Vastauksia, osa II

Opiskelu

Oletko suunnitellut eläinlääkiksen vaihto-ohjelmia? (Niistä saa kertoa muutenkin tarkemmin, jos vain tiedät/haluat :) voisi itseä kiinnostaa jos joskus eläinlääkikseen pääsen!)

Olen harkinnut, mutta mahdollinen toteutus jäänee vitoselle, eli klinikkavuodelle, koska haluaisin lähteä ammentamaan ulkomailta nimenomaan käytännön oppeja.  Omakohtaisen kokemuksen puutteesta johtuen kopsaan tähän pätkän meidän kansainvälisyysasioita koskevalta nettisivulta . Kannattaa käydä tutustumassa!

"Opiskelijavaihdolla tarkoitetaan ulkomailla opiskelua, joka voidaan lukea hyväksi suoritettavaan tutkintoon. Helpointa opiskelijavaihtoon lähteminen on vaihto-ohjelmien kautta. Niihin sisältyy yleensä vapautus lukukausimaksuista ja opiskelustipendi. Stipendin lisäksi vaihtoon lähtevä opiskelija saa normaalia opintotukea (opintorahaa, asumislisää ja opintolainaa).

Eläinlääketieteellisellä tiedekunnalla on omia vaihtokohteita Erasmus-ohjelman kautta Belgiassa, Espanjassa, Itävallassa, Latviassa, Liettuassa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Unkarissa ja Virossa. Erasmus-ohjelman kautta voit lähteä myös työharjoitteluun. Lisäksi olemme mukana Nordplus-ohjelmassa, johon kuuluvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden eläinlääketieteelliset ja maatalous-metsätieteelliset korkeakoulut. Koko yliopistolla on myös useita kahdenvälisiä vaihtosopimuksia Euroopan ulkopuolisten yliopistojen kanssa. Tiedekunta, y liopiston kansainväliset liikkuvuuspalvelut ja rekrytointipalvelut järjestävät tiedotustilaisuuden opiskelusta, harjoittelusta ja työskentelystä ulkomailla syksyllä ja keväällä. " (Lähde: http://www.vetmed.helsinki.fi/opiskelu/kansainvalisyys.html)

Oletko missään vaiheessa hetkeäkään katunut päätöstäsi lähteä eläinlääkäriksi? Listaa samalla tulevan työsi kolme parasta ja kolme huonointa puolta :)
En vielä, varsinaisesti. Tämän kesän aikana konkretisoitui kuitenkin se, että potilaiden joukosta löytyy aika paljon myös niitä aggressiivisempia yksilöitä ja saamani puremahaava tuskin jää ainoaksi laatuaan. Tämä on asia, jota en ollut tullut vielä aikaisemmin ajatelleeksi. Ainakaan tarpeeksi. Useammaltakin pieneläinklinikalla työskentelevältä opiskelijatovereiltani olen kuullut, että ammatinvalinta on alkanut sittemmin alalla vallitsevan kiireen ja työn vastuullisuuden myötä mietityttää. Kuulemma tällainen epäröinti on tässä vaiheessa kuitenkin melko yleistä, kun haaveet kohtaavat todellisuuden. Mutta ei, ainakaan vielä en kadu.

+ eläinten kanssa työskentely
+ palkitsevuus ja onnistumisen tunteet
+ kehittymismahdollisuudet

- vastuu eläinten (ja ihmisten) hyvinvoinnista, jopa elämistä
- epävarmuuden sietäminen: aina diagnoosia ei pystytä selvittämään
- hankalat potilas- ja asiakassuhteet

Miksi hait eläinlääkkikseen?
Saadakseni ammatin, jossa saan olla eläinten kanssa tekemisissä ja jolla elättää itsensä. Myös alan tieteellisyys ja kehittymismahdollisuudet viehättivät. Pieneläinklinikalla ennen valmennuskurssille hakeutumista viettämäni kuukaudet sinetöivät sitten tahtoni.

Onko helppoa hoitaa kahta koiraa ja kissaa ja opiskella samalla? Riittääkö aika ja raha? Oon ite pitkään haaveillut eläinlääkärin urasta ja pohtinu, että riittääkö aika opiskeluun ja oman koiran hankintaan + hoitoon? :) 
Aika riittää kyllä ja usemmasta eläimestä on enemmän seuraa toisilleen niinä hetkinä, kun ihmiset ovat poissa. Raha riittää, ainakin kun käy töissä. Pelkillä tuilla eläminen on aika kitkuttelua, mutta kyllä niilläkin ainakin yhden koiran kelvollisesti hoitaa. Riippuu aika paljon siitä, mihin sitä rahaa muuten törsää. Suurimmalla osalla eläinlääkäriopiskelijoista on kuitenkin vähintään se yksi lemmikki, joten ei sitä kannata murehtia :) Mielestäni omien lemmikeiden kautta ymmärtää paljon paremmin koko lemmikkimaailmaa ja muita lemmikinomistajia, pysyy ajan tasalla asioista, oppii eläinten käsittelyä ja harjoittelumateriaalia vaikkapa ihan perustutkimuksen tekoon on koko ajan saatavilla ;)

Opiskeleeko eläinlääkiksessä paljon "hikipinkoja" tai liian tärkeitä ihmisiä? 

Hmm, riippuu hiukan hikipinkon määritelmästä. Tietyin kriteerein mutkin voisi varmaan laskea sellaiseksi :D Käytössä oleva pääsykoetyyppi suosii tunnollisia, ahkeria, täydellisyyteen pyrkiviä tyttöjä, mutta ei tämä mielestäni sulje pois sitä, etteikö voisi samaan aikaan olla ihan hyvä tyyppi. Tokihan meillä on aika iso joukko, joka ei esim. juo alkoholia, osallistu bileisiin tai muuhun yhteistoimintaan - ujompia, opiskeluun panostavia nuoria... mutta ihan yhtä lailla löytyy iso, äänekäs joukko, joka hoitaa tämän puolen sitten niiden muidenkin puolesta. Isoon joukkoon mahtuu monenmoista. Varsinaisiin tärkeilijöihin en ole juuri törmännyt. Taitavat hakeutua mieluummin muille aloille.

Onko teillä hyvä yhteishenki siellä? 
Kyllä mä niin väittäisin. Kaikki eivät tietenkään voi pitää kaikista, mutta kyllä tänne niin samanhenkistä porukkaa on hakeutunut, että henki on pääasiassa erittäinkin jepa, mutta tietysti tämä vaihtelee hiukan vuosikurssienkin kesken...

Jaksatko enää käydä paljon bileissä? 
Pitää myöntää, että viime vuosi oli edellisiä paljon rauhallisempi. Jos haluaa pitää yllä etä-(lue: viikonloppu-)suhdetta ja hoitaa opiskelunsa kunnialla, on pakko tinkiä jostakin. Vappu oli siitä hyvä esimerkki. Lisäksi samojen bileiden ramppaaminen vuosi toisensa perään ei innosta enää yhtä lailla, haluaisin kokea jotain uutta ja ihmeellistä. Mutta saapa nähdä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan - helpottaako tämä yhdessä asuminen irtautumista viikonloppurientoihin vai viekö rankka nelosvuosi kaikki mehut, niin ettei enää jaksa sitäkään.

Tykkäätkö pitää opiskelijahaalareita? 
Sain niistä pienoisen yliannostuksen tuutoriaikoina, mutta joo, kyllä mä pääsääntöisesti tykkään. Oon tuunannut haalareitani omannäköisemmiksi ja kyllähän niitä kantaessaan tuntee pienoista ylpeyttä siitä, että ne edustavat omaa unelma-alaa.

Pidätkö itseäsi poikkitieteellisenä? 
En mä tiedä, kuinka poikkitieteellinen voi olla, jos ei ole opiskellut kuin tätä yhtä alaa... mutta kyllä mä väittäisin, että mun ajattelutavasta heijastuu aika hyvin mun kiinnostukseni psykologiaan, jota olinkin lähdössä opiskelemaan. Jos joku tulee vaikkapa vaahtoamaan mulle, miten typeriä asiakkaat tai lemmikinomistajat taas olivat, kun eivät ymmärrä asiaa x tai y, musta on paljon mielenkiintoisempaa alkaa pohtia, että miksiköhän ne eivät sitä asiaa mahtaneet tai halunneet ymmärtää ja miten heidät olisi mahdollisesti saanut ymmärtämään...

Mikä oli kandityösi nimi? 
Yritän jotenkin heiveröisesti suojella yksityisyyttäni, joten en halua sitä täällä kertoa. Pelkäisin, että joku kuitenkin menisi ja etsisi sen käsiinsä... Pahoittelut!

Mitkä on opiskelun parhaat ja huonoimmat puolet?
Ehdottomasti parasta on ylimääräinen aika: myöhäiset aamuherätykset, aikaiset koulusta pääsemiset. Ei sitä ainaista kahdeksan tunnin työrytmiä. Tykkään myös elämän vaihtelevuudesta opiskeluaikana: päivät ovat erilaisia, joten aika juoksee nopeaan. Yliopistolla tapaa kavereita ja voi aistia olevansa osa suurempaa yhteisöä. Luennoilla istuminen on usein varsin rentoa ja aiheet mielenkiintoisia. Tuntee oppivansa ja kehittyvänsä, menevänsä jatkuvasti eteenpäin. Opiskelujen myötä avautuu myös monia uusia, mukavia vapaa-ajanviettotapoja, -hetkiä ja tapahtumia.

Huonoja puolia ovat sitten rahahuolet, stressi tekemättömistä töistä ja tenteistä, pitkät uuvuttavat päivät, tietoähky, epävarmuus omasta osaamisesta ja oppimisesta sekä tietysti ne kirjojen ääressä vietetyt lukemattomat tunnit, joiden takia on joutunut luopumaan jostakin muusta.

Millaista eläinlääkiksessä on opiskella? 
Kivaa, inspiroivaa, mielenkiintoista... teoriaa ja käytäntöä sopivissa suhteissa. Saa uusia oivalluksia. Toisaalta välillä on hiukan tylsempiäkin kursseja ja tuntuu, että tietoa pitäisi kaataa päähän vähän liiankin kanssa ja luennoilla väsyttää. Olen kuitenkin kokenut opiskelujen kuormittavuustason toistaiseksi ihan hyväksi. Jos saisin, ruukkaisin tutkinnon rakenteen kuitenkin hiukan toisenlaiseksi...

Aiotko erikoistua tulevaisuudessa johonkin alaan? mihin mahdollisesti? 
Pieneläimiin, melko suurella todennäköisyydellä. Myös eksot kiinnostavat, mutta niitä tarkemmin opiskellakseen pitäisi melkein lähteä ulkomaille.


Millaisen lopputyön aiot tehdä jos teillä on semmoisia ja jos olet miettinyt?  
Varmaan ihan vain kirjallisuuskatsauksen. Aiheista eksot, kissat ja koirat (mahdollisesti nämä omat rodut) kiinnostaisivat.

Eli, kuinka paljon opinnoissa oikeasti tarvitsee lukion fysiikkaa&kemiaa (joita nyt koitan uskaltaa lähestyä)? 
Itse opinnoissa ei juuri ollenkaan. Lähinnä niitä tarvitaan taustaymmärryksen kannalta, ei niinkään puhtaina, omina itseinään. Tänne voi siis hakea, vaikka inhoaisi ko. aineita, kunhan selättää inhoaan sen verran, että opiskelee ne kuitenkin pääsykoetta varten.

Ja sitten, mulla on älytön ötökkäkammo... :-D Pystyn katsomaan Teho-osastoa/Greytä (verta ja suolenpätkiä) ja vaikka syömään samalla, mutta luontodokumentti hyönteisistä ällöttää, en voi edes katsoa. Joutuuko öttiäisten kanssa kovasti tekemisiin opinnoissa? Joitain matosia ainakin pitää tunnistaa, eikö?
Ei joudu. Lähinnä parasitologian kurssilla pääsee ihmettelemään erilaisia purkkeihin säilöttyjä matosia ja muita mönkiäisiä, mutta muuten niitä käsitellään aika vähän. Olisi tietysti toivottavaa, että eläinlääkäri uskaltaisi vaikkapa poistaa koiralta punkin ja pyydystää kissasta kirpun lajinmääritystä varten, mutta ei niiden hyönteisten kanssa silti tarvitse kovin hyvää pataa olla.

Ei tämän asian varjolla kannata siis jättää hakematta, etenkään kun hyönteiskammosta voi halutessaan päästä eroon! Esimerkiksi lemmikkisiiliharrastajiksi eksyy yllättävänkin paljon hyönteiskammosta kärsiviä poloisia, jotka joka ilta kenttäsirkkoja kuppiin annostellessaan ja jauhomatoja tiskipöytänsä nurkassa kasvattaessaan pääsevätkin fobiastaan ykskaks eroon. Siedätystä siis vain peliin! ;)

Onko siellä elukassa paljon vegaaneja tai muita suuntauksia jotka rajoittavat lihan ym eläinperäisen käyttämistä ravintona?
Kyllä eriasteisia kasvisruokavaliomuunnoksia tuntuu elukasta löytyvän keskivertoväestöä enemmän, yliopistoruokalat tarjoavat aina kasvisruokavaihtoehdon ja sitä noudattavat tunnutaan huomioivan esim. elukan omissa bileissä varsin hyvin. Toisin kuin sitten vaikkapa meidät karppaajat, joita tiedän elukkalaisista jonkin verran kuitenkin löytyvän. Meillä on aina vaikeampaa, sillä tällaista ruokavaliota ei yhtä helposti pidetä oikeutettuna tai sitten sitä ei vain muisteta. Tai haluta muistaa ;)