Kerran kävin kokkareilla

... enkä muuten ole ihan varma, menenkö enää toista kertaa :D Ei vaan mennyt taas ihan niinkuin elokuvissa.

weheartit.com

Luennot luento loppui keskiviikkona kahdeltoista ja syömässä käytyäni kiitelin kotiin. Tässä kohtaa sanavalinta "kiidellä" on tosin sarkastinen ilmaus: eipä Vantaalle noin aikaisessa vaiheessa päivää niin vain kiidellä...  Koira ulos, suihkussa käynti ja viimeisenä hiusten kimppuun. Sanomattakin selvää, etten saanut niille sitten mitään tehtyä, en mitään esittelykelpoista ainakaan.

Kiire tuli ja lopulta oli pakko juosta kadun varteen. Onneksi dösä oli myöhässä, joten ehdin kuin ehdinkin kyytiin. Asemalla aloin sitten laskiskella, että hetkonen, mähän olen ainakin puoli tuntia etuajassa... Grrreat. Ei muuta kuin kauppoihin hetkeksi aikaa kuluttamaan. Löysin mustan satiinirusetin, jonka ymppäsin kampaukseen tietämättä vieläkään, miltä se oikeastaan näytti :D

weheartit.com

Seuraavalle Helsinkiin lähtevälle junalle tuli sitten vähän kiire. "Krits", sanoivat sukkahousut, kun saappaiden vetoketjun kohtasivat. 

Kiitos kuitenkin sille naismaailman koettelemuksia sympatiseeraavalle kauppiaalle, joka oli ymmärtänyt varustaa Pasilan aseman pikkuisen ruokakaupan yllättävänkin laajalla sukkahousuvalikoimalla! Ehkä joku Espoosta Helsinkiin pendelöinyt salkkunainen on joskus aamuruuhkissa kokenut saman karvaan kohtalon kuin minä ja jättänyt kaupalle tiukkasanaisen asiakaspalautteen sukkahousuvalikoiman laajuudesta. Onneksi mun tulevaan työasuuni ei tule kuulumaan korkkareita ja sukkahousuja, vaan erinäsillä eritteillä ja tasaisella karvakerroksella kuorruttuvat työvaatteet ja crocsit tai muuta yhtä shokeeraavaa :P


Pasilasta mun piti sitten jatkaa raitiovaunulla aka ratikalla aka sporalla juhlapaikalle, mutta olin lähtenyt liikkeelle periaatteella "kyllä se pysäkki varmaan jostain siitä läheltä löytyy". No, ei löytynyt. 

Kysyin joltakin paikalliselta neuvoa ja tulin ilmeisesti opastetuksi väärään suuntaan. Ei siinä mitään, korkkareilla ympäri Pasilaa harppominen on oikein mukava tapa viettää iltapäiväänsä. Jos on kesä ja arkivaatteet päällä.

weheartit.com

Pelkkien (silmäpakoisten, prkl!) sukkahousujen verhomien jalkojeni alkaessa muuttua lohenpunaisista sinipunaisiksi aloin jo harkita taksia ja erinäisiä muita epätoivoisia pelastautumisyrityksiä, kunnes lopultakin oikean linjan pysäkki ilmestyi näkyviin kulman takaa. Sanomattakin selvää, että seuraavaa sporaa sai sitten odotella sen vajaan kymmenen minuuttia.

Vantaalainen turistina Helsingissä...

Tulomatkan pienoisista vastoinkäymisistä huolimatta olin kuin olinkin suunnilleen niihin aikoihin perillä, kun ensimmäisen puheen oli tarkoitus alkaa. Ihan vain kuullakseni, että se alkaakin vasta 40 minuutin kuluttua. 
...

:D


No, mikäs siinä, jäipä sitten aikaa nautiskella näistä:

Olin siinä vaiheessa jo niin huvittunut kaikesta päivän sisältämästä tragikomiikasta, että sorruin heittämään karppauksenkin romukoppaan siksi illaksi. Seuraava päivä palkitsikin mut sellaisilla vatsakivuilla, että päädyin ihan vapaaehtoisesti aloittamaan nyt hiukan tiukemman karppausvaiheen ;) Onneksi sentään tajusin pitää jotain rotia, noi oli nimittäin ihan törkeän hyviä kaikki! :)

 Ja juhlan aiheenahan oli tosiaan meidän ainejärjestön uudet tilat Vallilassa. Aika kivan näköistä jälkeä olivat saaneet aikaan! :)

Ohjelmaan kuului muutama puhe, soittoesitys ja muuten sitten vain yleistä hengailua. 

En tosin sitten tiedä, kuinka villiin menoon ilta jatkoilijoiden kohdalta päättyi, itse kun olin kotona jo siinä kymmenen maissa.

Eilen aloittelin sitten hiomaan hiukan parempia välejä parasiitteihin. Ne on musta jotenkin kivoja opetella, mutta niitä on vain liikaa! Niinpä saatoin siinä lukemista vältellessäni tekaista myös kandini ensimmäisen version tiivistelmää lukuunottamatta valmiiksi ja tänään sain siitä jo palautteenkin. Muutama tarkennus pitää vielä tehdä ja sitten on valmista!

Yksi murhe siis karsittu listalta :)