Juhla on kerran vuodessa vaan!

Ihanaa olla kotonakotonakotona! Teurastamoharjoittelu punaisen lihan puolella oli paljon siipikarjapuolta rankempi - itse asiassa monistakin syistä, joita en nyt tässä julkisesti viitsi lähteä puimaan. Edelleen voisin kuvitella tekeväni tarkastuseläinlääkärin sijaisuuksia esim. kesäisin, mutta meidän vuosikurssimme on nyt ensimmäinen, jolle ei tätä mahdollisuutta enää ennen valmistumista suoda. Hiukan me tulimme pohtineeksi myös sitä, että mikä mahtaa olla tulevien eläinlääkärisukupolvien teurastamoharjoitteluiden kohtalo, kun jo nyt joidenkin harjoittelupaikat olivat kiven alla, eikä teurastamojen motivaatio ottaa harjoittelijoita vastaan varmastikaan tuosta kolmosten tarkkaripätevyyden poistamisesta nouse.

Muutenkin ehdimme harjoittelukaverini kanssa joutessamme suunnitella koko koulutusohjelman uusiksi: lihantarkastus voitaisiin sijoittaa vasta viimeiselle vuodelle elintarvikehygienian yhteyteen ja teurastamoharjoittelu saisi olla lyhyempi. Näin kolmosella saisi jo alkaa paneutua kunnon kliinisiin (nyk. neljännen vuoden) opintoihin, jotta niiden opiskeluun ja omaksumiseen jäisi enemmän aikaa ja hermoromahduksilta vältyttäisiin. Musta on ylipäätään hassua, että niille tavallaan tärkeimmille jutuille on omistettu meidän kuuden vuoden opinnoista ainoastaan yksi vuosi. Lisäksi prekliinisiin opintoihin voitaisiin ympätä pakollinen pieneläinklinikka- ja/tai kunnaneläinlääkäriharjoittelu, jotta luennoitsijoiden käyttämä eläinlääkärislangi (Propo, pussittaa jne.) kävisi kaikille jo ajoissa tutuksi. Kenelle voin näitä master planejani toimittaa? :D

Ajelimme tosiaan jo perjantaina Vantaalle valmistautuaksemme eilisiin vuosijuhliin. Tässä hiukan kuvasatoa illalta - valitettavasti pokkaritasoisena, mutta parempi kai sekin kuin ei mitään?

Metrossa

Käväisin yhden maissa kampaajalla ja sain taas ihanan kampauksen! Kyllä nuo kiharapehkot taitaa olla mun juttuni tai sitten en vain ole sitä upeaa nutturakampausta päässyt vielä omakohtaisesti kokemaan.Ylläolevassa kuvassa näkyy myös mun iltalaukkuni, jonka tilasin hiukan umpimähkään netistä, mutta joka sitten mätsäsi pukuni väriin (ja blingeihin) hiukan liiankin tarkkaan.

 O oli tilannut vuokrafrakin, joka etukäteissovituksen puutteesta huolimatta istui oikein kivasti.


Juhlapaikkana toimi edellisvuosista poiketen Agroksenmäen Holvikellari, joka hieman syrjäisestä sijainnistaan huolimatta yllätti viihtyisyydellään.

Ohjelma koostui perinteisesti puheista, laulusta ja jokusista muista ohjelmanumeroista. Eräs kurssikaverini oli mennyt samana päivänä naimisiin ja vietti häitään vuosijuhlilla. Melkoinen kunnianosoitus! :D

Alkuruokana oli vuohenjuustobruschetta. Olin tilannut viljattoman ja laktoosittoman menun, mutta joko viesti ei ollut mennyt ihan perille tai sitten mun annokseni päätyi vahingossa O:lle. Either way, ihan hyvää oli tuo pieni salaattikasa ja juusto, jotka annoksesta irti sain.

Samaa en voi sanoa pääruuasta ja aika moni pöytäseuralaisistani tuntui jakavan saman mielipiteen. Miksi peruna vaihtaa nimensä fondantiksi, kun se yksinkertaisesti leikataan sylinterin muotoiseksi?

Laktoosivammaisen jälkkäri. Miksi sokerivamma ei ole hyväksytty ruoka-aineyliherkkyys? ;)

Taas peilikuva! Galtsumatskua!

No oli se kommeena

... kun pelleilyltään kerkesi...

... vaikka levottomaksihan se sitten muutenkin lopulta meni!

Loppuilta sujui ilman kenkiä tanssiessa. Ei ihme, että aamulla oli jalkapohjat hiukan mustina! Yöllä koin myös elämäni toisen taksimatkan Helsingistä Vantaalle. Sankka lumipyry (täällä on talvi aina vaan!) ja kuiva kuski, joka ei osannut edes navigaattorin avustuksella Vantaalle. Onneksi ei maksanut sitä viittäkymppiä tällä kertaa!

Nyt yritän kammeta itseni sängyn pohjalta ylös ja syömään. Kiitos Pizza Online: rasvaista mättöä kotiovelle toimitettuna, tarvitsematta juurikaan edes kommunikoida - tällaisten aamujen (iltojen?) pelastus!

Sunnuntai-illan jatkoja sinne tupiin ja pirtteihin!