Vastauksia, osa I

Karppaus

Miksi aloitit karppaamisen, tai mistä innostuksesi siihen lähti? 
Ennen karppausta elin hyvinkin tiukalla virallisterveellisellä ruokavaliolla, mutten voinut hyvin. Viljat aiheuttivat vatsavaivoja, nälkä ei tuntunut pysyvän poissa ja ihon kunnossakin oli toivomisen varaa. Sitten törmäsin netin keskustelupalstoilla karppaukseen ja luin karppaajien positiivisia kokemuksia terveydentilansa paranemisesta. Kiinnostuin kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan edelleen, 4,5 vuoden jälkeenkin.

Kuinka tarkka olet hiilareiden kanssa, syötkö fiiliksen mukaan vai onko jotkin ruoat tiukasti kiellettyjen listalla?
Syön aikalailla fiilispohjalta, en laskeskele mitään. Pyrin alakarppaukseen, eli saamaan n. 40-60 grammaa hiilareita päivässä. Kiellettyjen ruokien listalle kuuluvat viljat, peruna, sokeri, viinirypäleet, useimmat hedelmät...

Miksi koit silloin joskus, että sun kannattaisi noudattaa jotain erikoisruokavaliota (karppausta)?
Omaa oloani ja vointiani parantaakseni.

 

Voisitko kuvitella luopuvasi joskus karppauksesta?
Hyvästä syystä kyllä. Tällä hetkellä en näe mitään syytä palauttaa viljoja ja sokeria ruokavaliooni ja ajatus siitä, että joskus näkisin, tuntuu kaukaiselta...

Kuinka lähipiirisi suhtautuu karppaamiseesi? 
Aika moni lähipiiristäni on innostunut kokeilemaan karppausta, vaikka en sitä kenellekään tyrkytäkään. Harva karppausta on kuitenkaan pidemmäksi aikaa jäänyt noudattamaan. Siinä kun vaaditaan kuitenkin aika paljon tahtoa ja syitä haluta jatkaa. Tavisruokavalioon repsahtaminen on pelottavan helppoa. Ihan hyvin nuo kuitenkin suhtautuvat, mitä nyt äitini kotipuolessa välillä jaksaa valittaa, miten vaikeaa mulle on tuoda kaupasta mitään syötävää. Tämä siitäkin huolimatta, että äitini on myös karpannut ja että jääkaappimme ovesta kotipuolessa löytyy kyllä lista ruuista, joita voin ja haluan syödä...


O ei ole koskaan kokenut vastaavia ongelmia, vaan osaa hyvinkin tarkasti tuoda kaupasta juuri oikeita juttuja ja tsekata hiilarit. Samoin ihanat ystäväni jaksavat kerta toisensa jälkeen varata illanviettoihimme tummaa suklaata tai pähkinöitä hankalan karppaajakaverinsa iloksi, vaikka en mitään suuhunpantavaa odottaisikaan. Kiitos siitä♥

Oletko ikinä törmännyt sen tiimoilta "ongelmiin", esim. ettei joskus ole löytynyt sinulle sopivaa syötävää? Kannatko mukana omia eväitä kyläillessä ja matkustaessa, vai syötkö silloin ns. "vapaammin"? 

Todellakin, mutta aika harvassa ovat kuitenkin ne tilanteet, joissa ihan oikeasti turhaudun. Omia eväitä en kanna mukana kuin töissä (ja koulussa). Ei ole ollut tarvetta. Jos kyläpaikassa ei ole otettu mun karppausta huomioon, en nosta asiasta meteliä, vaan jätän vain ko. aterian välistä. Se on mun oma, henkilökohtainen valintani ja vastoinkäymiseni. Kuitenkin oikeasti melkein kaikki mun karppauksestani tietävät pyrkivät aina varaamaan mullekin jotain, vaikka sanoisin, ettei tarvitse.

Lähes kaikissa ravintoloissa saa perunalisäkkeen tilalle vaihdettua kasviksia tai salaattia. Joskus syötän viljamössöt muille halukkaille tai jätän ne vain syömättä. Ulkomailla syön aika paljon kasviksia, salaatteja, juustoja, pähkinöitä ja leikkeleitä, mutta toki tiukassa paikassa on joskus pakko löysäillä ja syödä jotain hiilaritiheämpää. Ei mun karppaus siihen kaadu.

 

Entä saatko mitään oireita liiasta viljasta tai sokerista? 
Joo, vatsavaivoja, jatkuvan sahaavan nälän, väsyneen olon, epäpuhtaan ihon ja ylimääräisiä kiloja.

Lemmikit

Onko laumaan suunnitteilla lisää jäseniä?

Noh, näistä itämaisista sanotaan, että niitä ei olisi hyvä pitää ainoina kissoina. Koira voi jossain määrin paikata kissakaverin paikkaa, muttei tietenkään täysin. Niinpä luvattiinkin Utun kasvattajalle harkita toisen kissan hankkimista, jahka tämän yhden kanssa kaikki sujuisi hyvin. Tällä hetkellä olisin aika valmis ottamaan toisenkin itskun, toisaalta O ihastui abessinialaisiin ja somaleihin, joten saapa nähdä...

Milloin päivittyy tuo Blogin otsikkokuva sellaiseksi jossa on kisu mukana? 
Hyvä kysymys! Pitäisi kyllä päivittää se. Oon vaan vähän sellainen, että tarvitsen kaikkeen tuollaiseen luovaan puuhasteluun inspiraation - väkisin ei onnistu yhtään mikään. Eli sitä inspiraatiota odotellessa, heh...

Miksi halusit rotukissan? ja miksi juuri tuon rotuisen?
Me katseltiin myös maatiaisia löytöeläintalojen sivuilta, eli periaatteessa mulla ei olisi ollut mitään sellaistakaan vastaan, mutta melkein jokaisen löytökissan kuvauksessa mainittiin sanat "arka", "ujo", "pelkää", "varautunut" tms. Meidän oli siis alunperin tarkoitus tarjota koti jollekin vanhemmalle rescue-kissalle, mutta alettiin sitten kuitenkin miettiä, että ehkä tähän meidän laumaan sopisi kuitenkin pentu, joka sopeutuisi pienestä pitäen koiriimme ja oppisi pitämään niitä laumanaan. Tätä kautta päädymme sitten muutenkin miettimään, minkä luonteisen kissan haluaisimme. Olin kiinnostunut ragdolleista, sillä olin kuullut niiden olevan koiramaisia luonteeltaan. Rodun terveystilanne kuitenkin mietitytti.

Seuraavaksi kiinnostuin pyhistä birmoista, mutta erään kasvattajan kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että sekä birmat että ragdollit saattaisivat olla liian rauhallisia meidän joukkoomme. Kyselin kissaharrastajilta suosituksia koiraperheeseen soveltuvista roduista, jolloin esiin nousivat somali, abessinialainen ja itämaiset. Näistä olisimme sitten voineet kotiuttaa minkä tahansa, tosin itämaiset alkoivat kiinnostaa itseäni jossakin kohtaa eniten. Niitähän kuvataan erityisen seurallisiksi, kaikkeen osallistuviksi, juttelevaisiksi ja aktiivisiksi leikkijöiksi. Kuulosti siltä, että tällaisesta kissasta olisi eniten iloa ja seuraa niin meille kuin kissoja rakastavalle Taikkiksellekin. Kun sitten silmiini osui myynti-ilmoitus balineesipojasta, niin pitihän sitä sitten laittaa kasvattajalle mailia menemään. Loppu onkin historiaa...

Jos tulisi tilanne, että lemmikkisi kuolisi yhtäkkiä mysteerinomaisesti, voisitko/pystyisitkö/haluaisitko ottaa selville lemmikkisi kuolinsyyn(eli kurkata sisälle ruumiiseen)? Olipa erikoinen kysymys :D Tuli vain mieleen kun jossakin postauksessa otit selville possun kuolinsyyn :)

Riippuu vähän tilanteesta, mutta lähtökohtaisesti en. Kyllä sitä noihin omiinsa suhtautuu kuitenkin niin tunteikkaasti. Jollekin kollegalleni voisin tehtävän kuitenkin suoda.
 

Onko sulla koirien ja kissojen lisäksi vielä jotain lemmikkejä Helsingissä tai kotopuolessa? 
Sokerioravat asustavat tällä hetkellä kotipuolessa, muita ei ole.

Mitä blogissa vilahtaneille sokerioraville ja siileille kuuluu?
Viimeisin siilimme kuoli viime vuonna ja sokerioravat elelevät tällä hetkellä tyytyväisinä kotipuolessa. Täällä uudessa kämpässä oli hankalaa järjestää sokruille turvallista jaloittelualuetta, joten oravat pääsivät toistaiseksi parempaan huomaan.

Haluaisitko vielä jotain lemmikkejä vai onko määrä nyt ns. täynnä?
Toista kissaa harkitsemme varmaan jossakin vaiheessa Utun kaveriksi.

Parhaimmat ja ärsittävimmät piirteet/tavat lemmikeillänne yksilöidysti?
Taika: 
 +: iloisuus, rakastavuus, hauskat tempaukset
-: hihnan repiminen hampailla, satunnainen ärinä, jos jokin ottaa päähän, tuhoisat tempaukset

Iina:
+ uskollisuus, helppous, hellyydenkaipuu
-: vahtihaukku, ei tykkää erityisemmin vastaantulevista koirista, isoista miehistä tai lapsista, neitimäisyys

Utu:
+: seurallisuus, kehräysherkkyys, leikkisyys (myös Taikan kanssa!)
 -: määkyminen yksin jäädessä, huonekalujen raapiminen, huonekasvien nakertelu