Myrskyn jälkeen

Back again. Tuli jotenkin tahattomasti pidettyä pidempi postaustauko. Tuntui, ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa, vaikka viikkoon on mahtunut aikamoista tunnemyrskyä. Vai olisiko se juuri se syy?

Alkuviikosta olin onneni kukkuloilla, mitä tulee opiskelu- ja työasioihin. Vaan naama edellä tultiin sitten maahan taas sieltäkin. Olen jopa puolileikilläni miettinyt välivuoden pitämistä tai ulkomaille lähtöä. Tuntuu, että täällä on kovin vaikeaa päästä tavoitteisiinsa. Aina, kun kuvittelee etenevänsä johonkin suuntaan, on seinä vastassa. Ehkä joskus olen valmis avaamaan ajatuksiani vähemmän kryptisessä muodossa, mutta en ainakaan vielä.

Kevennetään tunnelmaa sen sijaan parilla suloisella kissakuvalla.

Täksi viikonlopuksi saimme T:n ja Mandyn luoksemme vierailulle. Vietimme eilisillan herkkujen ja Singstarin parissa. Nauroin, että O on varmaan kansakunnan ainoa mies, joka suostuu hankkimaan Pleikkarin vain laulupelin vuoksi, mutta poikien eilisistä frisbeegolf-peli-intoiluista päätellen konsolin hankinnan taustalla saattoi sittenkin piillä myös muita vaikuttimia. Hehe.

Innokkaasti ollaan kuitenkin nyt lauleskeltu ja latailtu uusia biisejä netistä. Tykkään! Ei yhtään niin kuumottelevaa kuin jossakin ison, puolivieraan porukan keskellä. Tuttujen kuullen mä toisaalta lauleskelen muutenkin niin paljon, että eipä se mikki siinä välissä sitten enää paljon haittaa.

Joskus jos olen oikein hyvällä tuulella, saatan välillä musiikkia kuunnellessani lauleskella ja tanssahdella koiralenkeilläkin . Onneksi ulkoilen pääsääntöisesti niin myöhään, ettei todistajia näille episodeille ole juuri tainnut sattua...

Pelailujen jälkeen poikkesimme Viikin paikallisessa ja vaihdoimme kuulumisia sekä muistelimme niitä kuuluisia vanhoja, kultaisia aikoja. Tajusin, että olemme tunteneet T:n kanssa pian 10 vuotta ja lähes alusta saakka todella läheisiä ystäviä. T on ollut tukipilarina lähes kaikissa elämäni tärkeimmistä tapahtumista viimeisen vuosikymmenen aikana: muutoissa, eläinten hankinnoissa, eroissa, uusissa aluissa ja ilon hetkissä. Olikin huojentavaa päästä purkamaan kaikki tämänhetkiset murheet ihmiselle, joka on kuunnellut niitä jo niin pitkään, että osaa jo pelkällä läsnäolollaan rauhoittaa ja valita ne oikeat sanat.

T - vaikka periaatteesta vastustat blogeja niin, tiedän, että tulet kuitenkin lukemaan tämän jälkeenpäin. 

Kiitos ♥