Lintuja, perhosia ja lehmiä

Mokasin viikonloppuna eeppisesti jättämällä kamerani kotikotiin, eikä nyt ole mitään tietoa, milloin saan sen takaisin. Otan tämän kuitenkin merkkinä siitä, että pitää vielä kaivella jostain koneen kätköistä julkaisematta jääneitä kuvia ja tehdä ne postaukset, mitkä ovat ajanpuutteen takia jääneet välistä :D

Tässä siis Tallinnan reissulta mukaan tarttuneita juttuja:

Konad-levy kynsien koristeluun, lähinnä joidenkin blogien innoittamana. En tiedä, opinko käyttämään tätä - pitänee hankkia vielä se ihan oikea leimasin ja "lasta", kun omat kotikutoiset vastineeni eivät toimineetkaan :D

Seeprakorvikset ja lintukoru, johon rakastuin <3

Tämä pääskykoru on ihan suomalaisen ketjun tuotoksia, mutta jotenkin sekin tarttui mukaan, kun korujen ostelun makuun kerran päästiin :) Ja tyksin kovasti!

Tuo perhosrannekoru on samasta pikku liikkeestä Viru-keskuksessa kuin em. seeprakorvikset ja lintukoru. Siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa, mutta nämä valikoituivat mukaan :) Lehmälautanen puolestaan on Merekeskuksesta, käsityönä maalattu. Astiastoon olisi kuulunut myös kuppeja, kannuja ja kaikkea mahdollista, mutta itse tyydyin vain tuohon passelin kokoiseen välipalalautaseen, vaikka olisin voinut ottaa kaikkikin! Tuo väri ja kuvitus vain jotenkin iski, enkä ole vieläkään raaskinut käyttää lautasta :)

Toki muutama vaateriepukin oli mukaan kaapattava, kun satuimme johonkin Vero Modan/Onlyn/*jatkalistaa* outlet-myymälään tai mikälie alennettujen hintojen kerros...

... mutta koska tää ei ole mikään muotiblogi, niin let's just not go there :D

Tämän postauksen pointti oli lähinnä antaa pikku sneak peak mun makuun ja juttuihin, joihin ihastun. Tänä keväänä kova sana ovat jostain syystä olleet jo nuo otsikossa mainitut perhoset, linnut ja lehmät. Lintuinnostuksen paikallistan alkaneeksi makkarin seinältä löytyvästä sisustustarrasta, lehmät meidän pakollisista harkoista kyseisten otusten kanssa (ja samasta syystä olkkarin seinälle ilmestyneestä taulusta sekä Marimekon Kevätjuhla-verhoista, joista edelleen haaveilen...), mutta perhosista en ole aivan varma...

EDIT. Ei kun niin, tosiaan... pyöriihän tuossa sisustustarralinnun ympärillä myös perhosotuksia :D Jännä juttu... Mahdanko olla kummajainen, kun nähtävästi poimin kotini sisustuksesta mieltymyksiä myös asustevalintoihini? :D

Good Life

Tänään on ollut hyvä päivä, koska:

* aurinko paistoi aamusta iltaan
* sai laittaa balleriinat ja ohuet leggarit päälle (tällainen vilukissa venyttää etenkin noita ohuita leggareita viimeiseen asti :D)
* pysyin luennolla hereillä ja opin leikkelyissä uutta
*  nautiskelin minttusuklaajätskiä auringossa
* sain hyviä uutisia kahdelta taholta ja sovin T2:n tulosta tänne huomenna
* tein loistavia kirpparilöytöjä: mm. aivan uudet gladiaattorit, käyttämättömät leggarit, neuleen ja huivin
* teimme Iipun kanssa pitkän lenkin Tiksissä ja kävimme ihastelemassa koskia aivan uudesta kohtaa (vaikkei ole merta eikä järveä, niin onhan jokikin jo jotain!)
* lehdet ovat hiirenkorvalla, metsät valkoisenaan valkovuokkoja, nurmet keltaisenaan käenrieskaa ja voikukkaa, metsästä bongasin oravanmarjaa, metsäkortetta, ketunleipää - kesä <3
* EnLiHo meni läpi arvosanalla 4
...ja loma alkoi!

Hiukan vain harmittaa se, että kaikki karkasivat jo tänään kotipaikkakunnilleen. Juuri nyt, kun olisi hienot terassikelit! Itse en voinut, koska olen varsapäivystyksessä viikonloppuna, mutta onneksi nyt saan edes kaverin poikkeamaan. Toisaalta ei mulla mitään hirveää hinkua olisikaan ollut kotipuoleen, kun siellä juuri tuli käytyä.

Se on niin jännä, miten eri tavoin tähän Helsingissä asumiseenkin voi suhtautua. Monet tuntuvat pitävän viikkoja täällä "pakollisena pahana" ja kiiruhtavat kotona käymään heti tilaisuuden tullen sekä tietysti koko kesäksi. Itse muutin pk-seudulle pakon sanelemana (Tampere olisi kotoisasti kutsunut enemmän), mutta samalla luomaan tänne kotini ja elämäni - ainakin kuudeksi vuodeksi. Täällä on kaikki mun tavarat, kaikki mun lemmikit, asuinseutu, jonka olen saanut tuntumaan tutulta ja asunto, jonka olen saanut tuntumaan kodilta. Mihin mä täältä lähtisin, kodistani?

Tietysti kunkin oma elämäntilanne ja lähtökohdat vaikuttaa asiaan aika ratkaisevasti. Kyllä mäkin varmaan kävisin kotipuolessa ahkerammin, jos siellä olisi vaikkapa joku miehenlotjake odottamassa.

Mä oon kuitenkin onnellinen täällä. Uskoakseni viimeiset kolme vuotta on olleet mun elämän onnellisimpia. Ekan välivuoden jälkeen kesällä olin tilanteessa, jossa olin eronnut pitkästä suhteesta, olin vailla kämppää (koska piti muuttaa yhteisestä asunnosta pois), töitä tai opiskelupaikkaa, ja silloisesta koirastakin olimme juuri joutuneet päästämään irti. Olin aika pohjalla - tilanteessa 0/4, kuten itse asian määrittelin.

Sitten parin kuukauden aikana tapahtui yhtäkkiä monta merkittävää asiaa - uusi suhde, uusi kämppä, uusi opiskelupaikka ja sen myötä uskallus lähteä tavoittelemaan unelmaa. Samana päivänä, kun uusi suhde päättyi, astui elämään Uusi Koira. Nopeasti oli siirrytty pitkään jatkuneesta epävarmasta tilanteesta 0/4 tilanteeseen 3/4 ja 4/4 jäi vain tunneista kiinni.

Viime kesä oli samanlainen, tosin vain hetkellinen paluu epävarmuuteen kaikesta, mutta sittemmin tilanne on jo pitkään ollut 3/4 tai oikeastaan ehkä 3+++/4. Joka tapauksessa niin hyvä, etten juuri kehtaa murehtia sitä puuttuvaa neljännestä eikä se oikeastaan nyt juuri mun onnellisuutta muuta mihinkään suuntaan. Mulla on maailman paras opiskelupaikka, maailman rakkain koira (välillä mietin, onko eläintä edes luvallista rakastaa näin paljon) ja jos nyt ei maailman paras niin ainakin tosi kiva kämppä pk-seudun yksin asuvan opiskelijan asunnoksi. Lisäksi tietysti aivan ihania ystäviä, tosin niistä nyt ei varsinaisesti ole ollut mitään puutettakaan :)

Useimpina päivinä olen elämääni oikein tyytyväinen, enkä enää kärsi sellaisista masistelujaksoista kuin nuorempana, jolloin kaikki v*****i. Ehkä osa niistä oli tosin jotain murrosiän kuohujakin? Mene ja tiedä. Mutta miten enää voisinkaan olla perusasenteeltani tyytymätön ja valittaa, kun mietin kaikkea, mitä kaikkea hyvää elämä on tielleni heittänyt?

Kai se niin on, että asioita oppii arvostamaan vasta, kun ne on menettänyt ja selkänahasta repien takaisin haalinut. Elämä haluaa koetella, mutta kyllä se nähtävästi osaa antaakin. Pitää vain yrittää pysytellä kyydissä.


Ihanaa lomaa kaikille, joilla sellainen on!

Kesäkurpitsapastaa

Itse en ole koskaan ollut mikään pastan suuri ystävä (eihän se varsinaisesti maistu miltään, vaan ne kastikkeet siinä päällä...), joten siitä luopuminen ei karppaamista aloittaessani tuntunut pahalta. Ehkä siksi en olekaan tullut aiemmin kokeilleeksi karppipalstoilla vilahdellutta kesäkurpitsapastaa ruokien lisäkkeenä. Nyt sen kuitenkin tein ja yllätyin varsin positiivisesti!

Ideana siis on, että kesäkurpitsasta leikataan juustonleikkurilla ohuita pastamaisia suiruja, jotka kypsennetään keittämällä tai paistamalla aterian lisukkeeksi. Ainakaan näin voissa paistettuna ja suolalla sekä pippurilla (tai grillimausteella) maustettuna tämä "pasta" ei ollut ollenkaan vetistä tai mautonta, toisin kuin olin vähän pelännyt, vaan jopa varsin herkullista.

Ensimmäisen erän tarjoilin ananas-kanakastikkeen kera.

Toisen kohdalla innostuin yrittämään Burgundin pata -tyyppistä pataruokaa, ja vaikka sen kylkeen olisikin ehkä juuressose sopinut paremmin, niin tämä uusi löytö sai edelleen puolustaa paikkaansa. Juurekset olivat nimittäin suureksi hämmästyksekseni kerrankin loppuneet pakastimesta. Yleensä raahaan niitä joka kauppareissulta kotiin, jolloin ne eivät lopu koskaan :)

Paistoin pannulla ensin vähän pekonisilppua, herkkusieniä, sipulia ja pari porkkanaa paloina sekä lopuksi lihanpalat runsaassa rasvassa. Kaadoin sitten pannulle hieman vettä makuja irroittelemaan ja saostin lientä vähän kermalla ja tomaattisoseella, koska punaviiniä ei nyt kaapista sattunut löytymään. Sitten vain kaikki esikypsennetyt ainekset ja liemi vuokaan (huomasin vasta nyt, etten omista ollenkaan uunipataa, koska kärsimättömänä persoonana en ole ollut koskaan mikään pitkien haudutusaikojen ystävä) folion alle n. 175-200 asteeseen pariksi tunniksi. Liha mureutui varsin kiitettävästi ja hyvin maittoi tämäkin setti.

Synttärit

Kuten sanottu, mulla on huonoja päiviä hyvin harvoin (lähinnä silloin, kun monta ikävää juttua kerääntyy samalle päivälle, eikä ole mitään positiivista niitä kompensoimaan), ja keskiviikko eli synttäripäiväni kun valkeni, oli mieliala jo paljon korkeammalla. Samoin aurinko, joka paistoi kauniisti.

Sain heti aamulla kivoja uutisia ja iltapäivällä S saapui juhlistamaan päivää kanssani. Annan kuvien kertoa loput.

Ikealaiset syntymäpäivälahjani:

...ja grillikauden avaus...

Oli tosi kiva päivä! Samoin torstai, jolloin aamuleikkelyiden jälkeen lähdimme S:n kanssa pyörimään ympäri Helsinkiä, kävimme piknikillä Ullanlinnanmäellä ja haimme ensimmäiset kesäkukat terassille. Sääli, ettei kamera sattunut mukaan, koska ilma (aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta) ja näkymät (=meri<3) olivat mahtavat!

Ennen tänne muuttoa ei minulla ollut ollut pienintäkään käsitystä siitä, että Helsingistä löytyisi näin kauniita puistoja ja niiden ympäriltä niin kauniita vanhoja taloja. "Betonihelvetti" ei siis sittenkään aivan riitä kuvaamaan tätä maamme pääkaupunkia. Itse asiassa tällä hetkellä en asuisi missään niin mieluusti kuin täällä.

(Kuvat täältä, täältä ja täältä)

Kyllä se kesä sieltä vain uhkaavasti lähestyy. Itse en voi voivotella tenttien suurta lukumäärää, koska niitä on jo hetken aikaa ollut vain yksi jäljellä, kun mikroskopoinnitkin menivät mukavasti ensimmäisellä läpi. Tosin tässä viimeisessä tentissä pitäisikin sitten osata anatomiaa topografisesti, eli ei elinjärjestelmä kerrallaan, vaan koko vatsa-, rinta- ja lantio-ontelon elimet suhteessa toisiinsa. Tämän läpimeno jänskättää kyllä aika paljon, koska asiaa on hurjasti ja suuri osa jo unohtunut.

Sitä ei kuitenkaan murehdita tänään, kun olen taas kotipuolessa äitienpäiväviikonloppua viettelemässä ja tänään olisi tarkoitus H:n kanssa lueskella vanhoja irc-logeja vuodelta 2003 alkaen muutaman lonkeron kera, ja mitä todennäköisimmin nauraa itsemme kuoliaiksi :D

Mukavaa viikonlopun alkua lukijoille, joita onkin jo kokonaiset 10 tunnustanutta. Hämmentävää, mutta mieltä lämmittävää! :)

Kesätyöahdistusta

Angst angst kun angstailuttaa. Ranteet auki ja sitä rataa. Mulla on nykyään hyvin harvoin huonoja päiviä, mutta tää on yksi niistä. Tai no ei päivässä mitään vikaa ollut - palailin arkeen leikkelyjen ja luennon merkeissä ja sain jopa vähän kotonakin opiskeltua. Mutta vain vähän, kun aivot ovat vielä jossain vappulomalla. Tai ehkä jopa kesälomalla jo. Voi olla, etten edes lopulta tätä avautumista viitsi julkaista, mutta pakko päästä vähän purkautumaan.

Siis ihan oikeasti - kuinka vaikea tässä kaupungissa keskimäärin on saada kesätöitä? En haluaisi lähteä kesäksi kotipaikkakunnalle enkä harrastaa mitään palkatonta puuhastelua, mutta alkaa vaikuttaa siltä, että se on ainoa vaihtoehto. Olen valehtelematta kysellyt töitä varmaan 40 oman alan/sitä sivuavan alan paikasta ja paristakymmenestä muusta, mutta [angst!] kun täältä aina vain löytyy joku parempi ja koulutetumpi ja kokeneempi, niin että vaikka pääsisi haastatteluunkin asti niin ei, ei, ei, ja ei! Juuri äskenkin huomasin, että yksi paikka, josta elättelin toiveita, oli kadonnut listoilta eli työntekijä oli löydetty. "Kiitos hakemuksestanne, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Teihin". Kiitos ja näkemiin.

Pikkupaikkakunnilla kaverit ovat työllistyneet paljon helpommin, mutta itsellä ovat ne vaihtoehdot aika vähissä, kun omalla kotiseudulla ei liikaa noita paikkoja löydy [angst!]. Nyt olen kyllä jo siinä vaiheessa, että ahdistus alkaa hipoa vähintäänkin katonrajaa ja lähes mikä tahansa p*skaduunikin kelpaisi, mutta kun ei niitäkään tunnu lohkeavan. Aina on joku, joka on lapannut vielä vähän enemmän tai paremmalla koulutuksella sitä p*skaa. Että sellaista. (Pahoittelen voimasanojen käyttöä, mutta joskus tilanne vain vaatii.)

Suuresti tällä hetkellä tökkii myös muutaman ihmissuhdekuvion ajautuminen karille tai minne lie pöpelikköön ennen kuin selviä vesiä on edes nähtykään. Lomaa mulle näistäkin draamailuista, jookos kiitos.

Olin myös suunnitellut järkkääväni jonkin sortin kekkerit ylihuomisten 22v. synttärieni kunniaksi perjantaina, kun tytöt vähän pyytelivät, mutta juuri napsahti maililistalle viestiä, että eräs kurssikaveri järkkää muuten-vain-pippalot samana/seuraavana päivänä, eli taidan suosiolla jättää välistä ja järkätä omani myöhemmin, jos saan vielä aikaiseksi. Että se sitten siitäkin ilosta. Hyvää synttäriä vaan mullekin!

Ainoana pienenä valonpilkahduksena tässä taistelussa tuulimyllyjä tai ehkä pikemminkin -voimaloita vastaan oli herttainen puhelu äitini kanssa tänään. Tai en tiedä oliko itse puhelu niin herttainen, mutta jälleen kerran tästä kesätyöahdistuksestani hänelle avauduttuani äitini kertoi, miten oli juuri jossakin kokouksessa noussut puolustamaan oman alansa (lastentarha) nuorten kesätyöpaikkoja ja nuorten työllistämistä sekä ylipäätään nuorten työntekijöiden yhteydenottoihin vastaamista (jep, edes se pelkkä "ei" olisi kiva välillä saada sähköpostihakemukseen syvän hiljaisuuden sijaan...).

Ja tämä kaikki ihan vain siksi, että äitini itse työpaikkansa "pomona" oli kokenut jonkin sortin herätyksen nyt tyttärensä taistelua, toivon heräämistä ja sen sammumista jokusen kerran tässä sivusta seurattuaan. Niinpä voin mennä nukkumaan ainoana pienenä ilonani ja lohtunani se, että ehkä tämän taisteluni ansiosta jossakin joku, jonka unelmana eläinten sijaan on hoitaa lapsia, saa lähiviikkoina iloisen puhelun ja unelmiensa kesätyöpaikan.

Vinkkejä pääsykokeisiin #3

Viimeisiä viedään. Hukkasin listan, jolle olin pääsykoevinkkejä koonnut, joten tämä postaus viivästyi tahattomasti. Pääsykokeet alkavat lähestyä, vaikka kuukaudessa toki ehtii vielä saada ihmeitä aikaan. Itse taisin kerrata omasanaiset muistiinpanoni (=Gallen tiivistelmä) pari kertaa läpi ja laskin hulluna. Välillä myös väsähdin ja kapinoin, mutta sisulla lopulta pakersin loppuun asti.

1. Laske vanhojen pääsykokeiden laskut läpi
Viimeistään tässä vaiheessa, kun laskurutiinia normaaleista fyssan ja kemman + toivottavasti myös soveltavista fysiologian laskuista (valmennuskurssimateriaalit) on jo kerätty, kannattaa katsastaa aiempien vuosien pääsykoetehtävät läpi. Itse muistaakseni kävin päivässä läpi 1/2-1 koetta muiden laskujen ohella ja aloitin 2000-luvun alkupuolen kokeista, jotka olivat mielestäni paljon helpompia kuin nämä nykyiset soveltavammat. Galle alkaa olla ollut jo niin kauan pääsykoekirjana, että ns. helppoja perustehtäviä siitä ei enää tunnuta laativan, vaan entistä soveltavampaan suuntaan ollaan menossa.

Tehtävistä ei kannata masentua, vaikka se itsellänikin oli välillä lähellä. Jos jotakin ei osaa tehdä, sen ratkaisu kannattaa tutkailla kuitenkin huolella vastausanalyyseista läpi ja koittaa vaikka myöhemmin uudelleen, niin että se lopulta lukeutuu ymmärrettyjen joukkoon. Monesti näin oppiikin varsin tehokkaasti ja hiljalleen huomaa, että saman tyylisiä kysymyksiä on saattanut olla useampanakin vuonna, jolloin vastaaminen helpottuu, kun tavallaan ymmärtää, mitä kokeenlaatijat "ajavat takaa". Yleensä itse laskutehtävät ovat varsin yksinkertaisia, kun vain ymmärtää, mitä kysytään. Samalla tulee nähtyä, mitkä Gallen kuvat on jo kokeessa kysytty, eli mitä todennäköisesti ei enää tulla kysymään...

Vaikeat laskut (niin pääsykokeiden kuin valmennusmateriaalienkin) kannattaa merkitä esim. huutomerkillä marginaaliin, ja käydä vielä lopuksi (esim. paria viikkoa ennen koetta) läpi joko laskemalla tai ihan vain omasta vihostaan tai vastausanalyysista laskutekniikan tarkistamalla, ettei sitten kokeessa tule sellaista oloa, että: "Ai niin, tää on se, mitä mä en osannu, enkä muuten muista nytkään...".

2. Käy systemaattisesti kaikki Galenoksen kuvat läpi
Itse taisin tehdä tämän viikkoa - paria ennen koetta, jotta kaikki kuvat olisivat varmasti hyvin mielessä. Tietenkään niitä ei sitten viime vuonna kysytty, mutta lähes joka vuosi siihen asti joku kuvatehtävä on ollut, joten näistä kyllä kannattaa kerätä "helpot pisteet" pois. Kannattaa huomioida, että yleensä kokeessa kysytään myös sellaisia rakenteita, joita ei kuvaan ole merkitty, mutta jotka on tekstissä mainittu. Niinpä kuvan viereen kannattaakin kirjoitella tekstistä ylös kaikki ne anatomiset rakenteet ja yksityiskohdat, jotka siitä vain suinkin tunnistaa.

Kuvia olimme täydennelleet jo valmennuskurssilla ja olin opetellut ne myös silloin kokeita varten, joten ennen pääsykoetta jaoin kuvat kahdelle päivälle ja kävin ne läpi ihan perinteisesti peittämällä rakenteiden nimet ja koittamalla muistaa ne ulkoa. Jos jotakin en muistanut, merkitsin sen yliviivaustussilla ja kertasin vielä kokonaisuuden (esim. koko hengitys-kappaleen) loppuun päästyäni ne, joita en ollut muistanut. Jos pitäisi heittää villi veikkaus siitä, mitä kuvaa vielä voitaisiin kysyä, niin laittaisin rahani ehkä pään poikkileikkaukselle (hengitys- ja ruuansulatuskappaleiden yhteydessä), ja tietenkin niin, että siinä voitaisiin kysyä niin nielua, aivojen osia kuin kaikkea muutakin mahdollista. Joku muukin vaihtoehto oli vahvana mielessä, mutten sitä enää näin nopealla Gallen selailulla enää löytänyt. Faktahan kuitenkin on, että mitä vain voidaan kysyä ja yksinkertaisimmat kuvat ovat epätodennäköisimpiä ;)





3. Tee tiivistelmiä ja yhteenvetoja laajemmista kokonaisuuksista
Tää oli ihan mun lemppari valmennuskurssilla! Oli tosi kiva, että meidän bilsan opettaja laittoi meidät väkertämään tällaisia, koska itse tuskin olisin innostunut. Eli ideana on siis laatia erilliselle paperille esim. Gallen väliin teipattavaksi yhteenvetoja Gallen vaikeimmista muistettavista asioista. Perinteisesti näitä lienevät eri elinten säätelyjärjestelmät (itse tein mm. verenkierron, hengityksen ja valvetilan säätelystä), energiatasapaino, ruuansulatus ja hormonit. Näitä on kovin vaikea kuvailla sanoin, mutta esim. säätelyjärjestelmiä pyrin jakamaan osiin, tyyliin

VERENKIERTO
* säädellään
a) jatkuvaa supistustilaa
b) jakautumista eri elimiin
c) sydän

I hermostollinen
1. a) baro- l. presso- l., tensioreseptorit karotispoukamassa ja aortankaaressa
    b) aivojen korkeammat osat (kipu, suuttuminen)
->

2. vasomotorinen keskus ydinjatkeessa ja aivosillassa
 -> viestejä hermostollisesti & humoraalisesti

3. autonominen hermosto välittää
a) sympaattinen... jne.



Yksi perinteisesti huonoiten kirjoitetuista Gallen kappaleesta koskee immuniteettireaktioita, joista laadin netin ja "Ihmisen fysiologia" -kirjan avulla sarjakuva, jossa ensin baku saapuu elimistöön ja kohtaa luonnollisen immunitettin makrofagit, sitten n. 1h kuluttua neutrofiilejä granulosyyttejä (tuhoavat n. 80-90% taudinaiheuttajista), mutta jos luonnollinen immuniteetti ei auta, bakteereita pääsee vereen, imusolmukkeisiin ja imusuonistoon ja ne joutuvat tekemisiin hankitun immuniteetin T- ja B-solujen kanssa (ja seuraa perinpohjainen rautalankamalli näiden toiminnasta). Itselleni tämä parin tunnin työ selvitti immuniteetin toimintaa enemmän kuin Galle ikinä.

Ruuansulatuksen säätelystä laadin kuvan, johon on selvitetty eri hormonien erittymispaikat rs-kanavaan tai verenkiertoon ja esim. kataboliasta on miellekartta, joka alkaa ravinnon & elimistöön varastoiduista hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista käsittäen katabolian ja ruuansulatuksen, päätyen oksidatiiviseen fosforylaatioon.

Tuskin näistä sepustuksista kenellekään aukesi yhtään mitään, mutta lätkäisen parit kuvat loppuun, josko niistä saisi jotain tolkkua.

Joka tapauksessa hurjasti voimia kaikille pääsykokeisiin valmistautuville! Nyt ei kannata antaa periksi, sillä loppu häämöttää jo ja se tunne, kun saa kokeet lopulta ohi on kaiken sen tuskan arvoinen... sisäänpääsystä puhumattakaan :)

Vappen !

Jälleen on yksi juhlapyhä käsillä. Ei varmaan tarvitse kertoa, että olen innoissani :)

Tänään oli vuorossa koe-eläinten eli rottien ja hiirien käsittelyä ja aamulla olisi ollut kalan leikkely, mutta jotenkin onnistuin missaamaan sen ja menen huomenna korvaamaan kanan leikkelyn yhteydessä. Tuo koe-eläinten käsittelytunti aiheutti mulle siinä määrin ikävän olotilan, että oli pakko heittää Iipun kanssa megalenkki ihanassa auringonpaisteessa (voi kun sitä riittäisi vapuksikin, edes ihan hiukan!), puhallella parit ilmapallot, levitellä serpentiinejä ja kokkailla vappujuttuja. Huomenna ja ylihuomenna en edes varmaan ehtisi kun on kaiken maailman PreWappua, kokkareita ja muuta asiaan kuuluvaa.

Karppimunkit
4 munaa
0,5 dl mantelijauhetta
1dl soijajauhoa
1dl makeutusjauhetta tai vastaava määrä -nestettä
1 tl leivinjauhetta
2 rkl Fiber Huskia tai pari tl ksantiinia, psylliumia tms.
kardemummaa

paistamiseen öjyä ja pinnalle makeutusjauhetta


Munat ja makeutusjauhe vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sekaan nostellaan varovasti keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paistoöljy kuumennetaan kattilassa ja taikinaa annostellaan öljyyn kahden lusikan avulla. Käännetään kerran paistamisen aikana ja nostetaan ritiläkauhan avulla lautaselle jäähtymään vähän. Sitten pyöräytetään munkit makeutusjauheen kautta tarjoiluastialle ja nautiskellaan!

Simaa en ehtinyt täksi vuodeksi tehdä (yhyy), mutta kun löytyi kokeilun arvoinen ohje, niin ajattelinpa säilöä talteen ensi vuotta silmällä pitäen.

Kevyempi sima
4 l vettä
3 dl Canderelia
1 rkl sokeria
3 luomusitruunaa
3 luomuappelsiinia
nokare hiivaa
rusinoita

Pese hedelmät huolellisesti. Kuori hedelmistä suikaleita perunankuorimaveitsellä isoon
astiaan (huom! luomuhedelmistä voi käyttää hyvin myös kuoret). Poista valkoinen osa ja
paloittele hedelmäliha astiaan. Lisää sokeri. Kaada kiehuva vesi päälle ja anna jäähtyä
huoneenlämpöiseksi. Lisää Canderel-jauhe sekä pieneen vesitilkkaan sekoitettu hiiva.
Anna käydä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota. Laita kuhunkin pulloon rusinoita.
Sima on parhaimmillaan viikon kuluttua jääkaapissa säilytettynä.

(Ohje: Canderel, kuva täältä)


Juuressalaatti (perunasalaatin korvaaja #2, kts. #1)
1ps keittojuureksia keitettynä
1/2 omena pieneksi pilkottuna
pätkä (mauste)kurkkua pieneksi pilkottuna
(juustoa)

Kastikkeeksi majoneesin ja kermaviilin/kerman sekoitusta - maustetaan yrttisuolalla ja valkopippurilla tai oman maun mukaan ja sekoitetaan kaikki ainekset keskenään. Jätetään jääkaappiin maustumaan. Tarjoillaan nakkien kyytipoikana.

Reading rainbow

Iltapuhteita, tästä:

... tähän:

(=ryhmittely värien mukaan). Kirjahyllyt ovat yleensä ottaen rumia, sisustukseen sopimattomia "pakollisia pahoja". Toinen vaihtoehto tietenkin olisi sulloa kirjat kaappeihin, mutta minusta on jo ajatuksena ihan kiva, että ne ovat esillä. Muistaakin paremmin, mitä on tullut hyllyynsä ostettua (lue: saatua).

Inspiraationa:

Kuva 

Kuva 

Itselläni tuskin tulee ihan noin paljon kirjoja koskaan olemaan, mutta noissa alka olla jo asennetta! Mitä isompi määrä kirjoja, sen paremmin idea tulee esiin. Onneksi omassa hyllyssäni on vielä tulokkaille tilaa runsaasti :)

Tässä taisi olla asialla jälleen se perfektionistin palanen musta, jota tosin olen jo aika kivasti saanut vuosien saatossa aisoihin... Olihan mulla kotikotona omassa huoneessani joskus kaikki matonhapsut pakkomielteisesti suorassa ja kirjat (silloin paljon enemmän kuin nyt) tarkasti korkeusjärjestykseen järjestettynä... :)