"Jaksaako vielä vai antaako periksi, kun ei tästä kuitenkaan mitään tule?"
Ainoa oikea vastaus on tietenkin, että jaksaa!
Vaan miten? Miten pystyn pidättäytymään kirjan ääressä, kun ulkona paistaa aurinko ja ystävät huutelevat mukaan menoihinsa? Telkustakin tulisi hyvää ohjelmaa ja voi kun siivoaminenkin tuntuu yhtäkkiä niin perin tärkeältä ja ennen kaikkea houkuttelevalta.
Onko se sitä sitten kuitenkaan? Ehkä pienen hetken. Pidemmällä aikavälillä onnellisuutta luo kuitenkin tieto varmasta ja mielekkäästä tulevaisuudesta unelmien ammatissa. Sen voin luvata.
Niinpä suosittelenkin käymään taistoon houkutuksia vastaan mielikuvilla. Sen enempää teillä ei oikeastaan vielä olekaan, mutta ottakaa tilanteesta kaikki hyöty irti!
Kuvitelkaa
- se päivä (nykyisin ilmeisesti jo yö), kun tieto sisäänpääsystä saapuu
- se ilo, jonka silloin saatte ystävienne ja muiden läheistenne kanssa jakaa
- mahdollinen muutto uuteen kaupunkiin
- kaikki ne uudet ystävyyssuhteet, joita tulette luomaan
- ensimmäinen päivä, kun astutte yliopiston ovista sisään ja kaikki opettajat onnittelevat teitä lämpimästi saavutuksestanne
- motivoiva opiskelu unelmienne ammattiin ja kaikki ne kokemukset, joita tulette tulevan kuuden vuoden aikana kohtaamaan! Itse en ainakaan vaihtaisi näitä mihinkään!
 |
 |
| Ja niin huvittavaa kuin se onkin - vaikka jotain kovasti etukäteen suunnittelisikin, voi siitä tosipaikan tullen tullakin ihan jotain muuta.. :D |
Pitäkää luomistanne mielikuvista kiinni ja herkutelkaa niillä aina, kun fysiikka tökkii tai kemian kirja kuvottaa!
Täysin erakoksi ei toki siltikään tarvitse heittäytyä. Lepopäivistä on hyvä pitää kiinni ja jos luvut tuntuvat tökkivän, on joskus parempi suoda itselleen kävelylenkki kauniissa säässä tai pieni kahvitteluhetki ystävän kanssa kuin jäädä kotiin hakkaamaan päätään valmennuskurssimateriaaleihin ja kiroamaan surkeaa elämäänsä. Usein pieni irtaantuminen antaa uutta voimaa ja luo sen verran määrän huonoa omaatuntoa, että kotiin päästyä kirjoihin tarttuminen on jälleen helpompaa. Tärkeintä on, ettei yhden lipsahduksen perusteella tuomitse koko päivää, saati sitten koko viikkoa niin epäonnistuneeksi, että lukemiset voi jättää kokonaan väliin, vaan osaa antaa itselleen hiukan armoa.
Toisaalta, jos ulkona on kaunis sää, mikä estää ulkoistamasta pänttäystä viltille, mansikoita ja piknik-lounasta nauttimaan? Poikaystävää voi pyytää tenttaamaan biologian nippelitietoja ja antamaan samalla niskahieronnan.
Wait, tuo ei taitaisikaan miesten kohdalla toimia. Ehkä toinen ensin ja toinen heti perään? ;)
Kaikenlainen oman osaamisen vertailu muihin kannattaa lopettaa heti alkutekijöihinsä, paitsi jos pienestä tervehenkisestä kilpailusta saa kaivattua lisäpotkua opiskeluunsa. Masentua ei kuitenkaan saa! Älyvuodosta ja valmennuskursseilta löytyy aina itseänne fiksumpia ja osaavampia (tai muka-osaavampia) hakijoita, mutta muistakaa, että pääsykoetilanteessa ei jaeta palkintosijoja. Niinpä riittää, kun on pisteen parempi kuin se satapäinen, muutaman pisteen päähän sisäänpääsyrajoista kärkkymään jäävä joukko. Toki, jos taitoja ja jaksamista piisaa, kannattaa sitä marginaaliakin hieman kerryttää.
Helppo tai miellyttävä ei pääsykoekevät useimmille ole, mutta en ole vielä törmännyt yhteenkään sisäänpäässeeseen, jonka mielestä se ei olisi ollut kaikkien tarvittujen uhrauksien arvoinen. Kyllä se aurinko paistaa vielä pääsykokeidenkin jälkeen ja hyvät ystävät odottavat.
Nyt annankin puheenvuoron teille mahdollisille pääsykoelukijoille. Kertokaapa, vieläkö jaksaa painaa vai joko väsyttää? Millä pidätte hyvää lukurutiinia, jaksamista ja motivaatiota yllä?
Kuvat: weheartit.com
tökkii ja pahasti :( jäi väsy yo-lukemisesta ja tuntuu niin vaikeelta ku ei tiiä miten kannattais lukea ku en millään valmennuskurssillakaan ole.. Nyt on jo iskeny epätoivo ku lukusuunnitelmaa on venytetty pahasti :( eikä mitään tunnu jäävän päähän. Mää en kirjottanu ees bilsaa nyt keväällä niin se tulee ihan uutena. Ja kemian opiskelupaikka on jo ainaki varma niin jotenki oon jo luovuttamassa ja aattelen et ens vuonna sitten :(
VastaaPoistaEnsin on todettava, että apua, miten apea tunnelma täällä koko kommenttiboksissa vallitsee.
PoistaTuon kirjoitusten jälkeisen väsymyksen mä ymmärrän ihan täysin. Ei ollut mustakaan enää sen rupeaman jälkeen opiskelemaan hetkeen yhtään mitään ja itse asiassa varmaan ihan hyväkin, että annoin itselleni siinä kohtaa armoa ja keräsin hetken aikaa energiaa uuteen pinnistykseen. Eli jos oikeasti tuntuu ihan mahdottomalta, niin ei se välivuosikaan ole yhtään hullumpi idea ja sitten ensi vuonna ihan ajan kanssa. Toki jos yhtään voimat riittää, niin kannattaahan se pääsykoetilanne ja kokeet käydä varmuuden vuoksi tsekkaamassa jo tänä vuonna - ei siinä paljoa häviä, jos yrittää :)
niii ja vielä lisäystä tohon edelliseen.. niinpä siivouski innostaaa enemmä nimim. siivosin just koko talon vaikka tarkotus oli lukee
VastaaPoistaNoh.. itselläni tietenkin pitäisi olla hirveä tsemppiputkin päällä -kuten yleensä-, mutta talvi on kyllä ollut rankka monessakin suhteessa. niin että näin keväälläkin sitä voimat loistavat poissaolollaan. Jos olisi ollut edes tavallinen synkkä talvi, mutta kun ei. Kriisejä, ongelmia, pohjalla käymistä ja ties mitä vuoristorataa enemmän kuin koskaan. Joten vähän on suu mutrulla. :( Mutta ensi vuonna sitten toiveikkaampana. Tänä vuonna käyn ainakin tsekkaamassa kokeen. Sen oon päättänyt että sisään pääsen vaikka menisi useampikin vuosi. :)
VastaaPoistaVoi että :( Tuommonen on kyllä syvältä, kun ei sille ite oikein mitään mahda. Onneksi jaksat kuitenkin pitää oikean asenteen yllä! Mä lähetän täältä sulle kovastipaljon tsemppiä ja toivon valoisampaa ensi vuotta <3
PoistaTäällä on ollut suht aktiivista lukemista viimeiset puoli vuotta, tämän vuoden alku mennytkin sitten päätoimisesti päntätessä. Olen joutunut opettelemaan fysiikan ihan alkeista ja kertaamaan kemian ja biologian kymmenen vuoden takaisista opiskeluista. Jossain vaiheessa pelotti, että loppuu paukut kesken, lähinnä juuri jaksamisen kannalta, mutta mulla se motivaatio on vaan niin järkyttävän suuri, että se on kantanut tähän päivään asti. Hieman huomaan, että nyt alkaa ehkä aivokapasiteetti tulla vastaan, en jaksaisi enää joka päivä laskea, niin kuin melkein tähän asti, mutta nyt onkin hyvää aikaa keskittyä bilsaan. Suurin ongelma omalla kohdalla on se luotto itseensä, että kyllä mä osaan, koska juurikin aina löytyy niitä, jotka osaa paremmin... Pitäis vaan pystyä ja jaksaa keskittyä siihen omaan suoritukseen, parempaahan sitä ei kukaan pysty. Ainoa tähtäin mulla on, että jos en pääse sisään, niin ainakin tiedän, että parhaani yritin. Se voi riittää, tai sitten ei. Se nähdään sitten :)
VastaaPoistaJoo, mullakin alkoi nimenomaan loppukeväästä tökkiä, kun tuntui että lukemista on jatkunut jo niin kauan :) Ja hyvä asenne! Kun vain yrittää parhaansa, sen enempää ei kukaan voi tulla vaatimaan ja siitäkin jää kuitenkin sellainen tyytyväinen olo omaan itseensä. Tsemppiä kovasti!
PoistaMulla on vähän samoja fiiliksiä kuin edellisillä, panostin kirjotuksiin ehkä "vähän liikaakin", hyvät arvosanathan sieltä tuli (tai ainakin alustavat..) mutta omat energiat kului niin loppuun että ajatuskin koulukirjoista kuvottaa. Nyt pääsin kuitenkin yhdelle eläinlääkäriasemalle "apulaiseksi" (eli ts. sivusta seurailijaksi), ja yllättäen on lukumotivaatiokin nostanut päätään. Kyllä tuo vaan niin unelma-ammatilta vaikuttaa että kuin ihmeen kaupalla sitä jaksaa kirjaan tarttua ja rueta muistelemaan niitä fysiikan kammotuksia. :) Mutta mulla tämä lukeminen jää silti hieman liian vähäiseksi, ainakin nyt tuntuu siltä, kun pääsykoe alkaa jo häämöttää, enkä muutenkaan halua taas siihen 24/7 lukurytmiin mikä kirjotuksiin oli. Käyn kokeilemassa pääsykokeessa ja katsomassa millainen se on, enkä ole pettynyt vaikken ensimmäisellä kerralla pääsisikään sisään. Suunnitelmissa on kuitenkin lähteä ensi vuonna reissailemaan ulkomaille, sekin ajatus houkuttaa yhtälailla :) Lisäksi hain eläinlääkikseen Ruotsiin, siellä ei ole pääsykoetta, joten hyvällä tuurilla paikan voisi napata sieltäkin!
VastaaPoistaTsemppiä kaikille ahkerille pänttääjille! :)
Niin tuttua, tuttua. Mä nostan kovasti hattua niille, jotka jaksavat lukea kirjoitusten jälkeen pääsykokeisiin ja vielä pääsevätkin sisälle, mulla ei ois riittänyt paukkuja! :) Mutta hei, siis ihan mahtavaa, vau! Lienee aika harvinaista, että klinikat ottavat ainakaan vakinaiseksi apulaiseksi ketään ihan vain lukion jälkeen (ainakaan täällä pk-seudulla). Hieno homma :) Ja nuo sun varasuunnitelmatkin kuulostaa ihan loistavilta. Mä olin ja oon ainakin tosi tyytyväinen omiin välivuosiini, vaikken mitään noin hohdokasta tehnytkään. Tsemppiä sulle, mihin ikinä sitten päädytkään!
PoistaIhana postaus kiitos! Vaikka vielä ei olekkaan pääsykokeet edessä niin kummasti piristi tuota lukio opiskelua. Sanoitkin tuossa että ei saisi verrata itseään muihin, mutta kyllä välillä tuntuu että mitä minä oikein teen lukion fysiikan/kemian tunneilla kun muut on 100kertaa fiksumpia... Olisi kiva jos voisit vielä vastata millainen pääsykoe on? Onko siinä esimerkiksi esseitä, laskuja jne, onko laskuja paljon? Liittyykö ne selvästi ns lääketieteellisiin asioihin vai onko jotain kamalaa ydinfysiikkaa :D ?
VastaaPoistaValitettavasti en osaa tuohon kysymykseen enää täysin vastata - tosin eipä taida kukaan mukaan ainakaan tämän tulevan kokeen osalta. Pääsykoekirja Galenoshan vaihtui tänä vuonna lukion fysiikan, kemian ja biologian oppimäärään, joten saapa nähdä, millainen koe sieltä tulee. Perinteisesti kuitenkin fysiikan ja kemian laskujen painoarvo on ollut varsin suuri, joten niihin kannattaa panostaa. Itse opiskelu eläinlääkiksessä on sitten enemmän kaikkia lukuaineita, eli lähempänä sitä biologiaa, kuin fysiikkaa ja kemiaa :) Toki noitakin tarvitaan mm. fysiologian ja labratöiden tai vaikka röntgenkuvantamisen ymmärtämisessä, mutta varsinainen laskeminen on aika vähissä :)
PoistaMinulla lukemistä takana päälle puoli vuotta mutta työn ohella ollut aika hankalaa. Varsinkin viimeiset kaksi kuukautta on tuonut omat ongelmansa jaksamisen suhteen, motivointia kyllä riittäisi mutta aikaa ei. Ihmisen jaksamiskyky on kuitenkin rajallinen. Viikko sitten ajattelin lyödä hanskat tiskiin koska mielestäni en ole tarpeeksi lukenut ja olen lukuaikataulusta paljon jäljessä. Päätinkin sitten, että käyn tekemässä kokeen ja katsomassa minkälainen se on. Onpahan ainakin pohjakokemusta vaikkapa ensi vuotta ajatellen. Tsemppiä kaikille lukijoille!
VastaaPoistaJoo, valitettavan tuttuja tunteita :/ Kuulostaa kuitenkin hyvältä päätökseltä, eihän sitä koskaan tiedä... ;) Ja ainakin on sitten hyvät pohjat lähteä ensi vuonna pyrkimään sisään, jos siihen mennään. Jaksuja!
Poista