Weekend of Festival

Moikka! Aika varmaan päivitellä kuulumisia, kun tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista - säästetään se viimeinen vastauspostaus myöhempään.

Keskiviikkona jäin tosiaan lomalle ja mieltä lämmitti töistä saamani positiivinen palaute. S tuli illalla poikkeamaan ja oli meillä seuraavaan päivään. Yön aikana musta tuli täti, ensimmäistä kertaa elämässäni! Täytyy yrittää päästä taas lähiaikoina kotipuoleen tuota pientä ihmistä tapaamaan.

Herneenpalot on jänniä

... myös koiraväestön mielestä

Kuten toivoimme, Taikan ja Utun suhde on tässä viikkojen mittaan vain syventynyt. Utu hakeutuu Taikkiksen lähelle ja koira hoivaa. Välillä käydään raisun näköisiä sylipainimatseja, jotka kissa useimmiten aloittaa. Lämmittää sydäntä, valtavasti!

Perjantaiaamu kului siivoillessa ja iltapäivällä meille tuli taas yövieraita: pari O:n kaveria aloittelemaan jaWeekend Festivaleja juhlistamaan.

Tungosta sipsipussin äärellä

Oottekin varmaan iltapuljujen ja sosiaalisen median välityksellä kuulleet, millainen fiasko koko tapahtuma järjestelyjensä puolesta oli: pk-seudulta Luukkiin johtava Vihdintie ruuhkautui ihan täysin, liikenne ei kulkenut, katsojat hikoilivat tuntikauseja busseissa tai maksoivat itsensä kipeiksi takseista, eivätkä silti ehtineet ajoissa keikoille.


Me lähdettiin meiltä puoli neljän aikaan ja päästiin Ruskeasuolle asti. Siellä sitten seisottiin pysäkillä ja yritettiin suuren joukon jatkona viittoilla Luukkiin meneviä dösiä pysähtymään, mutta ne olivat jo valmiiksi täynnä... Sain sitten kaveriltani tiedon, että koko keskusta on ihan kaaoksen vallassa, joten dösiin on turha yrittää. Alkoi epätoivoinen taksin tavoittelu, sillä keskukseen ei tahtonut päästä puhelimella läpi, vaikka meitäkin oli lopulta kolme ihmistä luuri korvalla. Kun joku sitten vihdoin pääsi läpi, ei taksin saapuminen kestänytkään kauaa. Yksi joukkomme jäsenistä oli tosin päräyttänyt jo hermonsa, koska tiesi missaavansa Stigin keikan. Tämä sitten purkautui tilanteeseen täysin syyttömään taksikuskiparkaan...

Oli kuulkaa festarikynnet ja kaikki! Tietysti unohdin sitten pokkarikameran muistikortin järkkäriin...

Ehkä silkkaa ystävällisyyttään, ehkä meistä mahdollisimman nopeasti eroon päästäkseen taksikuskimme aikansa Vihdintietä eteenpäin yritettyään päätyi käyttämään erinäisiä pikkuteitä Luukkiin päästäkseen. Välillä porukkaa hyppi autosta pissatauoille ja juoksi sen sitten kiinni, välillä kuskikin poistui metsän puolelle. Lopulta pitkän matkaa kierrettyämme pääsimme perille, mutta noin stressaavaa automatkaa en toisten perhekriisejä kuunnellessani ole koskaan aikaisemmin kokenut. Vaan eipä ole herkkua tuo taksikuskienkaan homma. Onneksi meidän kohdallemme sattui reilu yksilö, joka pysäytti mittarin 40 euroon. Monilla summat olivat kuulemma olleet satasen luokkaa ja samaan olisi meidänkin seikkailumme helposti yltänyt.

Hyppäsimme taksista noin kilometriä ennen varsinaista festarialuetta ja liityimme alueelle vaeltavan letkan jatkoksi.

Monet olivat joutuneet kävelemään jopa 10 kilometriä keikoille ehtiäkseen, joten meillä kävi kyllä älytön mäihä. Mä olin tässä vaiheessa vain puhtaasti onnellinen, että oltiin päästy sieltä tungoksesta pois ja vilpittömän kiitollinen taksikuskillemme. Olimme muutaman sadan metrin päässä, kun illan pääesiintyjistä toinen, Skrillex, aloitti keikkansa - hiukan myöhässä, onneksi. Matkalla hukkasimme kaverimme, mutta pääsimme kuitenkin melko nopeasti sisälle ja keikkaa kuuntelemaan. Itse en ole mikään suurin Skrillex-fani, mutta kyllähän tuota lämpimikseen kuunteli.

Puhelinyhteydet eivät toimineet, joten emme koko illan aikana löytäneet ketään niistä neljästä kaverista, joita meidän oli pitänyt festareilla nähdä. Alue oli todella pieni ja kaoottisen täynnä ihmisiä. Ruoka-alueita oli tasan yksi  ja sekin pieni sumppu. Onnistuimme kuitenkin jonottamaan kebabit pahimpaan nälkäämme. Juomiakin yritimme, mutta jono ei edennyt mihinkään, ennen kuin niin ikään myöhässä saapunut David Guetta jo aloitti keikkansa...

Juoksimme kuuntelemaan keikkaa ja fiilistelimme sitten kahdestaan O:n kanssa. Tunnelma oli loistava, joskin olisin toivonut enemmän ihan kokonaisten biisien soittamista tuollaisen konemusiikkityylisen DJ-keikan sijaan. Keikan loppuvaiheilla kyllästyin ihmisten tunkeiluun ja tuuppimiseen ja siirryimme sivummalle. Aika pian lähdimmekin sitten valumaan kohti portteja, sillä emme halunneet jumittua ruuhkiin uudelleen. Tuossa vaiheessa bussijonot olivat vielä kohtuulliset, joskin ihmiset tuuppivat ja työntyivät jonossa eteenpäin niin hysteerisesti, että pelkäsin välillä litistyväni. Kuin ihmeen kaupalla pääsimme lopulta noin neljänteen ohi ajaneeseen dösään ja pääsimme helpotukseksemme pois...

Matkalla saimme kuitenkin tiedon, että kaverimme eivät olleet olleet yhtä onnekkaita, vaan toivoivat saavansa O:lta kyydin pois. Sillä hetkellä teki mieli alkaa itkeä. Kumpikaan meistä ei ollut ehtinyt juoda, joten lähdettävähän se oli. Onneksi taksikuskin vinkkaama reitti toimi edelleen ja koko porukka oltiin saatu Viikkiin joskus puoli kolmen maissa. Taivastelimme hetken muiden kokemuksia netistä, ennen kuin painuimme pehkuihin. Pakko sanoa, että vaikka mitään herkkua se ei ollutkaan, meillä kävi kyllä melkoinen tuuri.

Lauantaina yövieraamme lähtivät Serenan kautta takaisin Luukkiin, mutta me päätimme viettää rauhallisen lauantain koiralenkkeilyn, saunan ja leffan merkeissä.

O on ottanut tavakseen heitellä koirille frisbeetä metsässä - triplaa lenkkien väsyttävyyden koirille

Tyypit kävi vielä meressä uimassa, hrr...

Illan ratoksi katseltiin vielä teemaan sopiva leffanpätkä.

Koirien retkottaessa puolikuolleina lattialla seuranamme sohvalla viihtyi lauman uusin tulokas, joka kaikessa fiksuudessaan ja filmaattisuudessaan sopii laumamme dynamiikkaan kuin nyrkki silmään - vai mitäpä luulette?