Kuin viimeistä kesäpäivää

Hei vain hei! Uskomatonta, että joku vielä jaksaa kommentoida tänne. Sain kyllä viime postaukseenkin niin ihania kommentteja, että oikein hävettää ja harmittaa, että vastailu ja postailu jäi.

Joskus tämä blogi oli minulle todellinen henkireikä. Nykyisin viikot kuluvat töiden parissa ja useimmat viikonloput reissussa. Läppäri ja kamera ovat sanoneet sopimuksensa irti. Mistä siis kirjoittelisin ja millä? Kokeillaan nyt puhelimella. Pahoittelen jo etukäteen, mikäli lopputulos on kuvien osalta pikselimössöä. Tässäpä siis yksi esimerkki reissuista, joilla nykyisin täytämme viikonloppumme.

Viikonloppu alkaa siitä, kun saadaan vaunu perään ja auton nokka kohti kohdetta. Useein matkaa jouduttaa Radio Novan tai HitMixin tarjoilema musiikkitarjonta parin vuosikymmenen takaa ja välillä toimin itse DJ:na.

Usein ilta jo vähintäänkin hämärtää, kun saavumme perille, koska töiden ja vaunun hakemisen vuoksi ehdimme harvoin kovin aikaisin matkaan.

Makkarapaketti kulkee yleensä matkassa ja nuotiopaikkoja hyödynnämme usein, kun metsäpalovaroitukset sen sallivat. Tässä kyseessä oli harvinaisen kaunis nuotiopaikka valkoisella hiekkarannalla lempeässä kesäyössä.

Lauantai valkeni sitäkin lempeämpänä. Karavaanarituoleista on moneksi - myös rantatuoleiksi.

Hellesäillä vaunun pakastelokerossa kulkee monesti mukana myös jätskiä.

Täydellinen kesäpäivä!

Illalla käytiin pyörähtämässä läheisellä Vääksyn kanavalla.

Sunnuntaina suuntasimme luontopolulle.

Siinä missä joskus opiskeluaikoina kesät tuntuivat vilahtavan ohi ilman, että niistä osasi nauttia, on vaunuilu kääntänyt tilanteen ihan toisenlaiseksi. Nykyisin elän nämä täydelliset kesäviikonloput jokaisella solullani nauttien - kuin viimeistä kesäpäivää eläen.