Rakkautta ilmassa

Heipä hei!

sitten niitä luvattuja paljastuksia. En tiedä, oliko tämä helppo vai vaikea arvata, mutta jeeeee, musta tulee vihdoinkin helsinkiläinen!

Mun juttuja pidempään lueskelleet saattavat muistaa, että tämä mun asunnonetsintäprojektini on jatkunut enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo oikeastaan ykkösvuoden kesästä asti. Vantaa on hyvä paikka asua ja viihdyn nykyisessä kodissani, mutta huonot (=harvat) liikenneyhteydet Vantaan ja Helsingin ovat välillä kiristelleet hermoja - etenkin iltavuorosta tai keskustan yöelämästä kotiin pyrittäessä.

Nelos- ja vitosvuosien opintojen ja päivystysten kannalta asunto Viikistä oli mun pitkäaikainen, toteutumaton unelma, ja nyt kun O:kin muuttaa pk-seudulle, oli uuden, isomman asunnon hankkiminen kaikin puolin järkevää. Tänne mun pienkaksioonihan ei O edes saisi muuttaa, eikä meidän kannata maksaa vuokraa kahdesta kodista. Osuuteni tämän tulevan asunnon vuokrasta on pienempi kuin yksin hakemani yksiön vuokra ja onhan se nyt paljon mukavampaa asua jonkun kanssa saman katon alla kuin aivan itsekseen.

Kolmen vuoden sinkkuilu ja itsenäistyminen neljän vuoden tiiviin seurustelun jälkeen tekivät eittämättä terää, mutta kyllä mä vain tätä onnellista yhteiseloa - elämän jakamista toisen kanssa - olen kaivannut. Tokihan me voitaisiin odottaa, että ollaan seurusteltu jokin yleisesti hyväksytty aika (mikä ikinä se lieneekään...) ennen yhteenmuuttoa, mutta mun empiiriset havainnot ja omakohtaiset kokemukset osoittavat, ettei se välttämättä takaa yhtään mitään. Itse asiassa mulla ei käväissyt pienessä mielessänikään, että joku voisi ajatella meidän etenevän nopeasti, ennen kuin eräs kurssikaverini kommentoi jotain sen suuntaista. Meistä tämä ei kiirehtimiseltä kuitenkaan tunnu - itse asiassa olemme odottaneet tiivistä yhteiseloa jo pitkään, ja harvemmin sitä kuitenkaan katsoo elämäänsä taaksepäin ja katuu tekemäänsä. Kyllä ne ovat ne tekemättä jääneet asiat, jotka jälkeenpäin kaduttavat.  

Niinpä saanenkin nyt esitellä, toteutunut unelmani - 52,5 neliötä Viikistä:

Näkymä eteisestä olohuoneeseen. Oikealle jää keittiö, vasemmalle kylpyhuone ja edempänä makuuhuone.

Näkymä toisesta suunnasta. Keittiö jää siis tuon pienen väliseinän taakse. Laminaattilattia, nam!

Olohuoneen nurkka, kaavailtu sohvan paikka.

Kodin sydän. Kivasti säilytystilaa täälläkin.

Keittiön tärkein asia - jääkaappi!

Makuuhuoneeseen johtaa kaksi liukuovea, joista toinen kuvassa.

Makuuhuone.

Kivasti kaappitilaa!

Ja piiitkä parveke!

Kylppärikin on mukavan tilava ja tykkään tuosta kaakeleiden väristä.

Ja kylppärissäkin säilytystilaa tuplat nykyiseen nähden.

Kävimme ihastelemassa kämppää viime viikon torstaina (saatuamme tarjouksen keskiviikkona), mutta uskallan hehkuttaa asiasta vasta nyt saatuani vuokranvälitysfirmasta sähköpostivahvistuksen ja kutsun sopimusta allekirjoittamaan. En meinannut saada O:ta lähtemään tuolta esittelystä kirveelläkään, herra vain vaelteli huoneesta toiseen ja hoki, että: "Voiko tämä muka olla meidän, en usko... ei voi olla..."

En tiedä kiinnitittekö huomiota eteisen nurkassa lojuneeseen smurffinmyssykasaan, mutta esittelyssä piti tosiaan käyttää kengänsuojuksia, sillä kyseessä on upouusi talo. Ihanaa - ei kenenkään hiuksia lattiakaivossa, ei naulanreikiä seinillä, ei repsottavia kaapinovia tai kulumia! Me saamme jättää ensimmäiset elonmerkit tähän asuntoon. Tila lisääntyy 10 neliöllä ja säilytystila - no, huomattavasti. Koulumatka lyhenee, bussipysäkki on aivan vieressä, läheltä löytyy peruspalvelut ja kivat ulkoilumaastot.

What can I say?

Olen rakastunut.