pahoitteluni!

Reipasta viikon alkua kuitenkin! Itse ajattelin selättää vielä yhden prujun ja painua sitten peiton alle minäkin.