Hengissä. Vielä.

Täällä taas, kera enemmän tai vähemmän jännien kuulumisten. Viime viikko kului pitkälti töissä. Keskiviikkona S hurautti mun luo torstaina olleiden pääsykokeidensa vuoksi. Saapa nähdä, avautuisivatko AMK:n ovet jo tänä vuonna. Olisi kyllä ihana saada joku noin läheinen ihminen tänne päin asustelemaan :)

Mulla oli torstaina iltavuoro (klo 14-22), joten ei ehditty juuri nähdä. S oli kuitenkin kokeista Vantaalle palattuaan hakenut kaupasta grillailtavaa - mikä ihana yllätys työpäivästä väsähtäneelle mielelle ja ruumiille! :) Perjantaina mulla sattui sopivasti olemaan vapaapäivä, joten S päätti jäädä tänne vielä yhdeksi päiväksi. Aamupäivällä lastasimme auton kahdella kappaleella varsin lämpimät välit toisiinsa luoneita shetlanninlammaskoiria.

Arvatkaapa, kumpi kaveruksista hyppää vapaaehtoisesti autoon ja kumpi kieltäytyy tulemasta lähellekään? ;)

Matkan määränpäänä oli käydä tutustumassa lähiseudun frisbeegolfratoihin - S kun on ihan hurahtanut ko. lajiin. Ja mikäs siinä, koirat saivat mukavaa vaihtelua kotikulmiin verrattuna.

Rata oli ehkä jo hiukan parhaat päivänsä nähnyt, mutta saavutti kuitenkin S:n hyväksynnän.

Sitten kävimme heittämässä koirat kotiin suojaan pahimmalta helteeltä, lounastimme Subissa...

... ja saimme kerrankin aikaiseksi lähteä oikein keskustaan asti shoppailemaan. Kartutimme tosin lähinnä S:n vaatekaappia ja frisbeevalikoimaa, mutta musta sekin on erikivaa, koska meillä on niiiiin sama maku (paljon ihania, raikkaita värejä!) vaatteiden suhteen :)

Menomatkalla S onnistui mun pahaksi onnekseni bongaamaan Sports Academy -urheilubaarin ja siellähän sitä oli sitten  takaisin tullessa poikettava yksillä :D

Sorruimme tilaamaan tällaisia varsin karppeja snackkeja ja etenkin tuo valkosipulidippi oli aivan mahtavaa!

Syy meidän "pakkopäästä"-visiittiin näkyy tässä: baarissa pääsi seuraamaan lentopallon maailmanliigaa.

S on joskus junnuna voittanut lentiksessä SM-hopeaa, joten lajilla on hänelle erityinen merkitys. Mä puolestaan olin ihan hiljaa ja tyytyväinen, kun sain ilmaisen juoman ja ruokaa :D Yritin jopa päästä hiukan jujulle pelin kuvioista!

Illalla S:n piti vielä päästä testamaan uusia kiekkoja, joten ei muuta kuin koirat messiin ja matkaan.

Lauantaina mä sitten palasin jälleen töihin ja S kotipuoleen. Kepoisia 12-tunnin työvuoroja nuo viikonlopputyöt. Molempina päivinä. Toivottavasti palkkapäivänä lohduttaa.Tajusin myös unohtaneeni kesävitsauslistalta yhden aivan oleellisen: FFF:t - Free-falling Felinet, eli auki olevista ikkunoista tai parvekkeilta tippuvat kissat. Miten ihmiset saisi ymmärtämään, että vaikka kissa olisi yleensä kuinka taitava akrobaatti tahansa, ei tarvita kuin yksi perhonen tai lintu väärässä paikassa ja loppu on historiaa... :/ Yllättävän sitkeitähän kissat ovat noiden putoamistenkin suhteen, mutta aivan turhaa kärsimystä se eläimelle tuottaa.

Maanantai ja tiistai mulla olikin sitten vapaata. Ei paljon naurattanut herätä töissä missatun helleviikonlopun jälkeen tällaiseen aamuun:

Synkeä Tiksi +12 astetta

Mieltäni piristääkseni ja asioita hoitaakseni suuntasin Jumboon. Ja kyllähän sieltä jotain pientä kivaa löytyikin...

Tänä kesänä mun väri tuntuu olevan tää minttu...

Kunnon blingipanta :D Tuota kun yhdistelee johonkin muuten ihan basicciin asuun, niin saanee kivan lisäsäväyksen :)

Ja mihinkä tuosta pinkistä pääsisi...

Tiistaina saimme aivan erityisiä vieraita.

Monistunut Taika?

Ei, vaan sisko ja sen veli!

Tsekatkaapa tuota tassujen kokoeroa :D Ja päiden! Ja turkin! Ei oltu uskoa silmiämme :D Velipoika ei ole säkäkorkeudeltaan kauheasti Taikaa (29,5 cm) isompi, mutta painoa on puolitoista kiloa enemmän (vaikka veli on siskoaan (3,9 kg) hoikemmassa kunnossa). Ja mikä rakenne-ero! Ei tarvitse arvailla, kumpi on narttu ja kumpi uros :) Luonteissa oli sen sijaan havaittavissa samaa avoimuutta - tällaisia shelttejä lisää!

Veli, Heppu nimeiltään, yritti muutamaan otteeseen jo astua siskoaan äääk, mutta onneksi Taikkis osasi pitää puolensa ;) Ulkona se yhteinen sävel sitten lopulta kunnolla löytyi, kun Iippu, Taika ja Heppu juoksivat peräkanaa pitkin permantoa.  

Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään pääsin näkemään Taikan sisaruksia, koska hain tyttöni viimeisenä. Olemme kuitenkin pitäneet kaikkien kanssa yhteyttä naamakirjan kautta ja nyt sitten päästiin näkemään ihan livenäkin, mahtavaa! :)