3/4

Jee, kannatti panostaa siihen farmiksen tenttiin: palkkiona yhtä pojoa vaille täydet pisteet! Täytynee jatkaa samalla lukutyylillä tästä etiäpäinkin. Nyt kuitenkin niihin luvattuihin tämän viikon tunnelmiin.

Mun harjoittelupäiväni alkavat tosiaan herätyksellä ja teekupillisella kello viisi. Kuudelta pitää olla skarppina teurastamolla. Ohjelmaan on kuulunut kaikkia eläinlääkärien teurastamolla normaalistikin suorittamia työtehtäviä, kuten ante mortem -tarkastuksia eläville sioille, elävänä hylättyjen avaamista, lihantarkastuksessa hylättyjen ruhojen tutkimista, tainnutuksen onnistumisen tarkkailua, laitosvalvontatehtäviä sekä lihantarkastusapulaisten tehtäviä, eli elinpakettien ja ruumiinonteloiden tarkastusta linjalla. Mielenkiintoista, mutta paikoitellen aika rankkaa - niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Mun harjoittelussa huhkiessani on O:kin ollut ahkerana...

Pienten päiväunien jälkeen kävimme joka päivä suorittamassa hiukan maaseutumatkailua Biilillä.

Nämä automatkat tarjosivat myös ainoan mahdollisuuden datailuun - tuonne meidän kämpälle kun ei nettiä tarpeeksi kantautunut.

Poikettiin useammassakin läheisessä kaupungissa, käytiin katsomassa joku varsin hämärä mykkäelokuva ja pyörittiin kaupoilla. Jotain pientä, keväistä tarttui mukaankin.

Sulkakorvikset 1,90e, Seppälä, pinkki-oranssi paita, n. 6e alessa, JC

Anttila, 10e

 Nämä lakanat aiheuttivat mussa suuren ihastusreaktion: pinkkiä, lilaa ja peuroja! Kuka on toiminut mun ajatustenlukijana? Ei voisi olla enemmän mun näköisiä lakanoita!

... ja nämä jo aiemmin mainitut tuliaiset koirille.

Perjantaina siivosimme kiireesti heti mun harjoittelusta päästyäni tuon väliaikaiskämppämme ja ampaisimme kotipuoleen. Oli kyllä ihanaa päästä näkemään koirat pitkästä aikaa! Sitä on jotenkin niin tottunut jaloissa pyöriviin karvakorviin, että jos koiravapaalla lomalla tipauttaa ruokaa lattialle, menee hetki, ennen kuin muistaa, että nyt ei ole koiria siivoamassa sitä pois :)

Mun mieltäni lämmittävät aina nämä kuvat O:sta koirien kanssa touhuamassa. Kun me tutustuttiin, ei O:lla ollut juurikaan kokemusta koirista, saati sitten sen suurempaa kiinnostusta niitä kohtaan. Tässä kuukausien mittaan noista kolmesta on kuitenkin tullut todella läheiset. O on se, joka meidän yhteislenkeillä hulluttaa koiria ja jonka syliin Iippu (nyk. "Lippu") aina väkisin työntyy. Eipä ole vastaavaa ominaisuutta edellisistä poikaystävistäni löytynyt. Tällä kertaa potkaisi näköjään onni ihan sattumalta!

Illalla poikkesin erään ystäväni luona ja sammahdin viikon väsyttämänä jo yhdentoista jälkeen. 10 tunnin unien jälkeen maailma vaikutti sen verran mukavammalta paikalta, että käväisimme Ideaparkissa shoppailemassa muutaman sisustus- ja pääsiäisjutun edellisen postaukseni inspiroimana. Nyt olisi puolestaan tarkoitus lähteä moikkaamaan S:a.

Katsotaan, ehdinkö huomenna enää sorvin ääreen ennen paluuta tuonne peltojen keskelle. Sieltä käsin bloggailu, kuten datailu ylipäätäänkin, on varsin haastavaa, eikä telkkuakaan löydy. Pitäkää siis peukkuja, etten hajoile ihan täysin. Onneksi tämä on nyt kuitenkin viimeinen näistä preklinikan pakollisista, mua vähemmän nappaavista harjoitteluista. Ehkä sen ajatuksen voimin tästäkin selvitään. Musta on vähän hassua, että meidän pitää ennen varsinaisia kliinisiä opintoja viettää kaksi viikkoa sikalassa, kaksi navetassa ja neljä teurastamolla, muttei yhtäkään tallilla, lampolassa tai siipikarjatilalla - pieneläinklinikasta tai kunnanpraktiikasta puhumattakaan. Etenkin erilaiset klinikkaharjoittelut voisivat auttaa useampaakin epäröivää opiskelijaa valitsemaan suunnan tulevalle uralleen.

Onneksi mun ajatuksistani ovat kaikki ylimääräiset vaihtoehdot tipahdelleet hiljakseen pois ja valitsemani suunta alkaa vaikuttaa varsin selkeältä. Jos nyt ihan rehellinen olen, niin olen mä tainnut tehdä tämän alavalintani - pieneläimet ja eksot - jo ilmeisen varhaisessa vaiheessa.

Ainakin, jos näistä vanhan huoneeni kaapista löytyneistä hahmoista voi mitään päätellä...