One classical prank

Perjantaina, viikon viimeisen harjoittelupäivän jälkeen vaihdoimme hiukan säädyllisempää vaatetta päälle ja suuntasimme kohti IdeaParkkia. Oikeastaan meillä ei ollut lähteissämme mitään käsitystä reissun määränpäästä, kunhan vain piti päästä jonnekin, pois. Reittivalinnat muovautuivat sitten matkan varrella.

Ja olihan se sentään suunnattoman fiksua lähteä Lempäälään asti hakemaan yksi limupullo. Toisaalta hypistelyshoppailukin on välillä ihan terapeuttista.

Onneksi H&M oli juuri menossa kiinni, emmekä ehtineet kahlia mitään sovitettavaa matkaamme. O:ta asia jäi hiukan harmittamaan, mutta ehdotin, että tekisimme sitten lauantaina paremmalla ajalla uuden reissun vaikka Pirkkalan H&M:iin, herran paitavalikoimaa kasvattamaan.

Lempäälästä jatkoimme Tampereelle Gringos Locosiin syömään. Ei mikään huippupaikka, mutta kyllähän siellä vatsansa täytti ja kotona väsytti niin, että menimme lähes heti nukkumaan. Harvinaista.

Niinpä lauantaiaamuna kello soittikin jo kymmenen jälkeen ja mä supervaimoilin O:lle pekoni-nakki-kananmuna-salaatti + jälkkäri -aamiaisen. Sitten aamusaunan kautta kohti Pirkkalaa. Erään huoltoaseman kohdalla mulle iski yllättäen vessahätä, joten teimme ylimääräisen pysähdyksen ja kas - törmäsimme ystävääni T:hen! T ajaa opintojensa ohella, henkensä pitimiksi taksia ja oli nyt liikkeellä uudella, komealla maasturilla. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme saaneet T:ltä kutsun kivuta kyytiin testaamaan uusia nahkapenkkejä ja viiletimme maasturilla peltojen halki kohti tuntematonta. Tuntematonta O:lle, toisin sanoen.

Nousimme taksista suuren hallin pihalla ja O:n ilmeen nähdessäni mun oli vihdoin pakko heittää ilmoille kysymys, jota olin jo muutaman viikon ajan sopivaa päivää ja säätä odottaessani panttaillut mielessäni:
"Ei kai sua haittaa jos käydään pienellä lennolla?" Once again, you have fallen for one of my classical pranks, BAZINGA!

Oli hauska seurata, miten sanani hitaasti saavuttivat O:n tajunnan. "Ei saaaa****...." taisivat olla paitsi ensimmäinen - myös toinen ja kolmas lause, jotka mies sai kakisteltua ilmoille tajutessaan, että koko mun vessahätä ja Pirkkala-reissu olivat olleet vain osa hartaasti hiottua suunnitelmaa.

Yllätys onnistui siis täydellisesti! O:han ei ole lentänyt kuin tasan kerran elämässään - syksyllä mun kanssani Saksaan, astetta isommalla koneella, joten äkillisen suunnitelmien muutoksen aiheuttama hämmennys vaihtui varsin nopeasti innostukseksi.

Uusille lukijoille tiedoksi, että T suoritti  lentoluvan viime vuonna - niinikään yllätyksenä kaikille läheisilleen ja on lennättänyt sen jälkeen noilla pikkukoneilla kavereitaan - kerran aikaisemmin muakin.

Pojat laittoivat koneen kuntoon ja työnsivät sen kiitoradan alkuun - mä keskityin kuvailuun.

Jännitystä ilmassa?

Pian pääsimmekin jo kyytiin ja Tampere-Pirkkalan lentoasema jäi taakse. Lauantaina keli oli mitä mainioin - ainakin jos auringonpaistetta käytetään mittarina. Tuuli oli kuitenkin varsin puuskittaista ja täytyy sanoa, että ilmaan noustessa hiukan kyllä pelotti, kun kone hyppi ja pomppi ilmakuopasta toiseen ja kääntelehti tuulen riepotellessa sitä. Lentokorkeuden saavuttamisen jälkeen meno tasaantui, mutta satunnaiset pienet vatsanpohjasta ottamiset ja töyssyt muistuttivat tuulen olemassaolosta.

Pispalanharju

Joku torni?

Lenneltiin hetken aikaa Pyhä- ja Näsijärven päällä. T ei suostunut heti kertomaan määränpäätämme, mutta pikku hiljaa alkoi vihjeitä sadella.

Lensimme suoraan mun - oikeastaan meidän kaikkien kolmen - kotiseudun yli...

... ja ihan mun synnyinkotini ohitse! Propsit T:lle, mahtava reittivalinta!

Lentoaikaa oli varattu yhteensä tunti ja T varoitteli meitä pitkin matkaa laskeutumisen vaikeudesta tällaisella tuulella. Niinpä kiristimme turvavyömme äärimmilleen ja kiitoradan ilmaantuessa näkyviin puristin penkkiä rystyt valkoisina. Kone rymähti hiukan maahan osuessaan, mutta muuten olin varautunut paljon pahempaan. O sai kuitenkin nimenomaan laskeutumisesta kaikkein parhaimmat kiksit - kuulemma silloin tuntui eniten siltä, että olimme ainoastaan ja vain T:n käsissä.

Lentokentältä jatkoimme huoltoasemalle kahville ja kertasimme huiputuksen vaiheita. Lisäksi O:lla riitti miehisiä kysymyksiä lentokoneista ja lentämisestä ylipäätään ja mä nyökkäilin vieressä ikäänkuin olisin ymmärtänyt, mitä kaasari, hangari tai muut puheissa viljellyt tekniset ilmaukset tarkoittivat.

Kaiken kaikkiaan voisi siis sanoa, että yllätys onnistui aiottua paremmin ja kahvittelun jälkeen kävimme poistamassa O:lle vielä ne Henkkamaukan rääsytkin. Illan kruunasivat kotona väännetty pihviateria ja kavereiden seurassa vietetty laatuaika.

Hyvää ihantosivähänkuukausia-päivää O näin hiukan jälkikäteen! ;)