Juhannustaikoja ja -iinoja

No niin, juhannuksesta ois sitten selvitty. En ookaan tainnut laittaa nyt hetkeen Taikasta kuvia, mutta aikamoinen kasvuspurtti on täällä nyt yhtäkkiä otettu, kuten kuvista näkyy.

Ai ei mene läpi vai? :D No joo, kyseessähän on oikeasti meidän lemmikkivaunussa tutuksi käynyt matkaseuralaisemme juhannusaatolta, blue merle shelttinarttu - niinikään Taika nimeltään!

Juhannustaikoja kaksin kappalein

Matkaseura oli siis erimukavaa ja aika äkkiä tuo Tikkurila - Kuopio -väli hujahtikin ohi. Kuopiosta matka jatkui sitten vielä syvälle maaseudulle kaverini mökille juhannusaattoa viettämään.

Historiallinen kuva: Iippu kiinni lelussa. On tuo pentu vaan tehnyt sille hyvää :)

Taikankin kohdalla erinäisissä esineissä (hihna, hiusharja, aurinkolasit, hiuspanta... you name it) roikkuminen tai niiden nakertelu on viime aikoina vain lisääntynyt. Hiukan eri syistä tosin: 

Mun pieni harvahammas :) Neljä etummaista puuttuu.

Syötiin paljon ja hyvin, grillailtiin, saunottiin ja suunnattiin illaksi Tahkolle, joka lienee kyseisen seudun menomesta nro 1 - ainakin väkimäärästä päätellen. Vaan enemmän taisin tulla silti kohdanneeksi pk-seutulaisia. Varsin tapahtumarikas ilta kaiken kaikkiaan :)

Kaverini suuntasivat sunnuntaiksi takaisin töihin, mutta mä poikkesin sitten takaisin tullessani vielä kotipuoleen. Lauantai oli ihan katastrofaalinen päivä, kun mua ei sitten lupauksista huolimatta oltukaan asemalla vastassa ja pelkäsin jotakin pahaa tapahtuneen, mutta ei siitä sen enempää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Sunnuntaina päätimme lähteä katsastamaan järvimaisemat ensimmäistä kertaa Taikan kanssa, kun vihdoinkin koitti nätti ilma mun kotipuolessa ollessani.

Kuvat ovat tästä eteenpäin valitettavaa pokkarilaatua järkkärin akun simahdettua.

Taika maastoutuu taustaan

Yllä olevasta kuvasta huomaa, että mun pieni ei ole enää niin pieni enää. Paitsi henkisesti. Vaikuttaa siltä, että se tulee kasvamaan Iipusta ohi ihan lähiaikoina. Tassujen koko antaa vastaavaa osviittaa. Toivottavasti näin käykin, sillä Iippu on turhan pieni rotuisekseen - kunhan ei nyt vain ihan minicollieksi venähtäisi :) Shelteillähän tuo kokohaarukka vaihtelee enemmän kuin missään muussa tietämässäni rodussa.

Vaan kyllä tämä pentuaika kuluu aina vain ihan liian nopeasti! Mä en itse henkilökohtaisesti koe pentuja mitenkään rasittavina pissa-kakkarallista, tehdyistä pahoista ja aivottomasta menosta huolimatta, ne on musta vain yksinkertaisesti ihanan huolettomia :)

Istuskeltiin rantakallioilla useampi tunti ja syötiin ahomansikoita. Tai no, mä istuin, S nukkui ja paranteli darraansa ja tytöt juoksentelivat ympäriinsä.

Somewhere over the rainbow...

Olin kuullut, että Taikan äiti ja veli olivat kunnostautuneet uimisessa ja ottaen huomioon, miten suurta riemua juomakupissa räpiköiminen oli tuolle omalle muruselleni tuottanut, päätin esitellä järven ja Taikan toisilleen.

"Taika - järvi, järvi - Taika"

Eipä tyttöä kovin kauan tarvinnut maanitella, kun uteliaisuus jo voitti. Kahlailtiin muutamassakin paikkaa ja ottipa pentu muutamat uimavedotkin.

Merihätään joutunut lelu piti uhrautua pelastamaan

Ilmeisesti veden märkyys vielä inhotti ja turkkia kuivailtiinkin sitten huolellisesti joka ikiseen pystyssä tönöttäneeseen heinänkorteen, pitkällään röhnöttäneeseen S:ään ja Iippuun, joka muuten kiertää pienetkin lätäköt kaukaa :)

"Yhyy, märkää!"

Takaisintulomatkalla poikettiin tarkastamaan vielä kaupungin virallinen koirien uimaranta. Kyltti oli päässyt parissa vuodessa jo rapistumaan, mutta vesi oli lämmintä.

Ihan suoralta kädeltä Taika ei veteen syöksynyt, mutta erilaisilla rannalta löytyneillä puunkappaleilla houkuttelemalla kyllä. Ne kun piti kaikki pelastaa kuivalle maalle :) Osa jopa ihan uimalla!

Vesinokkaeläin <3

Tämä halko oli ihan all-time favourite :)

Sellaista. Siellä ruudun takana moni elää varmasti nyt jänniä hetkiä pääsykoetuloksia odotellessaan (Alle 12h, iiiik!). Mä muistan itsekin vielä ihan tarkkaan oman viimeisen jännityksen iltani :) Tulkaapa ihmeessä kertomaan huomenna fiiliksiä, mä pidän teille yön ajan vielä kovasti peukkuja!