Tämän vuoden jouluaterian suunnittelu ja toteutus jäi aika viime tinkaan. Alkukuun vietimme Italiassa ja tänä vuonna toteuttamani mm. kaikkien kaappien läpikäynnin käsittänyt joulusiivous sekä joululahjojen osto veivät suuren osan muusta joulunalusajasta. Tuomaan markkinoille ja Kauneimpiin joululauluihin piti toki myös ehtiä. Niinpä jos O olisi saanut päättää, olisi yhdessä valmistamamme jouluateria todennäköisesti jätetty tänä vuonna toteuttamatta. Vaan kun lykkäsin miehelle kasan joulukirjoja ja reseptivihkoni käteen ja käskin valita sieltä muutaman helpon herkun valmistettavaksi, alkoi hänenkin motivaatiotasonsa nousta.
Kattaus oli varsin simppeli. Viime vuonna Stockan alennusmyynneistä kotiuttamani servettirenkaat pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön. Ruuat katetaan välillä pöytään, välillä keittiön tasolle, enkä ole oikein tyytyväinen kumpaankaan tapaan. Molemmista tulee hiukan sekava vaikutelma.
Pääruuaksi teimme tänä vuonna kinkun sijaan O:n päätöksellä kylkirullaa, jonka sisään sullottiin rouhittuja pistaasipähkinöitä, pieneksi pilkottua kuivattua viikunaa ja muutama rosmariinin oksa. Paiston aikana rullaa valeltiin siirappivedellä.
Lopputulos oli ihanan mehevä, hieman makea ja ah, niin jouluinen! Tästä taisi tulla kertaheitolla meidän molempien lemppari ja itse asiassa toteutimme vastaavan makumaailman jo uudelleen lihamurekkeen muodossa lisäten täytteeseen myös hiukan juustoa. Lämpimät suositteluni! Rullan koosta tosin sanottakoon, että tällainen 450 g kylki oli kahdellekin ihmiselle vähän turhan pieni - seuraavalla kerralla isompi.
Possun kylkeen keiteltiin paistoliemestä omenasose-pohjainen kastike. Sopi ihan täydellisesti lihan kylkeen.
Lämpimiä kasvislisukkeita oli kaksi: paahdetut punajuurilohkot vuohenjuustomoussella ja juureslaatikko. Punajuurilohkot pyöriteltiin oliiviöljyssä ja yrteissä. Vuohenjuusto korosti niiden makua hienosti.
Juureslaatikko syntyi yhden joulukirjani reseptillä ja sen maustamiseen käytettiin mm. piparjuurituorejuustoa. Tästäkin tuli erittäin maukasta.
Tuomaan markkinoilta mukaan tarttui jälleen kylmäsavuporoa, joka oli aivan yhtä mureaa ja maukasta kuin viimevuotinenkin.
Lisäksi toimme sieltä kalapöytään graavisiikaa, joka harmillisesti oli hieman turhan suolaista.
Kalapöydän kunkku oli silli venäläiseen tapaan. Tätä ylistetiin jouluisen ruokalehden pääkirjoituksessa - siitä idea. Matjessilliviipaleiden kyljessä tarjoiltiin smetanaa, punasipulia, punajuurta, kananmunaa, maustekurkkua ja kapriksia. Kaunis ja kiva tapa tarjoilla silliä. Ensi kerralla tosin valitsen ehkä hiukan makeammat (Felix Maku-) kurkut kylkeen.
Kylmäsavulohitartar piti paikkansa ja uutena tulokkaana paikkansa pöytäämme taisteli taustalla näkyvä katkarapusalaatti. Hyviä molemmat!
Sienisalaatti syntyi viimevuotisella reseptillä kaupan säilykesekasienistä.
Salaatinkastikkeeseen tuli viikunabalsamicoa, mikä sopi tähän aivan erityisen kivasti. Viikunat ovat nähtävästi lyöttäytyneet erottamattomaksi osaksi joulupöytääni - muutama vuosi sitten en ollut edes koskaan maistanut ja nyt niitä löytyi kaikista kolmesta lempparireseptistäni.
Kokoelma kylmiä.
Ja lämpimiä.
Jälkkäriksi tekaisin piparkakkujäädykkeen puolukkakastikkeella. Tämäkin oli makumaailmaltaan aika kiva - makeaa ja hapanta yhdessä.
Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut joulumenu, eikä liian työläskään, kun jälkkärin, salaatinkastikkeen ja kylmät ruuat valmisti jo edellispäivänä. O:kin myönsi lopulta, että olihan se jälleen vaivan arvoista ja samalla tuli valmistettua joulunalusviikon ruuat valmiiksi jääkaappiin.
Eiköhän perinne siis jatku ensi vuonnakin ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti