Back to the 90's

Viime perjantaina EKY järjesti ysäribileet täällä Viikissä. Itse en ole ilmeisesti vielä tarpeeksi vanha fiilistelläkseni 90-lukua millään suurella tunteen palolla, mutta koska bilepaikka sijaitsi kerrankin niin lähellä ja päiväksikin oli valikoitunut opiskelijapippaloille harvinainen perjantai, niin pitihän sitä kuitenkin lähteä ja riipaista.

Järjestimme etkot täällä meillä - asiaankuuluvin 90-luvun tarjottavin.

Sipsien ja karkkien lisäksi tekaisimme syötäviksi karpin mutakakun (jep, taas), porkkanapiirakan, ja kanasalaattia. Lisäksi pöydästä löytyi asiaankuuluvat dipit ja pähkinöitä. Paikalle saatiin lopulta houkuteltua neljä mun kaveria ja pari O:n kaveria aloittelemaan. Hauskaa oli - ainakin allekirjoittaneella! Muistelimme 90-luvun biisejä, bändejä ja ilmiöitä. Itse kapinoin pienenä niin Spice Girls - kuin Backstreet Boys -villitystä vastaan, mutta Britney ja Pandora onnistuivat herättämään muistoja minussakin kehvelissä. Muisteltiin slämäreitä, goosheja, superpalloja, tuttikoruja, raitaverkkareita, geelikyniä, trolleja, jojoja, vietereitä, virtuaalilemmikeitä ja muita kovia juttuja. Kaikesta huomasi, että ollaan oltu aika junnuja tuolloin! Kreppailtiin hiuksia ja ihasteltiin muutaman asuihinsa panostaneiden vaatetuksia.

Kävimme O:n kanssa viikolla kirppiksellä ja UFF:lla etsimässä karmeita 90-luvun kolttuja, mutta ei onnistuttu löytämään mitään sopuhintaista tai muuten järkevää. Tai no, ostin mä neonkeltaisen hameen, mutta se ei ollut kyllä aitoa ysäriä. Vetäisin sen sitten normien baarivaatteiden päälle, kreppasin hiukset ja siinä se panostus! O kehtasi irrotella hiukan reteemmin:

Farkut kainaloihin, tukka piikeille, vaarinpaita päälle ja vamonos. Ihan järkky! :D

Itse bileet eivät jaksaneet houkutella paikalle mitään väentungosta, mutta hauskaa oli, kun oli hyvä porukka kasassa. Bilepaikalta siirryimme kahden jälkeen vielä jatkoille Kuopioon, eli ainejärjestömme tiloihin Viikissä. Siellä tulikin sitten rupateltua ja naurettua aamukuuteen asti: toiset bussia, toiset unijukkaa odotellen. Jatkojen hiljentyessä mekin kipittelimme lopulta jalkaisin kotiin.

Lauantaina vanhempani poikkesivat Helsingissä luonamme ja hengailivat täällä hetkisen. Tilattiin pizzat/kebabit netin kautta kotiin (uusi asia noille pikkupaikkakuntalaisille) ja käytiin koirien kanssa kävelemässä. Ei mitään sen ihmeellisempää, mutta kiva oli nähdä. O:kin totesi jälkeenpäin, että vanhempiani on aina kiva nähdä. Ei tunnu yhtään pakkopullalta tai siltä, että olisi kiire päästä pois.

Muuta jännittävää tässä ei sitten olekaan tapahtunut. Pelkkää tylsää opiskelua. Muistelen kaiholla prekliinisiä opintoja, jolloin ehti välillä vieraantua viikkokausiksi tenttiin lukemisestä. Nyt ei ole sitä vaaraa. Puuh.

Undo jakaa kanssani kollektiivisen tunteen tästä lisääntymisopin tankkaamisesta: