Call me a doctor

"Takki - check, stetoskooppi - check. Joko pian irtois praktiikkaoikeudet?"

Pahoittelut huonosta huumorista, en vain voinut vastustaa kiusausta, kun nyt vihdoin tänään sain labratakkini ;D

Pikakuulumiset: T#2 lähti juuri, oli taasen valtavan mukavaa. Arvostan suuresti, että vanhat kaverit viitsivät käydä täällä minua moikkaamassa. T#2 toi mukanaan styroksin ammu-tauluuni ja kyllähän siitä heti paremman näköinen tuli :) Kovasti vain kiitoksia, jos tämän satut lukemaan! Metsästimme myös Iipulle Orijenia myyvää eläinkauppaa, ettei tarvitse aina kotipaikkakunnalta raahata ja kävimme tsekkaamassa naapuri"kylän" uuden ison marketin. Junalla pääsisi noihin molempiin täältä kulkemaan...

500 days of autumn

Taas on viikonloppu takana ja kerrankin tuntuu, että tuli hyvin irtaannuttua kaikista opiskeluhommista ja rentouduttua oikein olan takaa.

Perjantaina T varmisti olevansa tulossa Turusta vastavierailulle, joten ko. vapaapäivä kuluikin sitten aika pitkälti viikkosiivoukseen, kunnes klo 17 lähdin Helsingin rautatieasemalle T:tä vastaan. Kiertelimme vähän kauppoja, kävimme Molly Malones:ssa yksillä ja tarkoitus oli jatkaa leffateatteriin katsomaan 500 Days of Summer, mutta jotenkin onnistuimme turisteilemaan peräti kahteen väärään Finnkinoon Tennispalatsin teatterin sijaan, joten lopulta palautimme liput ja saimme rahat takaisin :D Tiesimme, missä meidän piti olla, muttemme sitä, missä todellisuudessa olimme. Grrreat. Työntekijä Kinopalatsilla totesi apua kysyessämme töykeästi "No Tennispalatsihan tässä [lipussa] lukee". Jep, lukea osaamme kyllä, mutta kaikki eivät ole täältä päin kotoisin, eivätkä välttämättä automaattisesti tiedä, missä Tennispalatsi sijaitsee... Muutenkin olen täällä törmännyt siihen, että ihmiset olettavat ulkopaikkakuntalaistenkin tuntevan käsitteet "Kallio", "Kamppi", "Forum" jne. Itselle ovat kyllä tulleet aivan uutena kaikki :D



No, perjantai 13. päivän lyötyä korttinsa pöytään päätimme palata leffamässyinemme Tiksiin ja turvautua Makuunin antiin. Pitkän dilemmoinnin jälkeen päädyimme leffaan "Olemisen sietämätön keveys". Oli vähän turhan pitkä (jopa 2 dvd:llä!): 165 min... ja aika tylsä.

Olemisen sietämätön keveys (tšek. Nesnesitelná lehkost bytí) on tšekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan menestysteos vuodelta 1984. Romaani sisältää runsaasti filosofisia termejä ja pohdintaa. Sen keskeisinä käsitteinä esiintyvät elämän "paino" ja "keveys".

Tapahtumapaikkana on Prahan kaupunki Tšekkoslovakiassa neuvostomiehityksen eli Prahan kevään jälkeen vuonna 1968. Kirjassa kuvataan taiteilijoiden ja intellektuellien asemaa muuttuneessa yhteiskunnassa ja kamppailua vierasta miehittäjää vastaan. (Lähde: Wikipedia)

Päivän löytö oli kuitenkin Valion Sokeroimaton Glögi, jota en toistaiseksi Prismoista ole onnistunut bongaamaan. Tässä hiilareita 3g/100g, kun normaaleissa 12g/100g. Vielä parempi toki olisi vain ostaa glögimaustetta ja tehdä ko. herkkujuomaa itse mehusta.



Lauantaina T ponkaisi hereille ennen klo 11 - itse olisin vielä nukkunut. Mutta ei auttanut, söimme aamiaista ja suuntasimme keskustaan ostoksille. Teinkin muutaman edullisen löydön: pipon ja kaulahuivin, laukun, johon mahtuu luentokansio, legginsit ja mekon... pakko oli vähäisillä varoilla yrittää löytää muutama vaatekappale lähestyvälle Luonnontieteilijöiden jouluristeilylle tai illanviettoihin ylipäätään. Ikävää tämä opiskelijaelämä, kun aina joutuu venyttämään penniä. Onneksi edes niistä eläinlääkäripäivistä on jossakin vaiheessa luvassa hieman rahaa tähän konkurssiin...







Näimme myös erästä T:n Kauniaisissa asuvaa kaveria ja vietimme mukavat puolitoista tuntia pubissa hänen kanssaan. Sitten suuntasimme vihdoin katsomaan tuon 500 Days of Summer, jota me molemmat olimme odottaneet ja jota tuo T:n kaverikin kolmen katselukerran perusteella suositteli, vaikka kyseessä siis miespuolinen henkilö :D

Ja olihan se ihana, todella :') En halua spoilata keneltäkään mitään tämän leffan suhteen, koska itseäni jäi harmittamaan, kun olin lukenut siitä liikaa eräästä blogista. Tässä pieni tiivistelmä kuitenkin:



500 Days of Summer on moderni tarina rakkaudesta, olematta rakkaustarina. Se on piikikäs mutta raikas, hauska ja vähän surullinenkin - ihan niin kuin rakkaus. Se on Tomin tarina. (Lähde: Finnkino)



Itkeäkin sai jälleen, etenkin kun pintaan nousivat fiilikset omista menneistä ihmissuhteista, mutta parhaitahan ovat kuitenkin ajatuksia herättävät pätkät :)

Leffan jälkeen hyvästelin T:n ja tulin takaisin kotiin. Kävimme Iipun kanssa lenkillä ja loppuilta sujuikin sitten vain dataillessa ja rentoutuessa. Vähän oli tarkoituksena lähteä jonkin sortin treffeille tai uutta tuttavuutta tapaamaan, mutta olin lopulta turhan väsynyt.



Myös tämä sunnuntai on mennyt aika lailla lepäillessä. Lenkillä toki kävimme, tein ruokaa ja yritin leipoa karppimokkapaloja, joista lopulta tulikin suklaakääretorttua, koska pohja ei jostakin syystä juuri noussut... Katselin "Kadonneen jäljillä" ja jopa BB:tä kerrankin. Mutta ennen kaikkea fiilistelin lähestyvää joulua kuuntelemalla Youtubesta joululauluja, juomalla glögiä ja selailemalla läpi jäätävän pinkan mainoksia (niitä todella tulee täällä pk-seudulla _paljon_), joista suunnittelin vähän tulevia joululahjoja ja sitä, mitä itse toivoisin kotiin joulutunnelmaa luomaan. On kurjaa, ettei oikein joulukoristeisiinkaan tahtoisi riittää rahaa... Olisi ihana saada kaikenlaisia valoja, koristeita, joulupalloja, tekstiileitä, kulhoja... Onneksi sentään viime joululta on jo edes jotakin. Adventtikynttelikön kuitenkin ainakin kovasti haluaisin vielä.



Opiskelun suhteen päivä oli rento: vain 10 lihasta opeteltavana. Meillä on siis tuollainen kuvassa näkyvä lista opeteltavista lihaksista, joita sitten löytyy erinäisistä anatomian kirjoista piirroksin tai valokuvin kuvattuna. Omat kirjani (eli meille tiedekunnan puolesta suositellut) ovat tylsän mustavalkoisia, piirroskuviin perustuvia, minkä vuoksi olenkin koettanut katsella noita lihaksia myös tuollaisista värivalokuvia sisältävistä opuksista, joista mielestäni saakin parhaan käsityksen. Ja huomenna dissektiossa pääsee vielä katsomaan tarkemmin, miltä lihakset oikeasti 3D:nä näyttävät.






Huomenna tulee myös T #2 Tampereelta poikkeamaan luonani. Kivaa - pääsee taas parantamaan maailmaa tai surkuttelemaan olemisen sietämättömyyttä :D Onneksi on sellaisia ystäviä olemassa, joiden kanssa voi oikeasti jutella mistä vain. Muuten alkava viikko lienee melko rento: vain dissektioita klo 13-15/16 ja keskiviikkona sekä torstaina parin tunnin luento ja parin tunnin dissektio. Perjantaina vapaaehtoista dissektiota, jonne ajattelin kyllä mennä, koska seuraavalla viikolla onkin jo tentti näistä lihaksista. Iiiks. Sen jälkeen ei sitten ennen joululomaa olekaan kuin tentti hermostosta - parin viikon luentojen pohjalta, eli ei varmaan kovin laaja... Joululoma alkaa näillä näkymin 18.12 ja sitä lähden kaiketi viettämään kotipuoleen :)

Mutta nyt vielä viimeinen kupponen glögiä ja iltapesun kautta unille. Over and out.

November Gray

Tänään oli vihdoin se kauan pelätty ja ahdistusta keskuudessamme aiheuttanut biokemian tentti - yksi vuoden laajimmista. Ei ollut kuitenkaan niin paha mielestäni kun olisi voinut olla - kysymyksiä oli vain viisi (ja niistäkin kaksi yhdisteiden piirtämistä) ja aikaa neljä tuntia. Itse selvisin kahdessa, enkä suinkaan ollut ensimmäinen. Kyllä tuon ainakin läpi pitäisi mennä :)

Kotiin päästyäni siivosin makkarin ja alkoi hymyilyttää nostaessani tätä opusta hyllyyn:



Jep, Galenoksesta on ollut hyötyä etenkin tuolla biokemman kurssilla. Uskomatonta kyllä, siinä on jotkin asiat selitetty paremmin kuin meidän matskuissamme ;) Mielenkiintoista on myös nyt ollut huomata, miten monet Gallen asiat ovat nyt tänä syksynä tulleet käsiteltäviksi - esim. Gibbsin vapaa energia, Michaelis-Menten kinetiikka, disakkaridien glykosidi-sidokset, jollaisia tänäänkin piti tentissä piirtää... Nyt näitä ei juurikaan harjoiteltu, luennolla vain ohimennen mainittiin, mutta onneksi tuli keväällä opeteltua asia hyvin. Eli kyllä siitä Gallesta ja sen osaamisesta vain myöhemminkin hyötyä voi olla ;)

Kävimme myös pitkällä lenkillä Iipun kanssa. Tässä vähän kuvasaastetta matkan varrelta:



Jos maasto menee yhtään vaikeammaksi, Iippu seuraa aina ihan kannoilla kiinni... Parhaimmillaan niin lähellä, ettei sitä näe, kun olkansa yli yrittää katsoa :)





Olen tosi iloinen, että täällä on edes tämän verran lunta. Se vaikuttaa valon määrään hurjasti. Pelkäsin oikeasti, ettei täällä saada maata valkoiseksi kertaakaan, mikä nyt ainakin on jo osoittautunut turhaksi peloksi (kop, kop). Helsingissä (ainakaan keskustassa) tilanne ei kuulemma ole näin hyvä, tai niin ainakin väittävät. Paha sanoa, kun en ole pitkään aikaan Viikkiä pidemmällä käynyt (ja sielläkin lunta kyllä on).





Eikä täällä liian pahasti luonnostakaan pääse erkanemaan - tänään bongasimme ison lauman (ehkä 8-9 kpl?) fasaaneita tuosta lähipellolta, enkä niitä kotopuolessa koskaan nähnyt näin lähellä asutusta... enkä kovin usein ylipäätään muutenkaan. Nämä rassut vain pakenivat heti ryteikköön, niin en saanut hyviä kuvia.





Löysimme myös hienon kallioalueen, mistä näki aika pitkälle. Tänne pitää ehdottomasti joskus alkukevään auringon heräillessä päästä piknikille :)





Fiilis on ollut tänään kyllä jälleen kerran tosi hyvä. Itse asiassa olen ollut hurjan onnellinen koko täällä vietetyn ajan, mutta myös koko viime vuoden. Osakseen on ollut kyse varmasti unelman toteuttamisesta - kyllä, mutta yhtenä päivänä kävi mielessä myös, että olisiko karppauskin voinut vaikuttaa näin positiivisesti? Ajatus tuli mieleen, kun etsin hyvää reseptiä, mitä tehdä avokadosta (failed, saa vinkata, jos joku tietää jonkun hyvän) ja eksyin tänne: http://www.fast.fi/artikkelit/elaemaentapadieetit-artikkelisarja-osa4.html

Lainaus:

"Ensimmäisen aihetta käsittelevän kirjansa, Elämän Paras Aika (2002) julkaisun jälkeen Heikkilä on kerännyt tietoa tuhansien suomalaisten kokemuksista vähähiilihydraattisesta dieetistä. Suurin osa kokemuksista on rohkaisevia: monet ovat päässeet lääkkeistä, liikapainosta ja mielialan heittelyistä.

Elämänlaatu on parantunut ja sairaudet parantuneet tai elämä niiden kanssa on helpottunut kipujen ja oireiden lievittymisen johdosta."



Nimenomaan juuri jotain tuon kaltaista - mieliala ei enää heittele, vaan koen olevani tasaisesti onnellinen koko ajan :) Toki jos jotakin radikaalia sattuu, niin siihen varmasti reagoin ja arki alkaa taas jossakin vaiheessa hakata päälle. Mutta aion nyt nautiskella tästä olotilasta ainakin niin kauan kuin sitä jatkuu.

Muutenkin olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, ettei yliopisto tuotakaan _niin_ hirveästi töitä. Moni (jopa ylempien vuosikurssien opiskelijoita) on kysynyt, että onko rankkaa. Olen vastannut "ei" ja jäänyt miettimään, että olisiko pitänyt olla... Seuraava kysymys on sitten ollut, että olenko silti päässyt tenteistä läpi ja siihen vastauksena "kyllä". Ja ihan hyvin vieläpä.



Toki täälläkin juuri tentteihin pitää lukea ja asioita opiskella ulkoa (siis todella paljon _ulkoa_), mutta silti raskaampaa tuntui lukioaika ja viime vuosikin olleen. Ennen on täytynyt opiskella niin montaa asiaa yhtä aikaa - nyt taas meneillään on yleensä ollut kaksi kurssia samaan aikaan eli illalla ollut luettavana anatomiaa (tämän koen kivaksi, etenkin kun seuraavana päivänä aina pääsee näkemään kirjan kuvat livenä leikkelyissä ja näkee, miten kuvitelmat vastaavat todellisuutta) ja solubilsaa/histologiaa ja sitten tuota biokemiaa. Tosin itselleni aina esim. kielien opiskelu on ollut helppoa, joten nuo latinankieliset termit jäävät suht. helposti päähän (joskaan eivät pysy siellä vailla kertaamista ;) ) - ehkä joku kokee anatomian opiskelunkin paljon rankemmaksi, jos on erilainen tapa oppia. Sen kyllä myönnän, että kolmiulotteinen hahmottaminen ei ole vahvinta alaani, vaan saan käyttää aikaa oppiakseni lihakset myös sitten dissektioissa.


(http://i170.photobucket.com/albums/u247/Jessicat62114/DogAnatomy.jpg)

Osakseen ero voi toki johtua myös siitä, että olen ottanut nyt aika rennon otteen tähän opiskeluun. Tarpeelliset jutut on opiskeltava, mutta stressaamaan ja itseäni burn-outtiin ajamaan en ala. Ihan legendaahan ei toki elukan rankka mainekaan ole: eräälläkin vuosikurssilla ei-niin-kauan sitten oltiin tyyliin puolella todettu mahahaava kaikesta stressistä... mutta ilmeisesti siinä vaiheessa viimeistään tiedekunta on hieman heräillyt ja hommia on meidän kohdallamme jo huomattavasti helpotettu. Näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää.

Niin tai näin, mieltä ylentävän kivaa on myös se, että elukassa kaikki päivät tai viikot tai ainakin muutaman viikon syklit ovat keskenään erilaisia. Välillä menen kahdeksaan, välillä yhdeksään, välillä yhteen... välillä on luentoja, välillä harkkoja. Ei tule sellaista tylsän putken tuntua, kun koko ajan jokin muuttuu tai vaihtuu :) Sopii tarkkoja aikatauluja ja liiallista suunnitelmallisuutta ajan käytön suhteen karttavalle persoonalleni paremmin kuin nenä päähän.

Sen verran on kuitenkin koko syksyn kiiruhtaminen paikasta toiseen verottanut voimavaroja, että tunnin mittaisiksi aiotut päiväuneni venyivät tänään neljään tuntiin :) Voi kyllä osittain ( ;) ) johtua myös viime yön vähäunisuudesta. Mutta nyt aion ottaa tästä joutenolosta kaiken irti ja aloittaa aikaistetun viikonlopun jo nyt - jaksaakseni uppoutua uudella innolla viimeisten lihasten pariin sitten ensi viikolla :) Aijai, tätä on odotettu!



PS. Ostin vähän tunnelmaa makkariin tänään kauppareissulla. Halvalla lähti (2,90e/Prisma). Kauan olin tällaisesta "valopurtilosta" jo ehtinytkin haaveilla :) Mutta haaveethan on tehty toteuttamista varten ;)

Mooh mooh !

En malta olla laittamatta nyt kuvia tuosta lehmätaulusta, vaikka saatankin saada siihen styroksisen taustan ensi viikolla, minkä jälkeen se on varmaan vielä kivempi ;)



Mutta jo nytkin - me likes! Kai tuo jotenkin mielessäni symboloi myös tulevaa uravalintaani - lehmien kanssa kun nyt tulevina vuosina tulee sitten puuhasteltua myös :)

Toinen inspiraatioprojektini on koruteline makkarin seinälle:



Tuon korin siis löysin valmiina vanhasta huoneestani (se on kai ollut jokin lahjapakkaus aikoinaan?) ja purin siitä nuo vaaleanlilat narut pois, ne eivät oikein sopineet ;)

Ja tältä se nyt näyttää in action:





Huolimatta siitä, että jo aivan oikeankin korupuun olen löytänyt...



Tuo on kuitenkin aika matala (pitkien ketjujen ripustaminen vaikeaa) ja pieni sekä vähän hankalaan paikkaan sijoitettuna tällä hetkellä. Niinpä korut tahtovatkin unohtua makkarin tietokonepöydälle tai hyllykköön, mutta josko uusi koruteline auttaisi asiaa :)

Seuraavaksi suuntaan kauppaan, lenkille (yön aikana on satanut kivasti lunta!) ja ruokaa laittamaan. Päivän luvut on jo luettu, huomenna viimeinen tenttiinvalmistautumispäivä... ja illalla vielä pitäisi kirjoitella palautettava työselostus DNA:n eristyksestä valmiiksi. Adios! ->

Isää onnittelemassa

Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin kuitenkin lähtemään lauantaina kotopuoleen isänpäivän takia, vaikka SAV:n eli solun aineenvaihdunnan eli biokemian tenttiin (josta muuten koko vuosikurssi tuntuu Facebook-tilapäivitysten perusteella panikoivan) valmistumisen tästä arvelinkin kärsivän. No, first things first ;) Lähdin vasta aika myöhään, että sain nukuttua pitkään ja siivottua (including imurointi, luuttuaminen, pölyjen pyyhintä, vessan siivous jne) koko kämpän, niin että on sitten mukava tulla takaisin puhtaaseen kotiin.

Sovin vanhan parhaan ystäväni kanssa, että lähtisimme perille päästyäni viettämään lauantai-iltaa paikalliseen kantapaikkaamme. Tai siihen ainoaan yökerhoon, missä ko. kaupungin nuoret ylipäätään käyvät :D Aloitimme illan ystäväni luota ja pääsin ensimmäistä kertaa näkemään hänen pikkuisen venäjäntoy-pentunsa <3 Ei auttanut omaa pentukuumettani yhtään! Oli kyllä aktiivinen otus ja omaakin tahtoa kuulemma löytyy välillä liiankin kanssa.



"Ai minustako muka?" Mieletön vauva.

Ilta sujui varsin mukavasti, vaikka toki pientä draamaakin aina mahtuu vähän mukaan. Oli kuitenkin tosi kiva nähdä vanhoja tuttuja ja etenkin tätä ystävääni, josta en muuttoni jälkeen kauheasti ole kuullutkaan.

Sunnuntaina sitten juhlistimme isänpäivää ja koko perhe kerääntyi yhteen syömään. Äitini ja veljeni kihlattu karppaavat myös, joten juhlaruuat eivät perhepiirissä tuota ongelmaa :) Tällä kertaa tarjolla oli possupaistia, kukkakaalimuusia, kuharullia sienikastikkeella, salaattia ja kenties jotakin, mitä en nyt tähän hätään muista. Todella hyvät tarjoilut kuitenkin jälleen kerran :)





Tässä huoneessa tuli asuttua aika monta vuotta. Tosin sittemmin olen kutsunut kodiksi jo kolmea muuta kämppää, joten ihan täysin kodilta ei tämä huone enää tunnu, mutta täällä siis nyt kotopuolen viikonloppuina saan asustaa. Sänky sentään on oma, yksiööni ostettu ja aivan ihana, vaikka onkin 80-senttinen. Samoin kalusteista suurin osa on alkuperäisiä, mutta esim. vanhan kirjoituspöytäni ovat vallanneet erinäiset rojut :) Ehkä huone vaikuttaa oudolta osakseen myös siksi, että minun aikanani se oli ihan lapsuuttani lukuunottamatta keltainen - nykyisin taas vaaleanpunainen ja varsin kiva niin uusine mattoineen. Kiva, vaan ei vielä tuttu :) Hyvin on silti nämä muutamat kerrat tullut nukuttua. Ja kuten kuvasta näkyy, en aivan täysin laiminlyönyt tenttiin lukuakaan minilomani aikana ;)

Loppusunnuntaipäivä menikin sitten yleiseen hengailuun. Olin siinä määrin väsynyt, että päätin jäädä vielä ylimääräiseksi päiväksi ja lähteä kotiin vasta maanantaina. Onhan meillä sentään (luku)loma. Oli myös oikein antoisat keskustelut M:n kanssa, kiitos, annoit minulle ajateltavaa :)

Illalla katsoimme koko porukka Kadonneen jäljillä (joka muuten onkin ainoa TV-sarja, jota tällä hetkellä vakituisesti seuraan). Taas sai pillittää :') Samalla tein em. karppipitsaa ja S tuli vielä moikkaamaan.



Tänään sitten palasin kotiin. S heitti minut luokseen, mistä sitten kipitin sen ehkä 100m matkan asemalle. Shanttu viettää eläkepäiviään S:n luona, joten pääsin pitkästä aikaa sitäkin näkemään. Vaan kyllä alkaa vanhuus jo näkyä pikku rouvassamme, joka tässä kuussa täyttääkin jo neljä vuotta! Ei ollut enää askel keveä... Toivottavasti eron hetki ei kuitenkaan aivan vielä olisi käsillä :( Shanttu kun on luonteeltaan mitä lempein ja ihanin.



Ensimmäistä kertaa ei ollut kauheaa kiirettä takaisin Vantaalle (ehkä lomastakin johtuen), vaan kotopuolessakin oli ihan hyvä olla. Toivottavasti tunne vahvistuu tulevilla kerroilla, joiden tarkemmasta ajoittumisesta ei tosin tällä hetkellä ole mitään tietoa. No, jouluna sitten viimeistään ;)

Etwas zu essen

Viime päivinä on tullut syötyä mm.

Karppihampurilainen



Sämpylänä pannuleipä (ohje: http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.com/2009/09/syyskokkailuja.html ), välissä itse tehtyjä jauhelihapihvejä (jaukkua, kananmunaa, ripaus mantelijauhetta, mausteita), cheddar-juustoa (jep, koitan väkisin nyt ujuttaa edes juuston ruokalistalleni... saas nähdä), kurkkua, tomaattia, ketsuppia ja salaattia. Nam!


Vielä karpimpi hampurilainen



Sama kuin em., mutta jätin kokonaan sämpylän pois - tilalla vain salaattia ;)

Karppipitsa



Tällaista tuli väännettyä eilen kotipuolessa Kadonneen jäljillä -ohjelmaa seuratessa. Pohja "Vyötärönmetsästäjän pizzapohja" - tosin jätin rahkan pois ja laitoin vähän enemmän kananmunaa sekä jauhoja plus vettä.

1 prk maitorahkaa
1 pss (150g) emmental punaleima-juustoraastetta
2 kananmunaa
4 rkl vehnälesettä
3 rkl ruisjauhoja
n. 1 tl leivinjauhetta

Ainekset sekaisin ja lusikoidaan ohueksi levyksi leivinpaperin päälle pellille. Paisto 200 asteessa ensin 10 min ja sen jälkeen haluamasi täytteet päälle ja takaisin uuniin n. 10-15 min. (Lähde: http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=83)


Täytteeksi ei vanhempieni talosta löytynyt siihen hätään kuin suppilovahveroita ja metwurstia, mutta tosi hyvää tuli näinkin eksoottisesta yhdistelmästä :D




Paistetut keltaiset omenat



Jälkkäriksi kokeilin paistaa omenalohkoja voissa. Maustoin kanelilla ja hunajalla, tarjoilin kookosmaidon kanssa. Toimi, tätä pitää tehdä toistekin!

PS. Vaikka nämä voivatkin vaikuttaa ns. mättöruuilta tai herkuilta virallisterveellisellä ruokavaliolla elävän silmään, niin karpille nämä ovat kaikki ihan ns. normaalia, sallittua ruokaa. Se onkin yksi juttu, minkä vuoksi pidän karppauksesta - saa syödä herkullisia ruokia ilman huonoa omaatuntoa, kunhan vain tsekkaa, että turhat hiilarit on karsittu pois :)

Walking in a Winter Wonderland

Ensilumi satoi Vantaalle 5.11.2009. Omaan mielialaani ensilumen tulo vaikuttaa aina suuresti, koska lumi tuo mukanaan paljon valoa pimeään loskakeliin verrattuna. Itse kun tunnun tuohon valon määrään aika merkittävästi aina reagoivan. Näistä kuvista huomaa hyvin myös sen, mikä pikkupaikkakunnan asukkaalle oli tänne muuttaessa uutta - taivas ei pimene koko yönä, vaan säilyttää tuollaisen punertavan hohteen teollisuus- ja katuvaloista johtuen. Melko kaunista jopa :)











Oli pakko keittää glöginmakuista teetä ja laittaa pähkinöitä tarjolle jouluiseen kulhoon. Sytytinpä jopa kynttilän keittiöön, mutta jokin joulutuoksuinen versio pitäisi lisätä ostoslistalle.



Aika loskaiseksi tuo lumi on kyllä jo sulanut, vaikka tänään koitti lisääkin sataa. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että täällä ylipäätään sataa lunta edes pariksi päiväksi, koska kaikki ovat pelotelleet mustasta talvesta...

Muuten olen vain nyt loppuviikosta koettanut saada opiskeluhommia tehtyä. Lihakset tuntuvat edelleen olevan paremmin hallussa kuin luut, mutta saas nähdä miten käy, kun sitten taas alan valmistautua tenttiin. Nyt olen kuitenkin päässyt leikkelemään jo koiraa, kissaa, lehmää, lammasta ja hevosta, eli kaikkia tarjolla olleita. Kissa pikkuisine lihaksineen on varsin haastava, kuten tänään viimeviikkoisia rästipreparointeja tehdessäni sain huomata, mutta toisaalta se on hevoseen ja muihin suurempiin eläimiin verrattuna todella nopea preparoitava. Kovin mielenkiintoista on ollut, vaikka joskus etukäteen mietin, olisiko minusta leikkauksia eläimille tekemään. Eri asiahan sitten vielä on se, kun saamme todella eläviä eläimiä eteemme...

Ensi viikolla olisikin Solun aineenvaihdunnan eli biokemian tentti ja siihen asti on nyt "lukulomaa".



Moni lähti viettämään sitä kotipaikkakunnalleen. Saas nähdä, millainen HIN1-kierre saadaan meillekin pian aikaan :P Saatan tosin itsekin lähteä huomenna käymään taas kotopuolessa - sunnuntain isänpäivän kunniaksi. En kuitenkaan ole vielä aivan varma, tahtoo taas tämä nukkumaanmeno venyä. Ja on sitä paitsi ihanaa olla pitkästä aikaa kotona, ilman mitään kiirettä mihinkään - ainoana huolena vain tuo lähestyvä tentti.



Onneksi joku kuitenkin vienolla vihjailevalla tavallaan pitää huolen siitä, ettei emäntä pääse liiaksi unohtumaan glykolyysin, pentoosifosfaattisyklin tai termodynamiikan ihmeelliseen maailmaan ;)