Kettu kuittaa

Hei vain hei! Lauantain kunniaksi tunnelmia kesäkuiselta Ketturiutan retkeltämme. Silloin olin juuri saanut tämän puhelimen, joten oli hauska päästä testailemaan sen kameraa. En edelleenkään tiedä, miltä nämä näyttävät tietokoneen ruudulla, mutta ehkä parempi niin. Haha.

Ketturiutalta Kannaksen rantaan kulki kiva polku, jolla yksien pitkospuiden kohdalla näimme mennen tullen sisiliskoja. Tänä kesänä olemme muutenkin törmänneet matelijoihin useammin kuin koskaan ennen - kyyhavaintoja on nyt kasassa kaksi, rantakäärmeitä yksi ja vaskitsoja yksi sekä lisäksi yksi tunnistamattomaksi jäänyt käärme tiellä. Tämä monen täysin käärmeettömän vuoden jälkeen!

Nämä harjumaisemat olivat myös mieleeni.

Samoin kuin hiekkaiset rannat!

Naksukin pääsi uimaan.

Tilasimme jo viime kesän kesälomareissuamme varten retkillemme mukaan telttasaunan, mutta venyneen toimitusajan vuoksi pääsimme ottamaan sen käyttöön vasta tänä keväänä. Tässä se on kolmatta kertaa pystyssä ja elämys on aina vain yhtä ihana!

Puskissa pitää myös syödä hyvin. Rauhallisista aamiaisista emme yleensä tingi.

Ruoka valmistuu missä milloinkin - tässä kypsyvät hampurilaistäytteet nuotiolla.

Ja joskus heittäydytään ihan herkuttelutuulelle! Kermavaahtopullo kulkee aina varmuuden vuoksi vaunun jääkaapissa mukana...

What SUP?

Tänä kesänä päätimme kokeilla vaunualueen suppilautoja ja sattumalta päädyimme keskelle täydellistä heinäkuista auringonlaskua. Täytyy myöntää, että suhtauduin lajiin hieman skeptisesti ja olin varma, että putoaisin laudalta ensimmäisellä kerralla monta kertaa. Pian kuitenkin selvisi, että suppilauta on niin vakaa, että siltä on kaltaiseni huonon koordinaatiokyvyn omaavan yksilönkin lähes mahdotonta pudota ja vaatteet säilyivät kuivina.

Niinpä suppailu osoittautuikin varsin mukavaksi puuhaksi. Laudalla seisomista kivempaa taisi kuitenkin olla istuen melominen.

Onneksi olinkin nimenomaan istuma-asennossa, kun suppupaarmaksi epäilemäni paarma iski ilman ennakkovaroituksia käsivarteeni ja pisti niin kovaa, että huusin ääneen. Vilvottelin pistokohtaa heti vedellä ja jatkoin sitten melomista, mutta loppuilta vaunulla sujuikin pistokohtaa parannellen. Hydrokortisonivoiteesta ei ollut mitään apua, vaan jouduin ottamaan kyypakkauksen ja pitämään jääkylmää kylmäkallea käsivarrellani, joka jomotti ja helotti punaisena. Jouduin jopa ottamaan kylmäkallen mukaani peiton alle kaivautuessani pystyäkseni olemaan. Onneksi aamuun mennessä kipu vähitellen helpotti. Viheliäisiä otuksia!

Suppailuun kuitenkin tykästyimme niin paljon, että seuraavanakin päivänä oli pakko päästä uudestaan.

Tällä kertaa tavoitteemme oli kuitenkin turhan kunnianhimoinen: meloimme kauas, tuuli nousi ja osoittautui mahdottomaksi päästä määräajassa takaisin palauttamaan lautoja. Lisäksi vastatuuleen melominen alkoi nopeasti ottaa tottumattoman voimille.

Onneksi kukaan ei ollut varannut lautoja heti jälkeemme, joten saimme tuplattua lautojen varausajan ja pääsimme takaisin, mutta jatkossa tiedämme olla varovaisempia tavoiteissamme. Jonkinlainen kipinä vesille pääsystä tästä jäi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kuitenkin itämään...

Kuin viimeistä kesäpäivää

Hei vain hei! Uskomatonta, että joku vielä jaksaa kommentoida tänne. Sain kyllä viime postaukseenkin niin ihania kommentteja, että oikein hävettää ja harmittaa, että vastailu ja postailu jäi.

Joskus tämä blogi oli minulle todellinen henkireikä. Nykyisin viikot kuluvat töiden parissa ja useimmat viikonloput reissussa. Läppäri ja kamera ovat sanoneet sopimuksensa irti. Mistä siis kirjoittelisin ja millä? Kokeillaan nyt puhelimella. Pahoittelen jo etukäteen, mikäli lopputulos on kuvien osalta pikselimössöä. Tässäpä siis yksi esimerkki reissuista, joilla nykyisin täytämme viikonloppumme.

Viikonloppu alkaa siitä, kun saadaan vaunu perään ja auton nokka kohti kohdetta. Useein matkaa jouduttaa Radio Novan tai HitMixin tarjoilema musiikkitarjonta parin vuosikymmenen takaa ja välillä toimin itse DJ:na.

Usein ilta jo vähintäänkin hämärtää, kun saavumme perille, koska töiden ja vaunun hakemisen vuoksi ehdimme harvoin kovin aikaisin matkaan.

Makkarapaketti kulkee yleensä matkassa ja nuotiopaikkoja hyödynnämme usein, kun metsäpalovaroitukset sen sallivat. Tässä kyseessä oli harvinaisen kaunis nuotiopaikka valkoisella hiekkarannalla lempeässä kesäyössä.

Lauantai valkeni sitäkin lempeämpänä. Karavaanarituoleista on moneksi - myös rantatuoleiksi.

Hellesäillä vaunun pakastelokerossa kulkee monesti mukana myös jätskiä.

Täydellinen kesäpäivä!

Illalla käytiin pyörähtämässä läheisellä Vääksyn kanavalla.

Sunnuntaina suuntasimme luontopolulle.

Siinä missä joskus opiskeluaikoina kesät tuntuivat vilahtavan ohi ilman, että niistä osasi nauttia, on vaunuilu kääntänyt tilanteen ihan toisenlaiseksi. Nykyisin elän nämä täydelliset kesäviikonloput jokaisella solullani nauttien - kuin viimeistä kesäpäivää eläen.

Joulu oli taas, joulu oli taas

Tervehdys pitkän hiljaiselon jälkeen! Joku oli käynyt toivomassa päivitystä, joten mikäpä jotten samalla tuuppaisi kuvia tänne, kun tuuppasin niitä someenkin. Jouluisia sellaisia loppiaisen kunniaksi!

Tänä vuonna vietimme joulun ensimmäistä kertaa kotikotona. Pitkään olen tästä puhunut ja pitkään sitä harkinnut. Vanhempani ilmoittivat jo kauan sitten, että aikovat lähteä jouluksi reissuun, joten saimme suunnitella oman joulumme rauhassa alusta asti. Tällainen siitä sitten muotoutui.

Vaikka valmistelut saatiinkin hoidettua hyvissä ajoin, jätimme kinkun paiston aattoyölle. Tämä aiheutti O:lle hiukan ylimääräistä valvomista, mistä johtuen herra olikin aamulla aika väsynyt.

Lunta saatiin tänä jouluna kivasti. Meille joulun alla muuttanut Taneli-tonttu sai komennuksen terassille, sillä Mauka oli hulluna sen villaiseen tuoksuun ja yritti retuuttaa sitä.

Jo lähes perinteinen piparkakkuvaunu tuhoutui nanosekunneissa tämän kuvan ottamisen jälkeen, kun pieni mustakorvainen raketti syöksyi lattialta sen päälle, pelästyi ja pinkaisi pois. No, jäipä sentään pari kuvaa muistoksi.

Piparinpalojen poissiivoamisen jälkeen katoin kinkunpaistajalleni jouluisen aamiaisen: jouluteetä, joulupuuroa, itsetehtyä limppua ja kaneli-kardemumma-voita.

Kuusi vaihtui tänä vuonna Hollannista tilaamaani aidommannäköiset oksat omaavaan yksilöön. Harmillisesti tämän kanssa ei voi käyttää perinteisiä kuusenkynttilöitä, sillä ne sulattavat muovineulaset kuumuessaan lasiin kiinni. Kuusenvalojen kanssa käytiinkin tämän joulun alla melkoinen kamppailu ja sellaisia perinteisiä jäin kyllä kaipaamaan... Harmi, että ledikynttilät ovat vielä tosi himmeitä.

Toisillemme ostamat joululahjat puimme tänä vuonna punaiseen, valkoiseen, mustaan, harmaaseen ja vihreään väriin.

Viimeisten päivänvalotuntien aikaan kävimme lumisella lenkillä, minkä jälkeen saunoimme pitkän kaavan mukaan.

Jouluateria katettiin valkoisen ja vihreän sävyihin.

Uutta kattauksessa ovat Kastehelmi-vesilasit ja Iittalan viinilasit.

Lohikakku onnistui tänä vuonna aivan erityisen hyvin. Nyt tähän tuli paketillinen kylmäsavulohta pilkottuna, pieni purkki siianmätiä (poksuu vähemmän kuin kirjolohen mäti!), rasia tuorejuustoa, purkki ranskankermaa, kuohukermaa vaahdotettuna, sitruunamehua, valkopippuria, tuoretta tilliä, tuoretta ruohosipulia ja tietenkin liivatteet.

Kinkku oli toinen vuoden onnistujista - kiitos siitä O:lle. Hän oli myös kuorruttanut ja koristellut kinkun aattoaamun hämärissä. Minulle jäi vain tarjoiluastian koristelu. Mielestäni nuo havut ja viikunat sopivat kinkun ympärille aivan erityisen hyvin! Kaloja puolestaan pukevat carambolan siivut, sitruuna, ruohosipuli ja tilli. Sinne tänne sujautin myös rosmariinin oksia. Koen, että koristeet tuovat ruokiin tarvittavan ripauksen juhlallisuutta.

Lisäksi mainittakoon erikseen myös tuo kinkun omenainen kastike, johon tuli aika vapaalla kädellä annostellen omenasosetta, kanelia, lihalientä ja ehkä hiukan jotakin makeutusta. Toimi minun suuhuni täydellisesti kinkun kaverina, joskin O arvosti enemmän perinteistä sienikastiketta.

Laatikot tein myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa aivan itse ja O:n toiveesta tarjolla oli nimenomaan perinteisiä laatikoita, eli lanttua, porkkanaa ja perunaa.

Joulusalaatti, kylmäsavuporo ja graavilohi olivat myös huikeita, mutta niistä en saanut nälissäni julkaisukelpoisia kuvia.

Jälkkäreinä oli piparkakkurahkaa, viime vuonna paikkansa joulupöydässämme vakiinnuttanutta piparkakkublondieta ja hiukan joulun lahjaleipomuksista yli jäänyttä taatelikakkua.

 Ja jouluaterian seesteisyydestä päästiin muutamassa tunnissa kunnon lahjavalvojaiskaaokseen, haha!

Joulunpyhinä ja välipäivinä ehdimme piipahtaa myös vaunulla.  Niin tosiaan, meillä on nykyään uusi vaunu ja vuosipaikka - en ole varma, olenko näistä täällä puhunutkaan.

Joka tapauksessa aivan ihanan ja tunnelmallisen pienen joulun onnistuimme itsellemme rakentamaan, vaikka tietysti läheisten kanssa vietetyissä jouluissa ja lapsuuden maisemissa on oma taikansa. Saapa nähdä, miten ensi vuonna?

Tunnelmallista loppiaista ja ihanaa alkanutta vuotta 2019 kaikille!

PS. Jos haluatte, että kirjoittelen joskus vielä jotakin, niin laittakaa jotain aihetoivomuksia :)