PetExpo

 Sadepäivän ratoksi suuntasimme tänään sisätiloihin, Messukeskukseen.

Päivän ohjelmanumerona toimi PetExpo, eli Suomen suurimmat lemmikkimessut. O:lle nämä olivat sarjassaan ensimmäiset ja minulle... no, aika monennet. 

Aloitimme kierroksemme herppien ja akvaarioiden parista. Esillä oli esimerkiksi jännä sokkotetra-allas, eli näiden sokeiden, silmättömien luolakalojen luontaista elinympäristöä jäljittelemään rakennettu tippukiviallas. Sellaista ei ollutkaan aiemmin tullut vastaan!

Akvaarioiden jälkeen puikkelehdimme koirakojulta toiselle, muttemme onnistuneet löytämään etsimäämme nättiä, sinistä tyrkkytarjoushihnaa Ledille. Poika nimittäin pisteli Tallinnasta ostamamme hihnan palasiksi joskus joulun tienoilla ja on siitä asti saanut tyytyä harmaaseen nylon-hihnaan, joka on suoraan sanottuna tylsistä tylsin.

Tutkailimme myös kissarotuyhdistysten standeja ja taisipa yksi kissanminttulelukin joltakin pöydältä tarttua mukaan. Kiersimme myös kissojen häkkirivistöt yrittäen löytää erään tietyn "ehkäsittenjoskustulevaisuudessa" -rodun yksilöitä, mutta huonolla menestyksellä.

Teimme muutamia kissanleluostoksia ja jatkoimme seuraamaan koirien näyttelykehiä. Viimeisenä kiersimme loput eksot, eli kanit, jyrsijät, fretit, herpit ja sammakot. Poikkesimme myös eläinsairaalan standilla moikkaamassa tuttuja ja ihmettelemässä eksojen röntgenkuvia.

Ihan mukava tapahtuma, vaikkei nyt ehkä mitään maata mullistavaa uutta. Kiva se on kuitenkin välillä käydä nuuhkimassa, mitä erityisesti tuolla eksopuolella tapahtuu, kun omat eksot rajoittuvat tällä hetkellä sukarapuihin.

Sen kuitenkin voin sanoa, että jos joskus saan lapsia ja poika haluaa liskon tai tyttö kanin, niin ihan hirveän pitkään ei lupaa varmasti tarvitse mankua. Sama pätee ratsastukseen, joka itseltäni kissojen ja koirien tapaan lapsena evättiin.

Onnea on omillaan asuminen! ;)

Lemmikkimessut kierrettyämme olimme jo lähdössä kotiin, mutta päätimme ihan vain nopeasti kurkata vielä käynnissä olevia Outlet-, kädentaito- ja lähiruokamessuja. Jostakin kantautui nenään herkullinen muikkujen tuoksu, joten lounasdilemmamme oli helposti ratkaistu.

Lisäksi O osti itselleen pari pussia ruissipsejä, joista oli tehty tuollaisia kivoja miniversioita - tarkoittaen, että sipsit olivat sellaisia peukunpään kokoisia söpöjä minikuppeja.

Itse ostin kädentaitopuolelta tuollaisen valkoisen liitutaulutussin, jollaista olen jo pitkään himoinnut. Sillä saa aikaiseksi paljon siistimpää ja kirkkaampaa tekstiä liitutaulupinnalle kuin liiduilla, mutta se on yhtä lailla pyyhittävissä pois.

Tässä vielä eläimille mukaan tarttunutta saalista. Suurin osa ilmaisnäytteitä.

Kivoin yksittäislöytö taisivat olla nämä kuivatut kissanherkut, joita sai neljä purkkia eurolla. Utu ei meinannut alkuun kelpuuttaa noita rapuja, mutta etenkin turska maittoi molemmille loistavasti.

Leluvarastoja kartutimme myös, sillä meillä on ongelma: poikien lempilelu (joka nähdään mm. aiemmin postaamallani videolla Jodan hyppysissä) leikittiin loppuun, eikä vastaavaa ole enää saatavilla. Ehkäpä jokin näistä nousee uudeksi ykköseksi? Höyhenlelut ainakin toimivat sen aikaa, kun höyheniä piisaa...

Tämä vihreä pötkölelu oli itselleni uusi tuttavuus. Lepotilassaan se muistuttaa pilliä, mutta kokoon puristamalla ja irti päästämällä se ponnahtaa parin metrin päähän. Alustavat reaktiot vaikuttivat lupaavilta.

Tuntuu siltä, että blogi olisi heräämässä jälleen talvihorroksestaan eloon. Postausaiheita tuntuisi ainakin tällä hetkellä riittävän. Pysykäähän siis kuulolla ja ihanaa alkavaa viikkoa sinne!

Näkkäri

Näkkileivän ohjetta kyseltiin ja lupasin sen julkaista, joten tässä tulee! Näkkileipäinnostus velloi blogeissa kuumimillaan pari vuotta sitten, mutta itse en tempautunut silloin mukaan buumiin, koska näkkileipä vaikutti joltakin, jota ilman pystyisin aivan hyvin elämään. Siemenet ovat kalliita, eikä leipä kuulu enää ruokavaliooni kuin satunnaisena poikkeuksena.

Kun sitten pari viikkoa takaperin maistoin kaverini leipomaa näkkäriä, taisin jo samana tai seuraavana päivänä kotiuttaa Prismasta pussillisen jos toisenkin siemeniä: auringonkukkaa, seesamia ja pellavaa. Kaverini oli käyttänyt näkkäriinsä maissijauhoa, jolla se pysyi hyvin kasassa, mutta itse korvasin maissin mantelilla ja ksantaanilla. Lopputulos ei ollut ihan yhtä hyvin kasassa pysyvä, mutta sellainen kuitenkin, että näkkäristä sai leikattua paloja ja ladottua päälle juustoa ja kurkkua, mutta voin levittäminen ei onnistunut ilman leivän murenemista. Tosin valtaosa leipomuksesta katosi parempiin suihin jo suoraan pelliltä. Paahteisten siementen maku oli mainio ja raaka-aineidensa puolesta tässä herkussa on ravintoarvotkin kohdillaan. Loistava aamiaistuote siis!

Näkkärin valmistus on helppoa ja yksinkertaista. Paistaminen tosin vaatii aikaa, jotta näkkäri kypsyisi tasaisesti, eikä palaisi.

Aamiaisnäkkäri
3/4 dl seesaminsiemeniä
3/4 dl auringonkukansiemeniä
3/4 dl pellavansiemeniä
2 dl mantelijauhetta (Meiran) tai maissijauhoa
2 1/2 dl kiehuvaa vettä
1/2 dl öljyä
ksantaania, psylliumia tai Pofiberiä näppituntumalla

pinnalle suolaa

Kiehauta vesi esim. vedenkeittimellä ja sekoita sillä välin kulhosa siemenet, jauheet ja öljy. Kaada kiehuva vesi sekaan ja sekoita tasaiseksi. Anna turvota hetki ja levitä mahdollisimman tasaiseksi levyksi pellille leivinpaperin päälle. Mitä tasaisempi levy, sitä tasaisemmin paistunut näkkäri! Tähän työvaiheeseen kannattaa panostaa.

Paina veitsellä tai aja pitsaleikkurilla levyyn painaumat, joiden avulla näkkärin saa taiteltua paistettuna annospaloiksi. Ripotele pinnalle suolaa. Paista 150 asteessa noin tunti, eli kunnes levy vaikuttaa kuivahtaneelta ja paikoin kullanruskealta. Tarvittaessa voit käännellä peltiä paiston aikana tasaisimman mahdollisimman tuloksen saavuttamiseksi.

Leikkaa lämpimänä annospaloiksi ja nauti!

Pinnan alle

Eksyin viime viikonloppuna akvaarioon.fi -nettikauppaan ja unohduin pariksi tunniksi tutkailemaan kaupan valikoimia ja suunnittelemaan tulevia altaitamme. Lopulta oli pakko klikkailla muutama tuote ostoskoriin. Tämä tapahtui sunnuntai-iltana, paketti lähetettiin tiistaina ja saapui postiin keskiviikkona. Kiitettävän nopea toimitus!

Kaupassa myytiin esimerkiksi monia kivan näköisiä kasveja. Päädyin lopulta näihin purkkiversioihin, joita kuvailtiin näin:

"Tropican 1-2-Grow! -sarjan kasvit ovat ns. In Vitro -kasveja, eli ne on kasvatettu mikrolisäämällä laboratoriossa steriilillä kasvualustalla. Kasvatustavan etuna on, että taimien mukana ei tule kiusallisia kotiloita, leviä eikä mahdollisia kasvinsuojeluaineita. Kasvit sopivatkin siten erityisen hienosti esim. sukarapuakvaarioihin.

Tropica on valikoinut sarjaan kolmentasoisia kasveja: helppoja, hieman vaateliaampia ja vaativia. Löydät alla olevat kuvakkeet jokaisen kasvin kohdalta."

Kaikista oli kerrottu helppous-luokitus ja ympäristövaatimukset. Itse valitsin vain helpoiksi luokiteltuja kasveja, sillä nanoni olosuhteet ovat kasveille hieman haastavat. Pitäisi hankkia jokin CO2-systeemi, mutta toistaiseksi tyydyin nestemäiseen hiileen.

Ostin kasveille 75 senttiä maksaneen lämpöpakkauksen, joka tuntui pakettia avatessani edelleen käteen lämpöiseltä. En tiedä olisiko se ollut tarpeen näillä keleillä, mutta halusin pelata varman päälle.

Pakettiin oli ujutettu pieni kaupanpäällinen!

Kasvien ohella tilasin pienen nanoakvaarioon tarkoitetun koristekivisetin, joka sopi mielestäni värimaailmaltaan paremmin altaaseen ja sen mustavalkoisiin pikkukiviin kuin ruskeat laavakivet.

Saapa nähdä, miten uudet kasvit menestyvät näissä oloissa, mutta toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta!

Uudet kasvit (kuvassa kivielementin etupuolella ja molemmilla sivuilla) tuovat altaaseen vaaleanvihreää sävyä ja hieman erilaista tekstuuria, jos niin voi sanoa... Kivistäkin tykkään!
 

Ennen kaikkea halusin vinkata tästä loistavia tuotteita ja asiakaspalvelua tarjonneesta nettikaupasta muillekin akvaristeille, joita siellä linjoilla ehkä vielä pyörii. Pyöriihän?

Toipilas

Vuosi sitten olin tohkeissani ensimmäisestä kissan kastraatiostani - Jodasta (joka muuten nykyisin kulkee lähinnä nimellä Nuunaa tai Nuuna... tuntui vieraannuttavalta kirjoittaa "Joda"). Nyt sterkkasin oman koirani.

Täytyy sanoa, että päätös vaati pitkää hauduttelua ja arvoin pitkään, kumman tytöistä leikkaisin ensin. Lopulta Iippu veti pidemmän korren korkeammalla iällään ja alati kasvavalla kohtutulehdusriskillään. Ja täytyy sanoa, että ihan hyvän päätöksen teinkin, sillä kohtu osoittautui turpeaksi ja näytti kehittäneen kystistä endometriittia ja mucometran alkua - eli oli toisin sanoen sisäpinnaltaan kystinen ja sisälsi hieman limaista nestettä, mikä olisi lisännyt märkäkohturiskiä entisestään.

Oman koiran leikkaaminen oli toki kuumottavampaa kuin vieraiden, eikä siihen pystynyt suhtautumaan ihan yhtä professionellisti. Esimerkiksi ihotikkien ompelu oli huomattavasti haastavampaa kuin normaalisti, sillä kädet tuppasivat tärisemään, kun olin koko leikkauksen ajan huomaamattani jännittänyt niin kovasti niskojani. Ei sitä täysin pysty blokkaamaan omia tunteitaan ja unohtamaan, että kyseessä on oma rakas koira. En minä ainakaan.

Olen silti iloinen, että uskalsin ja hyvinhän se kaiken kaikkiaan sujui. Hyödyllinen kokemus. Lisäksi oli mukavaa, että Iippu sai nukahtaa ja herätä sylissäni sen sijaan, että olisi ollut vieraiden ihmisten ympäröimänä.

O hoiti sitten oman osuutensa kotiin päästyämme.

Kevät keittiössä

Kuten aiemmin mainitsinkin, halusin tänä vuonna vaihtaa keittiömme värimaailman pääsiäisen edellä keltaiseksi. Sain viimevuotisilta pääsiäisvierailta niin kivoja keittiötekstiileitä, että olisi ollut synti jättää ne kaappiin pölyttymään.

Postauksen kuvat eivät anna keltaisen sävystä todellista kuvaa - todellisuus on lähempänä sitruunankeltaista kuin tuollaista kaksi vuotta jääkaapissa lojunutta sinappia. Vaan kerropa se kameralle huoneessa, johon ei juurikaan pääse luonnonvaloa... ärsyttävää.

Yllänäkyvät keittiöpyyhe ja kananmuna-/leipäpussukka ovat siis niitä lahjoja, patalapun ostin itse tänä vuonna ja pupuliini on suolasirotin, kirppislöytö muutaman kuukauden takaa.

Lisää lahjuksia: yllä näkyvät kauniit Pentikin lasimunat ja alla oleva H&M:n kynttilä. Kyllä makuni näköjään kotipuolessa tunnetaan, kiitosta vain sinne päin!

Posliinipupu on toinen kirppislöydöistäni ja sen sisään ajattelin ujuttaa jokusen pussillisen pääsiäisnameja, jahka tuo meillä päin jo kauan odotettu juhlapyhä joskus suvaitsee saapua.

En oikeastaan edes tiedä, miksi pääsiäinen on itselleni niin kovin tärkeä. Ehkä se liittyy siihen, että lapsuudessani tykkäsin askarrella kaikennäköistä ja pääsiäinen oli joulun ohella toinen suurista askartelusesongeista. Lisäksi oli lomaa, pääsiäiskukkia, herkkuja ja koristeita kodin täydeltä. Leppoisaa yhdessäoloa ja parhaimmillaan vielä kaunis kevätsää ulkoilla.

Ehkä mulla on jokin sisäsyntyinen tarve yrittää tuoda jotakin samanlaista tunnelmaa omaankin kotiini. Omalla tavallani.

Yellow energizes - indeed!

Kissanpäiviä

Kulunutta viikkoa kissojen näkökulmasta - tällä kertaa videoklippien muodossa.

Viikonloppukuvia viiveettä

Ihanan rento kotiviikonloppu takana! Ollaan vain syöty hyvin, saunottu, katseltu sarjoja, lenkkeilty aurinkoisessa säässä ja haaveiltu.

Perjantaina tekaisin pellillisen karppia näkkileipää kaverilta saadulla ohjeella ja siitä tuli huippuhyvää sekä terveellistä! Nakerreltiin sitä sitten aamupalaksi. Toinen mun ehdoton lempparini aamu-, väli- tai iltapalaksi on tuo turkkilaisen, raejuuston ja vaniljajauheen sekoitus makeutettuna. Siihen en vain kyllästy.

Eilen lenkkeiltiin Malmilla, tänään Arabianrannassa. Joku ulkopuolinen saattaisi erehtyä kuvittelemaan, että meillä on keskenään toimeentuleva koiralauma, niin lähekkäin pystymme jo kulkemaan. Ehkä hihnat rauhoittavat tyttöjä, kun ne tietävät olevansa kiinni. Tai ehkä kevätympäristö kiinnosti enemmän kuin rähiseminen. Ledilläkin lienee oma rauhoittava roolinsa kuviossa.

Emme olleet aiemmin kävelleet tuolla päin, joten tuli napsittua hiukan kuvia. Ihan kivat lenkkipolut meren rannassa, mutta arvatenkin runsaasti väkeä liikkeellä. Ei tuolla omaan rauhaansa ehtisi unohtua.

Lenkin jälkeen kävimme hakemassa eläinkaupasta hiukan täydennystä herrasväen muonavarastoihin ja haaveilimme samalla tulevista akvaariohankinnoista. Nyt näyttää siltä, että siirrämme makeanveden kokonaisuuden isompaan Edgeen ja pienempi muutetaan merivesialtaaksi. Ihan hetkessä tämä ei kuitenkaan ole tapahtumassa, sillä riutta-allas vaatii paljon perehtymistä ja tekniikan haalimista ja meillä on vielä se perehtymisvaihe käynnissä. Mutta hiljaa hyvä tulee, hyvää kannattaa odottaa ja muita klassisia kliseitä.

Tuleva viikko käynnistyy kirurgian erikoisklinikoiden, eli hammas-, silmä- ja neurologian (hermotautioppi) parissa. Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää!