Torstai on toivoa täynnä

Back again. Mulle iski jonkun sortin kevätdepis (wtf, kevät-, mun lempparivuodenaika) ja koin parhaaksi säästää teidät turhilta vuodatuksilta. Nyt tässä on kuitenkin sattunut taas sellaisia juttuja, jotka ovat asettaneet omat murheeni perspektiiviin, joten parempaan päin on jo käännytty. Lisäksi meneillään on yksi ihan mahtava projekti, josta kerron tarkemmin heti, jos se tässä viikon sisällä varmistuu. Hymyn se on joka tapauksessa palauttanut jo huulille!

Yksi möröistä. Kakkosvuoden patologian kurssien kertaus.

Hiukan kivempaa opiskelua edustaa edelleen JKT-kurssi, jonka puitteissa pääsimme tässä hiljattain tutustumaan yliopistolliseen pieneläinsairaalaan, asettamaan kuvitteellisia päivystystapauksia kiireellisyysjärjestykseen (tyyliin mikä potilas otetaan sisään ensin: mahalaukun kiertymästä kärsivä saksanpaimenkoira, virtsaamisvaikeuksista kärsivä kissa, syömätön kani, silmäänsä kiinni pitävä kissa jne...)  ja ennen kaikkea - harjoittelemaan kanylointia.

Harjoituskappaleena toimi pala kumiletkua, eli varsin epärealistinen harjoituskappale. Oikeilla eläimillä kun helposti pistää neulalla ohuista suonenseinämistä läpi alempiin kudoksiin saakka - olettaen että niitä suonia ylipäätään löytää. Eläinten raajojen verisuonilla on myös tapana karata neulan alta, sillä ne eivät juuri kiinnity ympäröiviin kudoksiin. Auttaisikohan, jos tuon letkun pätkän parsisi vaikka pehmolelukoiran jalan sisään ja yrittäisi metsästää sitä sieltä? :)

Ei-niin-mallikelpoinen teippaus, mutta sormen sinerryksestä päätellen pitoa ainakin löytyi!

Myöskin ensimmäiset viralliset kirurgian oppiaineeseen liittyvät haavanompeluharjoitukset ovat nyt takana. Hiukan tuntuivat ompelukerhon opit jo unohtuneen ja yritin sitkeästi pitää atuloita kynäotteessa ja neulankuljettajaa saksiotteessa, mutta vähitellen alkoivat käsien liikeradat löytyä jälleen selkärangasta.

Lankoja saimme käyttöömme kokonaiset kaksi kappaletta, joten niillä ei juuri tämän enempää ommeltu, mutta koska tuon vaahtomuovityynyn sai ottaa mukaan, niin harjoituksia voi toki jatkaa kotonakin jollakin muulla langalla. Omaa ompelupiiriä vaan pystyyn - eiköhän tässä ole muutenkin tullut viime aikana mummouduttua.

Kevätkin tekee pikku hiljaa tuloaan. Ei ehkä lämpömittarin mukaan, mutta joiltain merkeiltä ei vain voi välttyä...

Näin meillä täällä kaupungissa...

O:n työt kotipuolessa päättyivät nyt keskiviikkona ja sitä juhlistaaksemme päädyimme paistelemaan amerikkalaisia pannukakkuja Karpin leivontakirjan ohjeella Philadelphia-juustotaikinasta.

Nnnam!

Mulla oli kyllä approonkin lippu ostettuna, mutten sitten jaksanutkaan lähteä. Viime viikollahan meillä oli myös "laitsarit" eli laidunkauden avajaiset eli maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden järkkäämät latobileet keskellä Viikin peltoja. Olen osallistunut noihin oljenviskomisorgioihin parina aikaisempanakin vuonna, joten nyt koko homma tuntui jo vähän nähdyltä.

Viikonloppuna risteilimme puolestaan vuosikurssimme kesken Tallinnaan, kandiutumistamme juhlimaan. Kuvia ei valitettavasti ole, sillä onnistuin taas unohtamaan muistikortin läppäriin, mutta voin vakuuttaa, että meno oli juuri sellaista, kuin se risteilylaivalla vain suinkin voi olla.

All in all, appron välistä jääminen ei tänä vuonna tuntunut erityisen suurelta menetykseltä.

Viime viikonloppuna matkasi myös vanha, pitkään käyttämättä ollut siilikaappimme uuteen kotiin ja jätti olohuoneeseen ammottavan aukon. Ihanan avaraa, sanon minä! Kaappihan sijaitsi siis aiemmin tuossa huoneen vasemmassa reunassa peittäen jykevähkön ysäritelevisioni sivuprofiilin.

Tuon telkun olen siis saanut joskus ala-asteikäisenä ja tänne muuttaessani vannoin, etten lähde ostamaan uutta siltä varalta, että vielä joskus päädyn jonkun kaksilahkeisen kanssa saman katon alle. Heillä kun tuppaa olemaan omat vaatimuksensa kodin viihdekeskukselle - ja myös laitteet, jotka täyttävät nämä vaatimukset. O ei muuta tänne mitenkään virallisesti, mutta lomailee meidän tykönämme kuitenkin jonkun aikaa...

Ja kas, mitä löytyikään herran kuormasta. Eipä mahdu nuo tuumat edes tuohon mun televisiotasolle.

I rest my case.