Weekend @ home

... tai "home". Täällä Vantaallahan mun kotini on.

Viikonloppu sen sijaan sujui mukavasti kotipuolessa. Sinne lähtö ei tosin sujunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: viivyttelin liian pitkään kotona, vaikka olin päässyt yliopistolta jo 12 maissa, ja niinpä juna, jolla olisin halunnut mennä, oli jo täynnä. Ei muuta kuin tunnin odottelu asemalla ja seuraavan kyytiin. Kävin tosin pitkän taistelun itseni kanssa siinä asemalla, että lähdenkö sitten ollenkaan. Tämän lisäksi sain viestin, että hartaasti odottamani paketti on sittenkin saapunut postiin ennen viikonloppua (nouuu...) ja puhelin sammuili. Joudun ehkä ostamaan uuden. Lopulta päätin kuitenkin lähteä, kun oli jo lippukin tullut ostettua.

Jäin junasta jo Tampereella, jonne mua oltiin tultu vastaan. Koukattiin Ideaparkin kautta ja kotipaikkakunnalle päästyämme siirryin poikien seuraan pelaamaan Movea, joka on, jos nyt oikein ymmärsin, pleikkarin versio Wiistä. Yleensä mä skippaan vastaavat pelit, koska olen niissä niin surkea. Nyt lähdin kuitenkin mukaan ihan tuomaan komiikkaa iltaan :D Lajina oli frisbeegolf, josta tuli ihan liveversionakin hitti noiden kotipuolen poikien keskuudessa viime kesänä, kun keskustaan saatiin rakennettua ensimmäinen rata.

Vakava keskittyminen :D

Olin tosi huono, vaikka pelasin kahta tasoa alempana kuin muut, mutta yllättävän hauskaa oli :D

Hiukan paremmin onnistuin kuitenkin iltapalan laittamisessa:

Eräänlainen meksikolaisvaikutteinen salaatti tämäkin

Lauantaina olikin sitten vuorossa sukujuhlat, jotka oikeastaan olivatkin syynä kotipuolen vierailulle tällä kertaa. Juhlakaluna toimi juuri filosofian tohtoriksi väitellyt serkkuni. Aika kunnioitettava suoritus, huh!

Ja kuten asiaan kuuluu, niin taas tultiin taas kyselemään neuvoja "kun sä opiskelet siellä eläinlääkiksessä" -periaatteella. Juu, ei, en silti tiedä vielä mistään mitään! En ainakaan sitä, miksi kissa yhtäkkiä pitää kynsiään esillä, eikä vedä niitä tassun sisään. Liian pitkät kynnet...?


Ja toisen sukulaisen kanssa jutellessa putkahti taas tämä perinteinen "onhan ne ihmislääkärit sentään tärkeämpiä - eihän se mitään haittaa, jos joku koira kuolee pöydälle...." -kommentti. Jep, jep. Väliäkös noilla.

Juhlista kotiuduttuani oli pakko päästä kokeilemaan vielä karppien Runebergin torttujen leipomista.
Onnistuivat ihan yli odotusten! Taikina oli suurta herkkua, samoin itse leivokset. Jopa muutkin maistelijat antoivat krediittiä :) Täytynee miettiä, josko samaa taikinaa saisi hyödynnettyä johonkin muuhunkin leivontaan.

Sunnuntaiaamu puolestaan alkoi ihanan rauhallisissa ja aurinkoisissa merkeissä. Katsottiin Big Bang Theorya ja sain jopa aamiaista vuoteeseen! Ja vieläpä kunnon karppisellaista.

Kokki oli ainakin pitänyt huolta, että nakit ja pekoni ovat varmasti kypsiä! ;D

Maistuipa hyvälle pitkästä aikaa!

Ennen mun kotiin lähtöä käytiin vielä järven rannalla tepostamassa. Aurinkoterapiaa!

Pääsin kerrankin lähtemään kolmen junalla, eli olin kotona puoli kuuden aikaan. Olen siis ehtinyt hyvinkin purkaa tavarat, pestä koneellisen pyykkiä ja saman verran tiskiä, datailla ihan liikaa, katsoa Idolsin, järjestellä paikkoja, pakata joulukuusen (sic! :D) pois, leipoa iltapalaa itselleni ja lukea parasitologiaa. Toisaalta kotipuolessa ei tänään sitten ehtinytkään mitään. Mutta hämmentävää: ahdistus unohti tulla! :)

Eipä tässä kai sitten muuta kuin kohti uutta tehokasta viikkoa. Ihanan lyhyitä, yhden luennon päiviä on ainakin luvassa! :)