Talvikoti

"Ja meillehän ei väritöntä olohuonetta tule!"

Never say never.

Joulukodin jälkeen ei palattukaan totuttuun pinkkiin, vaan pelkistettiin olohuoneen värimaailma hyvinkin maanläheiseksi, talviseksi. Idea lähti oikeastaan joululomalla löytämästämme taulusta, johon tykästyimme molemmat kovasti. Se löysi sittemmin paikkansa ruokapöydän päädystä ja huusi kavereikseen muita talvisia elementtejä. Omassa päässäni tämä tarkoitti neulekuvioita, kelon väristä puuta, poroja ja pörröisiä taljoja. Muutaman vihreän kuusen luonnonläheisyyttä lisäämään.

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Suurin osa sisustustarvikkeista löytyi kotoa, mutta muutaman tyynynpäällisen ja neulotun torkkupeiton hankimme uusina. Niin ja tuo matto... no, O halusi sen. Riskillä. Jännityksellä odotamme, milloin sitä pääsee hinkkaamaan ensimmäistä kertaa puhtaaksi ja miten se onnistuu. Eipä se toisaalta maksanut kuin houkuttelevat 39 euroa Sotkan tarjouksessa, muuten olisin varmasti ylipuhunut herran jättämään sen kauppaan.

Lopputuloksesta tuli mielestäni ihan kotoisa ja talvinen, joskaan en voi välttyä pohdiskelemasta, että pitäisikö tähän kuitenkin tuoda vielä rahtunen jotakin energisoivaa tai piristävää väriä. Mutta mikä se sitten olisi? Hempeä vaaleanpunainen? Metsänvihreä? Jokin ruskean sävy? Vai voisiko talvikoti olla vain tällainen värimaailmaltaan rauhallinen, pehmoinen, lämmin ja rentoutumaan kutsuva?

En osaa päättää. Mitä mieltä te olette?

Utu show

Itämaiset kissat ovat tunnettuja sosiaalisuudestaan ja hellyydenkaipuustaan. Jodan kohdalla tätä ominaisuutta ei juuri tarvitse todistella, vaan vieraampikin pojan luottamuksen saavuttanut ihminen saa tämän kehräämään vähemmästäkin kosketuksesta. Kotiväeltään Joda kerjää silityksiä erityisesti aamuisin ja puskee välillä niin kovaa, että melkein sattuu. Sen sijaan Utu ei osoita sosiaalista puoltaan lainkaan niin helposti, vaan sen suosioon pääseminen vaatii jo enemmän vaivaa. Suhtautuminen on oikeastaan sama, olipa kyseessä sitten uusi ihminen, kissa tai koira. Veikkaan, että pentuiän sosiaalistumisella on arpansa pelissä.

Joka tapauksessa meitä kohtaan Utu on mitä rakastavin kissa, vaikka sitä olikin vaikea vakuutella esimerkiksi vanhemmilleni, kun kotipuolessa joulun aikaan vierailimme. Herra antaa kyllä silittää ja leikittää, mutta ei kiipeä syliin tai kehrää vieraille ihmisille, kuten pikkuveljensä. Niinpä päätinkin kuvata Utun todellisesta kotiminästä todistusaineistoa. Hellyyskohtauksen iskiessä Utu seuraa silittäjäänsä huoneesta toiseen juoksujalkaa kintereillä hölkytellen ja kiipeää jokaiselle mahdolliselle tasolle, jonka päältä voisi kiinnittää ihmisen huomion. Jos muu ei auta, tarttuu herra suoraan lopetusaikeissa olevan silittäjän olkapäästä tai kädestä kiinni ja antaa astetta selkeämmän vinkin.

Molemmat kissamme myös tuntevat nimensä ja tulevat lähtökohtaisesti juosten luokse niitä kutsuttaessa.




Nämä puolet kissoissa ovat juuri niitä, jotka välittyvät vain kissojen omistajille itselleen ja voivat jäädä ulkopuolisilta pimentoon. Kissaa on vaikea ymmärtää, ennen kuin hankkii itselleen sellaisen.

Löytyykö teidän kissuistanne vastaavia piirteitä?

PS. Hurmaavassa Kissankujeita-blogissa on käynnissä arvonta, josta voi voittaa kissalleen kivoja palkintoja! Käykäähän ihmeessä osallistumassa, vielä pari päivää aikaa!

Viikonloppuherkkuja

Ryhdistäytymisyritys. Kuvia viikonlopun syömisistämme - lähinnä koska emme ole oikeastaan tehneet muuta raportoitavan arvoista ja vaikka olisimmekin, ei valo olisi riittänyt kuviin.

Perjantaina kävimme poikkeuksellisesti Cittarissa kaupassa. Yleensä suosimme Lidliä tai S-ryhmää halvempien hintojen vuoksi, mutta joskus on kiva käydä inspiroitumassa Cittarin erikoistuotteista ja -tarjouksista. Tällä kertaa koriin päätyi erilaisia tarjouslihoja ja uusia pakastevihannessekoituksia. Perjantaina O paistoikin meille mainiot pihvit ja kasvislisukkeen. Oli hauska nähdä, että sama kaveri, joka pari vuotta sitten väitti olevansa täysin kyvytön laittamaan minkäänlaista ruokaa, googlaili nyt pihvinpaisto-ohjeita...

Myöhäiseksi venähtänyt lauantaiaamu alkoi astetta runsaammalla aamiaisella. Arkisin ehdin kiskaista aamulla kitusiini korkeintaan jogurtin, joten viikonloppuisin on joskus ihana syödä vähän tukevammin ja kaikessa rauhassa. Pirkan Schwarzwaldin kinkku oli muuten yllättävän hyvää! Suolaisten tuorejuustolettujen ohjeen olen julkaissut blogissa joskus aiemmin, löytynee haulla, jos jotakuta kiinnostaa.

 Lauantain varsinainen ateria koostui meidän taloudessamme erittäin harvinaisesta herkusta, lampaasta, ja uunijuureksista. Ehti kypsyä ylikypsän puolelle, mutta tykkäsimme kuitenkin kovasti!

Iltapalaksi teimme halloween-menusta innoituksensa saaneita suolakeksejä, joiden taikina syntyy puhtaasti mantelijauheesta ja kananmunasta. Ennen paistoa päälle levitetään oliiviöljyä, hienoksi murskattua merisuolaa ja haluttuja mausteita, kuten chilijauhetta tai Provencen yrttisekoitusta. 

O:lta lähti vähän lapasesta tuo suolan ripottelu, eli ihan näin paljon ei kannata laittaa! :D Näistä nimittäin sai karistella suurimman osan pois, ennen kuin uskalsi laittaa suuhunsa, mutta muuten keksit kyllä katosivat lautaselta ennätysajassa.

Olipahan varsin herkuttelupainoinen viikonloppu, jos ei muuta!

Lumista ja tunnelmallista sunnuntai-illan jatkoa!

Lately

Oliskos jo uuden postauksen aika? Siinä missä muut bloggaajat kohkaavat uudesta vuodesta ja uudesta elämästä, mun on näköjään ollut vaikea luopua joulusta. Jotenkin tämä kahden viikon loma (josta oikeaa lomaa noin viikon verran) vilahti ohi niin nopeasti, että maltoimme luopua joulukodistamme vasta toissapäivänä, emmekä ihan täysin silloinkaan. Lähinnä kuorimme vain punaiset pois...

Lyhyytensä lisäksi lomamme jakautui selviin osiin: ensin joulunvietto kotipuolessa, sitten töitä, uudenvuodenvietto kotipuolessa, töitä, pari lomapäivää kotona. Pari lomapäivää, jotka sitten käytännössä nukuimme tai makasimme puolikuolleina sohvalla milloin koulukirja kädessä, milloin sarjoja tai elokuvia tuijotellen.

Löytötavaratalosta löytyi harvinaisen kiva tekokuusi noin kolmella eurolla

Ja Citymarketista maailman kivoimpia poropalloja eurolla.

Ihana hopeatähti Anttilasta ja Muurlan porotuikkukippo joululahja

 Lomapäivien tyypillisin asukokonaisuus ja aktiviteetti:

Kouluun palasin loppiaisen jälkeen tiistaina - enemmän tai vähemmän levänneenä, mutta kuitenkin innokkaana. Meillä alkoi nyt nimittäin pieneläinten sisätautiosaston jakso, jota olen odottanut pitkän aikaa. Opiskelun puolesta tämä jakso on varsin intensiivinen, sillä diskussioita on sekä aamuisin että iltapäivisin ja kumpiinkin pitää valmistautua hyvin. Onneksi näitä aiheita kahlaa läpi mielellään ja opittuakin on tullut taas paljon uutta!

Ehkä eniten kirjojen pariin houkuttelee kuitenkin se, että sain kesäksi töitä todella kivanoloiselta pieneläinklinikalta! Sen parempaa motivaattoria on vaikea kuvitella.

Vuosi 2013, osa 2/2

- tehtiin töitä

- uitiin ja touhuiltiin paljon koirien kanssa

- valmistauduin jo henkisesti ja varusteiden puolesta alkavaan kouluvuoteen

- käytiin Jodan kanssa ensimmäisessä kissanäyttelyssä

- palasin koulun penkille

- käytiin kotipuolessa

- juhlittiin kummipoikaani

- kiinnitettiin seinälle hyllyt kissoja varten

- koulua

- ulkoilua

- akvaarion pystyttäminen

- laitettiin parveke syyskuntoon

- käytiin kotipuolessa

- tehtiin vuoden ainoa sienireissu

- valmistauduttiin täyttä häkää halloweeniin

- Ledi liittyi laumaan

- no se halloween

- opiskelut jatkuivat Saarella

- vietimme romanttisen miniloman Tallinnassa

- pakersimme jouluvalmistelujen kimpussa ja askaroimme kalenteria varten yhtä sun toista

- kävimme Kauneimmissa joululauluissa

- vietimme joulua ja uutta vuotta kotipuolessa

Vuoden ensimmäinen

Hiukan tunnelmakuvia eiliseltä. Oltiin tosiaan aiottu mennä T:n luokse Kangasalle, mutta koirat päädyimmekin jäämään kotipuoleen ja menemään ystäväni J:n luokse. Veimme nyyttärimeiningillä mukanamme hiukan kuohuviiniä, nakkeja, perunasalaattia, karppisalaatin raaka-aineet, itseleivottua vuohenjuusto-paprikapiirakkaa sekä mutakakkua, sillä tulomme varmistui aika viime hetkillä. Innostus eiliseen leipomispuuskaan taisi puolestaan herätä viime keväisten kuvien katselusta.

Mutakakusta tuli suussasulavaa - nyt kun olemme vihdoin oppineet ottamaan sen ajoissa uunista - ja piirakkakin onnistui yli odotusten. Harmillisesti vuohenjuusto ei kuitenkaan ollut emäntämme mieleen...

Ylläni oli välipäivien alennusmyynneistä löytynyt pantterimekko, johon tykästyin kovasti. Alkuun tosin pohdin, että onko se liian erikoinen, mutta jotenkin tuo kissateema ja värimaailma miellyttivät ja muutenkin uutena vuotena on hauska tehdä astetta kokeilevampia asuvalintoja! Mekkohan on yläosasta varsin mustavalkoinen, mutta helmasta löytyy hieman keltaista, mikä innotti minut uudenvuoden edellä myös koruostoksille, kun juuri oikean värisin strassein somistettu kaulakoru sattui silmiin paikallisessa marketissa.

Kaulakorussa oli tosin yksi helmi, josta en pitänyt, joten vaihdoin sen harmaaseen äitini korulaatikosta sattumalta löytämääni helmeen. Samalla hetkellä muistin, että jossakin lapsuuteni askartelupaketissa oli ollut ihan samanlaisia, mutta kauniin keltaisia helmiä ja kuin onnenkaupalla onnistuinkin löytämään ne! Niinpä lisäsin kaulakoruun vielä yhden keltaisen helmen ja samanlainen päätyi korvakoruunikin. Ranteeseeni löysin puolestaan lapsuuteni ensimmäisen rannekorun, joka sopi mielestäni kivasti yhteen kaulakorun kanssa. Joskus sitä näköjään onnistuu nyhtämään asusteetkin niin sanotusti tyhjästä!

NVY-pullo sopi hauskasti myös tähän keltaiseen teemaan, joten oli pakko napata se mukaan kuviin. Haha.

Kävimme piipahtamassa kotipuolen yössä, mutta eipä siellä näkynyt sen paremmin raketteja kuin tuttujakaan, joten lähdimme varsin aikaisin kotiin ja keksimme vielä yhden ajanvietteen ennen nukkumaanmenoa.

 Toivottavasti vuotenne 2014 on alkanut iloisissa merkeissä!