DIY: Kissankäymälä

Kun sitä koiraihminen kerran päättää ottaa ja hankkia kissan, ollaan siinä sitten erilaisten tarvikehankintojen edessä äkkiä jännän äärellä. Mikä on tarvike, mikä turhake? Kumpi on parempaa, pelletti vai mikrohiekka? Mitä kissalle kannattaisi syöttää? Millainen kiipeilypuu olisi paras?

Erityisen pitkään harmaita hiuksia aiheutti kuitenkin hiekkalaatikko ja sen sijoituspaikka. Ensinnäkään useimpien hiekkalaatikoiden kuljetulaatikkomainen muotokieli ei omaa silmääni juurikaan hivele, eikä kissanomistajien yleisesti suosima konsepti laatikon piilottamisesta kylpyhuoneen perimmäiseen nurkkaan meidän kohdallamme olisi onnistunut. Kylpyhuoneestamme ei löytynyt laatikolle tarpeeksi tilaa, eikä lattioilla lilluva, hiekanmurusista liukeneva savivellikään juuri houkutellut.

Kissanvessa piti siis sijoittaa enemmän tai vähemmän näkyville ja mieluiten vielä salonkikelpoisesti. Netistä löytyi kuvia monista kaappeihin piilotetuista vessaratkaisuista, mutta me aloimme harkita laatikon suojakuoreksi kuitenkin jonkinlaista, pienemmän tilan haukkaavaa arkkua tai laatikkoa. Kaupoilla O sitten kiikutti yhtenä vaihtoehtona eteeni säilytysrahin ja silloin välähti: mullahan on tällainen käyttämättömänä kotipuolessa ja vieläpä oikean värisenä.

Boksin tuunaaminen kävi helposti. Sen sivulaitoja pitävät pystyssä ohuet vuori- ja päällyskankaan väliin ommellut huonekalulevyt - toisilla vastakkaisilla (kuvassa eteenpäin) sivuilla yhdet yksittäiset ja toisilla vastakkaisilla sivuilla kaksi kapeampaa (kuvassa sivulle päin). Avasin laatikon yläreunan saumaa sen verran, että sain yhden kapeista levyistä poistettua ja leikkasin sitten kankaaseen saumoja myötäillen kissanmentävän aukon.

Aukon alapuolista seinää tukemaan asetin huonekalulevyn tilalle tukevan aaltopahvin palasen. Näin alkuperäinen huonekalulevy säilyi ehjänä siltä varalta, että rahin haluaisi vielä joskus valjastaa muuhun käyttöön. Lopuksi taittelin ylimääräiset kangaslärpäkkeet sauman sisään ja kiinnitin siististi kaksipuolisella teipillä. Kuvissa näkyy kuitenkin vielä viimeistelemätön kulkuaukko.

Huomatessaan vessaansa kohtaan kohdistuvan huomion, päätti Utu tulla esittelemään mukavuuslaitostaan ja sen moninaisia käyttötapoja...

Rahin sisälle hankin ihan tavallisen, huokean hintaisen, avomallisen kissanhiekkalaatikon ja pienen eteismaton palasen keräämään suurimmat tassuissa kulkeutuvat hiekat. Jossakin myös vinkattiin, että laatikon suuaukko kannattaa suunnata seinää vasten, jolloin kissa ei pääse poistumaan laatikolta kovalla vauhdilla, mikä vähentää lattioille kulkeutuvan hiekan määrää. Samasta syystä sijoitimme kulkuaukon laatikon yläreunaan alareunan sijaan. Ja kuten kuvasta näkyy: hyvin on toiminut. Suurin osa irtohiekasta on matolla, ei lattialla. 

Kaksipuolisen teipin taustapaperista riitti huvia pitkäksi aikaa. Mihin niitä oikeita kissanleluja oikein tarvitaankaan, kun paperisuikaleet ja herneenkuoret peittoavat ne ihan 100-0...?

"Sit tässä voi istua myös näin."

"Mutta tää on kuitenkin paras paikka!"

Toistaiseksi olemme olleet enemmän kuin tyytyväisiä - niin me kuin kissakin. Kivan näköinen ja helposti siivottavissa oleva vessa opiskelijabudjetilla toteutettuna. Materiaalit taisivat kustantaa vain kolmisen euroa, kun tuo rahi löytyikin omasta varastosta. Aika näyttää, alkaako tuo kangas imeä itseensä jossakin vaiheessa hajuja, mutta mietitään sitten sitä kaappia uudelleen.

Tähän loppuun ajattelin jakaa kanssanne vielä huonolaatuisen, pimeässä kännykällä kuvatun videon Taikkiksen ja Utun tämänhetkisestä tilanteesta.

Tarinan opetus: kärsivällisyys palkitaan, ennemmin tai myöhemmin. Tällä kertaa sitä tarvittiin reilun viikon verran.