Jo joutui armas aika

... ja tuli suvi vähemmän suloinen.

Jaa, kai se sitten pitää vain hyväksyä, että kesä on alkanut. Itse vuodenaikaa en millään tapaa vastusta, mutta to be honest with you - koska mun kesistä tuli näin tylsiä? Töiden (ja kämpän) takia on pakko pysyä Vantaalla, mutta kavereiden karattua kotipaikkakunnilleen munkin elämä täällä pysähtyy aika totaalisesti. Töitä, koiria, datailua, töitä, koiria, datailua. Satunnaisesti oon avannut jopa telkkarin, mikä kertoo todellisesta toimettomuudesta mun kohdalla. Hetken aikaa ihan hauskaa, mutta pidemmän päälle puuduttavaa.  Koko kevään ajan oli kauheasti kaikkea kivaa, mitä odottaa - joka viikko ainakin kaksi sellaista spessumpaa merkintää kalenterissa. Nyt siellä näkyy vain viikkokaupalla tyhjää, tyhjää, tyhjää...

Silläpä odotinkin viime viikolla kovasti pääsyä kotipuoleen pitkästä aikaa. Sikalaharjoittelun jälkeen ei yksinkertaisesti ollut tullut yhtäkään joutilasta väliä ennen kuin nyt. Siellä siis hurahti koko viikko.

Väsynyt sylikoira

Hämmentäviä asustehankintoja - since when mä oon alkanut käyttää kultaa ja konjakkia?

Unikoira ja vadelmatassut

Väsynyt vahtikoira

Kotipuolessa ja ilmeisesti muuallakin Suomessa vallitsi kuitenkin sen sortin matalapaine, että niin eläimiä kuin ihmisiä tuntui vain nukuttavan koko ajan. Vaikka eipä sillä, ihan suloista oli, kun kaksi koiraa kaivautui kainaloon nokosille :) On muuten kivaa, että sanan koira sijaan on saanut opetella käyttämään monikkomuotoa koirat. Mun koirat. Koirien kanssa. 

Yhtenä aamupäivänä pyöräilin aivan liian kesäisesti pukeutuneena hakemaan vuoronumeron. Ai mihinkö?

Tänne. Alimmaiseen siis :D

Maksettu mainos.

Oli aika Taikan ensimmäisten rokotusten. Tyttö oli varsin reipas, mutta klinikan periaatteissa olisi ollut hiukan toivomisen varaa. Pöydältä ei ollut viitsitty siivota edellisen asiakkaan karvoja tai operaatiossa käytettyjä verisiä instrumentteja, pentua ei tutkittu mitenkään, eikä sille annettu "hämäysnappuloitakaan" :( Olin vähän pöyristynyt moisesta toiminnasta, etenkin kun se ei näkynyt edes hinnassa...

Yksi päivistä oli hiukan aurinkoisempi ja silloin kävimme porukalla heittämässä peltolenkin.

Sitä heinää on vaan niin kiva pureskella

Shetlanninpystykorvat olivat harvinaisen kuvauksellisella päällä :)

Kasvattaja liimasi Taikan korvat ennen luovutusta, mutta tässä kohtaa liimaukset olivat jo niin irronneet, että kotiin mentiin liimakaupan kautta... Josko saataisiin edes yhdet oikea-asentoiset korvat porukkaan :)

Pellolla riehumisen jälkeen alkoikin jo hiukan väsyttää

Onneksi tuolla meillä päin ei liiemmin esiinny punkkeja (kop, kop). Käytiin tuossa asfaltilla koirat tarkkaan läpi, mutta yhtäkään ei löytynyt. Myöskään Vantaalla en ole niihin vielä törmännyt ja hyttysiä täällä on myös todella vähän.

 Muutamana iltana grillailtiin.

Ja lauantaina oli ihan grillibileetkin J:n ja R:n mökillä.

Ihan kivat puitteet :) Toiset haaveilee muuttavansa tänne, keskelle metsää ja mä lähinnä Helsinkiin :D

Koirat oli tietysti mukana - aina siihen asti, kunnes Taika päätti uida pelto-ojassa ja mä päätin, että meidän oli parempi lähteä kotiin kuivattelemaan :D

Sellaista täällä. Toivottavasti teidän muiden kesät ovat alkaneet hiukan jännnemmissä merkeissä ;)