torstai 10. lokakuuta 2013

Takauma


Heippa! Tässä setti viime viikonloppuisia julkaisemattomia kuvia. Olen kärvistellyt mahataudin kourissa, joten inspiraatio kirjoittamiseen on ollut hiukan hakusessa. Viime viikonloppu oli kuitenkin huippurentouttava puolikuntoisuudestani huolimatta. 

Saavuimme kotipuoleen perjantai-iltana ja saimme jälleen oikein lämpimän vastaanoton. Ilta kuluikin reteästi vanhempieni seurassa, kuulumisia vaihdellen ja viiniä siemaillen. Olin aika yllättynyt, kun O leimasi kotimatkalla tämän illan viikonlopun parhaaksi. On toki kiva, että vanhempani ja poikaystäväni tulevat hyvin toimeen, mutta ihan tällaista en ehkä osannut odottaa... :D Vaan mikäs siinä, hauskaa oli kyllä minullakin.

Lauantaina pääsimme näkemään äitini työpaikan ja kävimme isäni kanssa sienessä. Metsä, josta viime syksynä kannoimme selkä väärällään suppilovahveroita, oli nyt aivan kuiva ja sienisaalis - no, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa! Onneksi viimevuotisia löytyy vielä sen verran pakkasesta, että ainakin jouluun asti pitäisi pärjätä.

Sienireissun jälkeen lähdimme molemmat tapaamaan kavereitamme ja viihteelläkin tuli pitkästä aikaa käväistyä - ihan jopa pilkkuun asti. Oli kyllä huippuhauskaa nähdä paria vanhaa ystävää pitkästä aikaa! Pitäisi varmaan käydä kotipuolessa hiukan useammin...

Sunnuntaina poikkesimme kummipoikani perheessä mustikkapiirakalla ja 1-vuotiskuvia hakemassa. Samalla pääsin pohtimaan yhden huonosyöntisen kissan mysteeriä. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Tampereelle moikkaamaan ystävääni T:a ja syömään Pancho Villaan. Oli kyllä niin taivaallinen kasvislisäke jälleen kerran, ettei paremmasta väliä. Mitenköhän tuohon pääsisi kotiolosuhteissa?

Hevosjaksosta alkaa olla 2/3 takana, mutta ajattelin kirjoitella sitä koskevista ajatuksistani vielä oman postauksensa. Ehkä huomenna, ehkä viikonloppuna. Jahka ystävämme inspiraatio taas jaksaa nostaa päätään.

Nyt yritän kuitenkin metsästää vielä tietoa hevosten paraneoplastisesta syndroomasta ja valmistaudun henkisesti huomiseen lääkärikäyntiin. Unia!

6 kommenttia:

  1. Semmosta pari-kolme ihanaa(!) viikkoa(!) kestävää ruippatautia on ainakin liikkeellä. Lähtee järki ja kilot.
    -V

    VastaaPoista
  2. Samaa sienionnea oli näemmä jaettu meillekin. VIime vuonna metsät väärällään ja nyt tuli hikihatussa puoli muovikassia kun oli usea henkilö etsimässä. Sekin on ihan hyvä saalis, mutta viime vuonna kun löysi yhden paikan niin se riitti saamaan kassin täyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, me on yleensä jouduttu lähtemään tuolta pois siinä vaiheessa, kun ei enää jaksa noukkia enempää. Nyt ei ollut sitä ongelmaa :( Lämpimän kesän kääntöpuoli.

      Poista
  3. jes täällä odotetaan heppa-postausta! (:

    VastaaPoista