Kun ystävä yllättyi

Toissaviikonloppuna teimme kesän toisen reissun kotipuoleen. Yksi T:n ystävistä oli keksinyt järjestää tyypille yllätysjuhlat, ja eihän niitä voinut missata mistään hinnasta. Paras ystävä kun on kysessä.

T on ystäväpiirissään tunnettu siitä, että auttaa aina ja kaikkia, pyyteettömästi. On ollut mukanani kaikissa elämän tärkeissä käänteissä viimeisten 12 vuoden aikana. Muutot kotipaikkakunnan sisällä ja sen ulkopuolelle, siilin haku Berliinistä, koiranpennun haku Pohjoisesta, pääsykoetulosten julkistamista edeltäneen illan hermoilut, kasvukivut, ilot, ja surut. Niin paljon on yhdessä koettu.

Yllätys onnistui ihan loistavasti: T luuli kuskaavansa kakkuja ihan jonkun muun kuin omiin juhliinsa. Oli kuin puulla päähän lyöty hetken aikaa. Haha!

 Illan ohjelmaan kuului grillailua, saunan lämmitystä ja taisi joku hullu (O...) järvessäkin käydä.

Meillä oli tietysti grillieväinä mukanamme pettämätön kombo: grillikanat, grillivihannekset, pekoniherkkusienet ja leipäjuusto. Mitä sitä parasta vaihtamaan.

Juhlissa piti jättää sankarille myös jokin viesti ja sen yhteyteen otettiin kustakin vieraasta kuva yhdessä sankarin kanssa. Nuo hupilasit sopivat O:n päähän vähän turhankin hyvin!

Juhlien jälkeisenä päivänä reippailtiin koirien kanssa takaisin juhlapaikalle hakemaan auto.

Illaksi autoiltiin kotiin.

Maukalla oli asiaan sanansa sanottavana.

Tältä kesältä päällimmäisenä mieleen jäävä sää.

Kehällä mollotti hieno (lähes) täysikuu.

Rakastan tuota kehälle saapumista ja sen valomerta. Tulee aina se fiilis, kuin toivotettaisiin tervetulleeksi kotiin.