lauantai 17. maaliskuuta 2012

3/4


Jee, kannatti panostaa siihen farmiksen tenttiin: palkkiona yhtä pojoa vaille täydet pisteet! Täytynee jatkaa samalla lukutyylillä tästä etiäpäinkin. Nyt kuitenkin niihin luvattuihin tämän viikon tunnelmiin.

Mun harjoittelupäiväni alkavat tosiaan herätyksellä ja teekupillisella kello viisi. Kuudelta pitää olla skarppina teurastamolla. Ohjelmaan on kuulunut kaikkia eläinlääkärien teurastamolla normaalistikin suorittamia työtehtäviä, kuten ante mortem -tarkastuksia eläville sioille, elävänä hylättyjen avaamista, lihantarkastuksessa hylättyjen ruhojen tutkimista, tainnutuksen onnistumisen tarkkailua, laitosvalvontatehtäviä sekä lihantarkastusapulaisten tehtäviä, eli elinpakettien ja ruumiinonteloiden tarkastusta linjalla. Mielenkiintoista, mutta paikoitellen aika rankkaa - niin henkisesti kuin fyysisestikin.


Mun harjoittelussa huhkiessani on O:kin ollut ahkerana...


Pienten päiväunien jälkeen kävimme joka päivä suorittamassa hiukan maaseutumatkailua Biilillä.








Nämä automatkat tarjosivat myös ainoan mahdollisuuden datailuun - tuonne meidän kämpälle kun ei nettiä tarpeeksi kantautunut.




Poikettiin useammassakin läheisessä kaupungissa, käytiin katsomassa joku varsin hämärä mykkäelokuva ja pyörittiin kaupoilla. Jotain pientä, keväistä tarttui mukaankin.

Sulkakorvikset 1,90e, Seppälä, pinkki-oranssi paita, n. 6e alessa, JC

Anttila, 10e
 Nämä lakanat aiheuttivat mussa suuren ihastusreaktion: pinkkiä, lilaa ja peuroja! Kuka on toiminut mun ajatustenlukijana? Ei voisi olla enemmän mun näköisiä lakanoita!

... ja nämä jo aiemmin mainitut tuliaiset koirille.

Perjantaina siivosimme kiireesti heti mun harjoittelusta päästyäni tuon väliaikaiskämppämme ja ampaisimme kotipuoleen. Oli kyllä ihanaa päästä näkemään koirat pitkästä aikaa! Sitä on jotenkin niin tottunut jaloissa pyöriviin karvakorviin, että jos koiravapaalla lomalla tipauttaa ruokaa lattialle, menee hetki, ennen kuin muistaa, että nyt ei ole koiria siivoamassa sitä pois :)



Mun mieltäni lämmittävät aina nämä kuvat O:sta koirien kanssa touhuamassa. Kun me tutustuttiin, ei O:lla ollut juurikaan kokemusta koirista, saati sitten sen suurempaa kiinnostusta niitä kohtaan. Tässä kuukausien mittaan noista kolmesta on kuitenkin tullut todella läheiset. O on se, joka meidän yhteislenkeillä hulluttaa koiria ja jonka syliin Iippu (nyk. "Lippu") aina väkisin työntyy. Eipä ole vastaavaa ominaisuutta edellisistä poikaystävistäni löytynyt. Tällä kertaa potkaisi näköjään onni ihan sattumalta!

Illalla poikkesin erään ystäväni luona ja sammahdin viikon väsyttämänä jo yhdentoista jälkeen. 10 tunnin unien jälkeen maailma vaikutti sen verran mukavammalta paikalta, että käväisimme Ideaparkissa shoppailemassa muutaman sisustus- ja pääsiäisjutun edellisen postaukseni inspiroimana. Nyt olisi puolestaan tarkoitus lähteä moikkaamaan S:a.

Katsotaan, ehdinkö huomenna enää sorvin ääreen ennen paluuta tuonne peltojen keskelle. Sieltä käsin bloggailu, kuten datailu ylipäätäänkin, on varsin haastavaa, eikä telkkuakaan löydy. Pitäkää siis peukkuja, etten hajoile ihan täysin. Onneksi tämä on nyt kuitenkin viimeinen näistä preklinikan pakollisista, mua vähemmän nappaavista harjoitteluista. Ehkä sen ajatuksen voimin tästäkin selvitään. Musta on vähän hassua, että meidän pitää ennen varsinaisia kliinisiä opintoja viettää kaksi viikkoa sikalassa, kaksi navetassa ja neljä teurastamolla, muttei yhtäkään tallilla, lampolassa tai siipikarjatilalla - pieneläinklinikasta tai kunnanpraktiikasta puhumattakaan. Etenkin erilaiset klinikkaharjoittelut voisivat auttaa useampaakin epäröivää opiskelijaa valitsemaan suunnan tulevalle uralleen.

Onneksi mun ajatuksistani ovat kaikki ylimääräiset vaihtoehdot tipahdelleet hiljakseen pois ja valitsemani suunta alkaa vaikuttaa varsin selkeältä. Jos nyt ihan rehellinen olen, niin olen mä tainnut tehdä tämän alavalintani - pieneläimet ja eksot - jo ilmeisen varhaisessa vaiheessa.

Ainakin, jos näistä vanhan huoneeni kaapista löytyneistä hahmoista voi mitään päätellä...

16 kommenttia:

  1. Onpas sulla siniset silmät - ihana väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tänks! :) Luonnonvalossa tuo väri tulee parhaiten esiin, eipä sitä oikein muuten huomaa :D

      Poista
  2. Älä vielä ole varma suuntautumisestasi pieneläimiin ja eksoihin. Mustakin PITI tulla vain pieneläimiä hoitava eläinlääkäri kun eläinlääkikseen pääsin, mutta vitosella Saarella vietetyt jaksot ja iki-ihanat ammut veivät sydämen niin, että nykyään haluan työskennellä kunnaneläinlääkärinä. Tässä työssä kun saa hoitaa sekä pieniä- että isoja eläimiä. Myös eksoihin törmää kunnassa, tosin ei niitä kovin paljon ole. Nyt yht'äkkiä muistellessa eksoottisin potilas mulla on varmaankin ollut punakorvakilppari ja seeprapeippo. Jonkin verran on myös kaneja ja marsuja ja muutamaa frettiäkin oon hoitanu. Ja muutama viikko sitten sain hamsterilta pureman sormeen, vaikka kuinka yritin pitää sitä tiukasti niskanahasta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, sitähän kaikki luennoitsijat aina painottaa, ettei kannata olla ollenkaan varma suuntautumisestaan vielä tässä vaiheessa. Että jos vannoo, ettei tule koskaan tarvitsemaan tietoa mehiläisistä, saa kandikesänään aivan varmasti puljata kotelomädän kanssa jne :D

      Oon opintojen alusta asti koittanut pitää mielen avoimena, mutta vielä ei oo innostus hevosia, tuotantoeläimiä, teurastamo- tai virkamiespuolta kohtaan nostanut päätään. Toki Saari on vielä kokematta - sitä ja siellä vallitsevaa tunnelmaa olen kuullut ennenkin kehuttavan :)

      Mutta tosiaan jos jokin muu alkaakin yhtäkkiä kiinnostaa, niin mikäs siinä. Jos jostain voin innostua vielä enemmän kuin näistä eksoista, niin tokihan sille tielle sitten lähden. On vaan ainakin tässä vaiheessa vaikea kuvitella, että mun koko tähänastisen elämäni kattanut ekso- ja pieneläinkiinnostus sammuisi niin totaalisesti, että haluaisin sen puolen hylätä :) Varmastihan noihin törmää jossain kuntapraktiikassakin jonkin verran, mutta itse haluaisin ainakin tämänhetkisen fiiliksen perusteella hoitaa niitä ihan kokopäiväisesti.

      (Katotaan vaan, niin kuitenkin löydän itseni vielä jostain ihan muista tehtävistä :D)

      Poista
    2. Muakaan ei nappaa virkamiespuoli tai elintarvikehygienia yhtään (eikä napannut ennen kouluun pääsyäkään). Onneksi nykyisessä viransijaisuudessa on virkatehtävinä vain eläinsuojelua. Musta ei ikinä tule eläinsuojelu/virkaeläinlääkäriä sillä sen verran tylsää ja raskasta työtä se on. Nuo ELSU-keikat kestää, kun niitä on onneksi vähän ja enemmän saa tehdä "oikeaa" potilastyötä. Osa kokee kunnassa päivystyksen raskaaksi ja hakeutuu mieluummin siksi virkatöihin. Minä mieluummin teen päivystyksiä kuin kirjoittelen eläinsuojelupöytäkirjoja ja tankkaan lakia (joka on niin ympäripyöreää, että sen avulla tuntuu välillä mahdottomalta tehdä minkään sortin oikeudessa pitäviä päätöksiä. Mm. ulkona saa pitää kokoaikaisesti vain ulkona pidettäväksi soveltuvia koirarotuja, mitään listaa soveltuvista roduista ei ole, joten jokainen voi itse päässään päättä, mitä nämä rodut ovat.).

      Poista
    3. Joo, varmaan juuri se työn rankkuus on se, mikä ajaa eläinlääkäreitä klinikkapuolelta muihin töihin. Ja siinä mielessä on hienoa, että koulutuksemme on niin monipuolinen. Yhden seinän noustessa vastaan voi kääntyä toiseen suuntaan. Luultavasti kaikki kuitenkin ainakin jossain vaiheessa kokeilevat sitä eniten omalta jutulta tuntuvaa suuntausta ja mulla se nyt sattuvat olemaan nuo eksot :)

      Tuo eläinsuojelutyö on varmasti hurjan rankkaa, etenkin pidemmän päälle. Hatunnosto multa kaikille, jotka sitä jaksavat! Kovin tärkeää työtä, mutta niin haastavaa...

      Poista
  3. Voi,täältäkin löytyy tuo kyseinen eläinlelupaketti ! :D harmi vain,että puolet on jo kadonnut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, samiksia! :D Mäkin itse asiassa mietin, että onkohan tuossa kaikki tallella vai onko osa kadonnut matkan varrella...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tästä lempinimestä kiitos blogin lukijoille! :D Meidän oma Lippulaiva <3

      Poista
    2. Repesin itsekin täysiä :D Arvatkaa, luinko nimeä (taas) edes oikein :D Hävettää vieläkin niin suuresti :D

      Poista
    3. Hyvä vaan, että tämä tuli ilmi, saatiin hieno uusi lempinimi käyttöön ;D

      Poista
    4. Anonyymi, et ole ainoa joka on lukenu Iipun Lippuna :D Ite tajusin jonkun aikaa sitten että hetkonen, miksi ainoastaan Iipun nimi kirjotetaan pienellä kirjaimella jolloin tajusin mokani :D

      Poista
    5. Teitä on siis yllättävän monta :D Lippu - tai ainakin huvittunut isäntäväki - kiittää! :D

      Poista
  5. Ihana toi Animal Hospital! <3 Muistan omasta lapsuudestani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, eikö! En tiedä, onko tuolla mun omallani juuri leikitty - lienee vain varjeltu kalliina aarteena ;)

      Poista