Breed, bred, bred

Ajattelin tulla kertomaan muutaman sanasen koulustakin taas vaihteeksi. Meillähän on nyt tosiaan käynnissä lisääntymistieteen kurssi ja tällä kertaa sen kliininen osuus. Toissaviikolla kävimme läpi sikojen lisääntymistä, siihen liittyviä ongelmia, synnytysavun antoa ja vastasyntyneiden hoitoa, viime viikolla hevosia ja tällä viikolla pieneläimiä, eli koiria, kissoja ja pieneläimiä. Aihepiiri on tärkeä ja mielenkiintoinen. Tuotantoeläintalous pyörii tehokkaan ja sujuvan lisääntymisen voimalla ja synnytysvaikeudet ovat monesti niitä hätätapauksia, joita lähdetään hoitamaan vaikka keskellä yötä.

Synnytyskanavaan juuttunut vasikka ja varsa saattaa vaatia monenlaista kikkailuja ja monen ihmisen voimat ulkomaailmaan päästäkseen ja aina kovinkaan yritys ei riitä saamaan jälkeläistä hengissä ulos. Joskus ainoaksi emän hengen pelastavaksi vaihtoehdoksi  saattaa jäädä fetotomia, eli kuolleen sikiön sahaaminen vaijerin avulla kappaleiksi emän sisällä. Sitten sikiö vedetään ulos, pala kerrallaan. Tätä kovin brutaalilta kuulostavaa toimenpidettä pääsimme harjoittelemaan tämänpäiväisissä käytännön harjoituksissa. Lisäksi ohjelmaan kuului erilaisten synnytysapuvälineiden käyttöä, joiden avulla on tarkoitus kääntää sikiön raajoja tai päätä oikeaan asentoon tai vetää sitä synnytyskanavan läpi. Aikamoisen arsenaalin erilaisia ketjuja, köysiä, kädensijoja ja apuvarsia sitä kunnaneläinlääkärit saavatkin autoonsa varata! Lisäksi synnytysavun antamiseen vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa ja voimaa - fetotomiaa suorittaessaankin saa äkkiä kätensä tärisemään. Harmi, ettei tiedekuntamme vedä puoleensa enempää kaksilahkeisia, sillä heille olisi kyllä kunnassa käyttöä!

Itse olen toistaiseksi päässyt todistamaan sikojen ja nautojen lisääntymistä. Antanut jopa synnytysapua, kuten täällä olen kertonutkin. Olen ollut hoitamassa vastasyntyneitä varsoja ja kasvattanut itsekin yhtä eksolajia. Koiran ja kissan normaaliin synnytykseen en kuitenkaan ole vielä päässyt mukaan, vaikka kiinnostaisi kovasti. Täytyisi varmaan ängetä jonkun kasvattajan luokse joskus.

Ajattelin, että voisi olla hyvä tilata jokin lisääntymistieteeseen liittyvä  kirjakin omaan hyllyyn. Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, vaikka onkin kirjoitettu kasvattajien näkökulmasta:

Kuva

Kirjan takaa löytyi myös lista eri koiraroduilla todetuista perinnöllisistä sairauksista. Sellainen olisi aloittelevalle eläinlääkärille kätevä praktiikassa, joskin löytyyhän noita listauksia netistäkin (esim. täältä ja kissoista täältä). Toistaiseksi päädyin kuitenkin tilaamaan vain yhden pieneläinpraktiikan perusteoksen, josta olen kuullut suositteluja useammaltakin taholta. Hiukan "kevyttä" kesäluettavaa... Voin vilauttaa kirjaa täälläkin, kunhan se kotiutuu.

Mutta nyt takaisin opiskelujen pariin. Ei parane jättää liikaa rästejä viikonlopulle, jotta voisi karata hyvällä omallatunnolla vaikka kotipuolessa käymään!

Kevätruokaa

Hei taasen! Ajattelin jakaa vielä tännekin yhden ruokakokeilun viikonlopulta. Pidempiaikaiset lukijat varmaan muistavatkin, että viime vuonna pääsiäispöydässämme nähtiin ensimmäistä kertaa koskaan lampaanpaisti. Liha ja sen paistuessaan levittämä huumaava yrttien ja valkosipulin kombinaatio oli ikuistunut muistoihimme niin positiivisena yllätyksenä, että halusimme tulevaa pääsiäistä silmällä pitäen varmistaa reseptin toimivuuden. Kaikilla - eikä vähiten meillä kokeilla - kun oli aika skeptiset odotukset tämän ruokalajin suhteen, eikä ajatus sitkeän villasukan tarjoilemisesta tänäkään vuonna oikein innosta.


Tällä kertaa valitsimme pakastealtaasta puolet kalliimpaa karitsaa - vahingossa. Epäilen, että se kuitenkin vaikutti positiivisesti paistin mureuteen. Yrteiksi valitsin timjamin, mintun ja korianterin (viimeisin, koska Lidlistä ei löytynyt rosmariinia tai salviaa). Kaikessa yksinkertaisuudessaan valmistusohje on seuraava.

Yrttinen lammaspaisti

- karitsan tai lampaan paisti (meillä n. 1,2 kg)
- merisuolaa
- 1/2 valkosipuli
- tuoreita yrttejä: timjamia, rosmariinia, minttua, salviaa...
- 100g voita

1. Irrota paistista näkyvät valkoiset lihaskalvot veitsellä.
2. Riko sen pintaa haarukalla.
3. Hiero pintaan karkeaa merisuolaa.

4. Leikkaa kuoritut valkosipulin kynnet neljään osaan. Tee lihaan terävällä veitsenkärjellä koloja ja tuiki valkosipulin palaset niihin.

5. Silppua yrtit ja sekoita ne pehmennetyn voin joukkoon. Sivele seos lihan pinnalle.

6. Työnnä lihaan paistomittari.
7. Paista 125 asteessa, kunnes lihan sisälämpötila on 75 astetta (2-3h). Valele lihan päälle vuokaan valunutta voita ja paistolientä lusikalla ainakin kolme kertaa paiston aikana. Muista hyödyntää myös uunin jälkilämpö!

Nautiskellaan lämpimien kasvisten ja raikkaan salaatin kera. Todellinen kevät- ja pääsiäisruoka: ihania, lisäaineettomia raaka-aineita, puhtaita makuja ja varsin eettisesti kasvatettua lihaa. Hyvän mielen ruokaa!

Alan muutenkin jo intoilla lähestyvästä pääsiäisestä ja keväästä: tekisi kovasti mieli hyljätä hetkeksi voimakkaat värit ja täyttää koti pastellisävyillä ja pajunkissoilla. Kohtalotovereita?

Body Worlds

Yllä poikien käsitys hyvästä aamiaisesta: "munakokkeli" (= paistettu muna?), kalapuikot ja päälle kermaa purkista. Itse pitäydyin vähän perinteisemmissä herkuissa.

Avokadon tuunaaminen mustapippurilla ja suolalla on muuten paras keksintö hetkeen. Pieni vaiva, iso ero makuelämyksen kannalta!

Tuo keltaisen määrä pinkillä taustalla muuten särkee hiukan silmää. Auts! Demonstroi hyvin, miksi nykyisin käytän mieluummin valkoisia astioitani. Mieskokkejamme seikka ei tokikaan tuntunut häiritsevän.

Aamupalan jälkeen päätimme lähteä poikkeamaan Heurekassa, jossa mun oli jo koko kolmen vuoden Vantaalla asumisen aikana pitänyt päästä käymään. Edellinen visiitti kun taisi olla ala- tai yläasteajoilta. Vasta tämä tällä hetkellä käynnissä oleva "Body Worlds" - näyttely onnistui kuitenkin houkuttelemaan meidät liikekannalle.

Näyttely esittelee oikeita, plastinoituja (eli muovikäsiteltyjä) ihmisruumiita ja elimiä, jotka esittelevät ihmisen normaalia anatomiaa ja hiukan myös patologiaa, eli tautimuutoksia. Ruumiista oli preparoitu esiin eri kerroksia, kuten luurankoja, lihaksistoa ja sisäelimiä monin eri tavoin. Nähtävillä oli mm. tupakoitsijan mustanpuhuvat keuhkot, arterioskleroosin runtelemia suonia, alkioita ja sikiöitä, istukoita, raskaana olevan naisen ruumis, rasvamaksa ja maksakirroosi, kanan verisuoniston muovivalos, härän sydän, kasvainmuutoksia eri elimissä, mahahaava sekä leike aivoinfarktista ja sydäninfarktista. Mitään ei kuitenkaan saanut valokuvata.

Oli hauska seurata, millaisia asioita eri ihmiset ruumiista ja elimistä huomioivat. Hierojat keskittyivät tukirankaan ja yrittivät nimetä kaikki mahdolliset lihakset. Jotkut pohtivat omia kipeytyviä lihaksiaan ja toiset vakuuttivat lopettavansa tupakoinnin siltä seisomalta. Itse keskityin bongailemaan lähinnä ihmisten ja eläinten välisiä anatomisia eroavaisuuksia (ihmisten perna on kummallinen!) ja syytämään O:n korvat täyteen eläinlääketieteellistä patologiaa ja kissojen sekä koirien perinnöllisiä sairauksia - mitä nyt herra malttoi kuunnella.

Minulle näyttely olikin kaikin puolin antoisa anatomian kertaus - O ja T eivät siitä ymmärrettävästi ihan yhtä paljon innostuneet, mutta väittivät kuitenkin tykänneensä. Vastaan käveli myös järkyttyneitä pikkulapsia, joten perheen pienimpiä en tuonne ehkä veisi, vaikka suositusikä oli kuusi vuotta. O:kin sanoi, että alkuun oli hiukan kylmännyt sisuskaluja.

Kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa, jos anatomia ja/tai lääketiede kiinnostaa! Erityisen hyvä tilaisuus niille, jotka pohtivat omaa raatoihin/ruumiisiin/elimiin suhtautumistaan!

Lopuksi oli pakko tietenkin käydä leikkimässä noilla tieteellisillä vempeleillä. Musta tuntuu, että tää osasto oli poikien suosikki :D Löytyi maanjäristys-simulaattoria, leijuvia palloja ja nostettavia autoja, mutta rottakoripalloa emme harmiksemme nähneet.

Oli jotenkin kotoisaa pyöriä tuolla Heurekan kulmilla, sieltä ehti kertyä monta ihanaa muistoa! Lenkkeilimme usein Heurekan ohittavaa lenkkipolkua joen varressa, mutta itse tiedekeskuksessa ei tullut koskaan poikettua - lukuunottamatta halloween-materiaalien hankkimista.

Heureka-vierailun jälkeen poikkesimme Malmilla syömässä. Barbecue-broileria ja lämpimiä kasviksia, nam!

Tänään mulla oli aamupäivystys pieneläinsairaalalla ja oli taas mahtavan opettavainen ja tiivis aamupäivä. Yleensä viikonloppuaamut ovat päivystyksessä hiljaisia, mutta tällä kertaa riitti säpinää, niin että seitsemän tuntia kului yhdessä hujauksessa. Päivystyksen jälkeen laitoimme ruokaa ja kävimme vielä T:n kanssa kahvilla. On ollut kyllä loistava viikonloppu ja uuteen viikkoon saa lähteä jälleen hyvin mielin.

Reipasta viikon alkua myös sinne ruutujen toiselle puolen!

Myrskyn jälkeen

Back again. Tuli jotenkin tahattomasti pidettyä pidempi postaustauko. Tuntui, ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa, vaikka viikkoon on mahtunut aikamoista tunnemyrskyä. Vai olisiko se juuri se syy?

Alkuviikosta olin onneni kukkuloilla, mitä tulee opiskelu- ja työasioihin. Vaan naama edellä tultiin sitten maahan taas sieltäkin. Olen jopa puolileikilläni miettinyt välivuoden pitämistä tai ulkomaille lähtöä. Tuntuu, että täällä on kovin vaikeaa päästä tavoitteisiinsa. Aina, kun kuvittelee etenevänsä johonkin suuntaan, on seinä vastassa. Ehkä joskus olen valmis avaamaan ajatuksiani vähemmän kryptisessä muodossa, mutta en ainakaan vielä.

Kevennetään tunnelmaa sen sijaan parilla suloisella kissakuvalla.

Täksi viikonlopuksi saimme T:n ja Mandyn luoksemme vierailulle. Vietimme eilisillan herkkujen ja Singstarin parissa. Nauroin, että O on varmaan kansakunnan ainoa mies, joka suostuu hankkimaan Pleikkarin vain laulupelin vuoksi, mutta poikien eilisistä frisbeegolf-peli-intoiluista päätellen konsolin hankinnan taustalla saattoi sittenkin piillä myös muita vaikuttimia. Hehe.

Innokkaasti ollaan kuitenkin nyt lauleskeltu ja latailtu uusia biisejä netistä. Tykkään! Ei yhtään niin kuumottelevaa kuin jossakin ison, puolivieraan porukan keskellä. Tuttujen kuullen mä toisaalta lauleskelen muutenkin niin paljon, että eipä se mikki siinä välissä sitten enää paljon haittaa.

Joskus jos olen oikein hyvällä tuulella, saatan välillä musiikkia kuunnellessani lauleskella ja tanssahdella koiralenkeilläkin . Onneksi ulkoilen pääsääntöisesti niin myöhään, ettei todistajia näille episodeille ole juuri tainnut sattua...

Pelailujen jälkeen poikkesimme Viikin paikallisessa ja vaihdoimme kuulumisia sekä muistelimme niitä kuuluisia vanhoja, kultaisia aikoja. Tajusin, että olemme tunteneet T:n kanssa pian 10 vuotta ja lähes alusta saakka todella läheisiä ystäviä. T on ollut tukipilarina lähes kaikissa elämäni tärkeimmistä tapahtumista viimeisen vuosikymmenen aikana: muutoissa, eläinten hankinnoissa, eroissa, uusissa aluissa ja ilon hetkissä. Olikin huojentavaa päästä purkamaan kaikki tämänhetkiset murheet ihmiselle, joka on kuunnellut niitä jo niin pitkään, että osaa jo pelkällä läsnäolollaan rauhoittaa ja valita ne oikeat sanat.

T - vaikka periaatteesta vastustat blogeja niin, tiedän, että tulet kuitenkin lukemaan tämän jälkeenpäin. 

Kiitos ♥

Roses, hearts and reality

Myöhästyneet ystävänpäivätoivotukset kaikille ihanille lukijoille! Meidän päivämme sujui varsin perinteisissä ystävänpäivän tunnelmissa: olin leiponut O:lle yllätykseksi Pätkis-kakun - ihan täysihiilarisena kaloripommina - kun herra oli siitä jo pidempään haaveillut. Pätkis-kakun murupohja koostuu mintunmakuisista Dominoista ja voista, täyte vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta, kermavaahdosta, Philadelphia-juustosta, liivatteista ja sulatetuista sekä rouhituista Pätkiksistä.

Lisäksi askartelin joululta ylijääneistä karkkikepeistä valkosuklaasydämiä. O puolestaan ilahdutti mua pinkeillä ruusuilla!

Pätkiskakku (alkuperäinen ohje)

Pohja:
1 pkt minttutäytteisiä Dominoita
75 g voita
1 tl ruokaöljyä vuoan öljyämiseen

Täyte:
8 liivatelehteä
3 Pätkis Bites -pussia
400 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
2 tlk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 dl kuumaa kaakaota (keitetty vesi+kaakaojauhe+maito/kerma)

Öljyä irtopohjavuoka talouspaperin avulla. Murskaa keksit ja sekoita niiden joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuuan pohjalle ja siirrä jääkaappiin jähmettymään. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen n. 10 minuutiksi. Murskaa Pätkikset (halutessasi suklaisemman kakun voit myös sulattaa osan). Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Valmista kuuma kaakao. Sulata lionneet, kuiviksi puristetut liivatelehdet siihen ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä vaniljakastikevaahto, tuorejuusto ja Pätkikset. Kaada liivatelehti-kaakaoseos joukkoon ohuena nauhana, jatkuvasti sekoittaen ja mielellään siivilän läpi. Sekoita täyte tasaiseksi, kaada irtopohjavuokaan keksipohjan päälle ja anna jähmettyä seuraavaan päivään. Koristele halutessasi teesiivilän läpi sihdatulla kaakaojauheella.

Aamulla oli pakko kaivaa vaatekaapista se ainoa omistamani sydäntoppi päälle ja illalla suuntasimme O:n kanssa leffaan katsomaan "Koskemattomat". Oltiin jo pidempään haluttu nähdä kyseinen pätkä, koska oltiin kuultu siitä paljon kehuja. Ei silti osattu aavistakaan, miten paljon siitä itsekin tykkäisimme. Ihan mahtava leffa, yksi parhaimpia piiiiiiitkään aikaan. Ihana ranskalainen tositapahtumiin perustuva hyvän mielen elokuva, joka herkisti juuri sopivasti. Täydellinen valinta ystävänpäivään! Käykääpä ihmeessä katsomassa, jos ette ole sitä jo tehneet. Pienen ikuisuudenhan tuo on jo saleissa pyörinyt. Leffan jälleen poikkesimme vielä Amarillossa syömässä. Ihanat, rentouttavat pikku treffit!

Lämpimiä ystävyyden tekoja on viime päivinä saatu todistaa myös noiden meidän kissujemme taholta. Toivottavasti kukaan ei nyt pahoita mieltään pienestä eritetarinasta - nämähän ovat lemmikinomistajan arkipäivää.

Nimittäin jos pikkujätkä sattuu vahingossa kuskaamaan pöksykarvoissaan jotakin ylimääräistä hiekkalaatikosta lattialle, on isoveli heti valmiina auttamaan.

[Eritevaroitus karaistumattomille]

Aika velikultia!

Pitkiä pellavia

Eilistä, laskiaistiistaita, varten leivoimme muutaman pullan karppiohjeella. Muuntelin jauhojen osuuksia ilmeisesti liikaa, kun eivät maistuneet juuri miltään. Onneksi kermavaahto ja marjat maistuvat aina - olipa kuljetusalusta mikä hyvänsä.

Illaksi sain taas pitkästä aikaa kaivaa haalarit esiin. Jodalle se tiesi uutta potentiaalista päiväunipaikkaa, minulle kasaa ommeltavia merkkejä. Sain tosin kiinnitettyä vain yhden paikoilleen ja sulloin loput takaisin taskuun niitä kuuluisia parempia aikoja odottelemaan. Ehkä turhauttavinta puuhaa ikinä! Pitäisi kaivaa taas ompelukone esiin ja surautella merkit sillä kiinni.

Suuntasimme Gravitaatioon, eli opiskelijoiden laskiaisriehan virallisiin jatkobileisiin Circukseen - yhdessä vajaan parintuhannen muun opiskelijan kanssa. Jono oli sen mukainen, mutta eteni yllättävän sutjakkaasti.

Illan esiintyjinä toimivat French Films, Cheek ja hmmm, keitäs nämä torvisoittajat olivatkaan...?

Circus oli jälleen kerran ääriään myöten täynnä, joten päätimme kivuta yläparven väljemmille vesille seuraamaan Cheekin keikkaa, tanssimaan ja laulamaan. En ole mikään erityinen Cheek-fani, mutta Vain elämää -sarja nostatti herran osakkeita silmissäni siinä määrin, että oli kiva nähdä tällainen live vetokin, johon odotetusti kuului muutama em. sarjan versioinneista. Ja hyvinhän se veti! Muutenkin oli kiva taas olla liikkeellä Stadin yössä - etenkin, kun opiskelijoita vilisi kaikkialla.

Öissä on vain sitä tunnelmaa.

Etenkin silloin, kun niitä ei tarvitse viettää tenttikirjan ääressä.

Mahtoikohan tämä olla minun viimeinen opiskelijalaskiaiseni?