Lauantaina varasimme lennot ja majoituksen, maanantaina lähdimme matkaan. Sitä se spontaanius on. Vaan jos nyt olen ihan rehellinen, niin kyllä sitä ulkomaille matkustamista oli harkittu ja jahkattu jo pidempään. O:n ainoa kesälomaviikko ennen opintojen jatkumista oli mennyt viikko ja työpaikkani super työvuorojen suunnittelija sai järjesteltyä minullekin viikon vapaaksi. Olisihan se ollut haaskausta olla lähtemättä minnekään. Etenkin, kun lentojen hinnat tipahtivat kohdilleen juuri sopivasti.
Vietimme viime viikonlopun kotipuolessa kummipoikani syntymäpäivää juhlistaaksemme. Niinpä lauma oli helppo jättää tutuille ihmisille hoitoon ja lentää Ryanairilla Pirkkalasta. Matkakohteena Budapest on houkutellut jo pidempään, niin paljon sitä on läheisteni puolesta kehuttu ja tuntuu, että kaikki ovat siellä käyneet. Odotuksia leijui siis ilmassa, mikä on tavallaan usein itseään nilkkaan ampuva tekijä.
Matkalukemisena minulla oli mukanani kissaklinikkakirjan toinen osa. Sen kanssa en ole edennyt puusta pitkälle, koska kesä ei varsinaisesti ole kannustanut terassilla lököttelyyn ja kevyen kirjallisuuden kuluttamiseen. Muutenhan ei tietenkään voi lukea, hehe.
Saavuimme Budapestiin myöhään maanantai-iltana, joten ensimmäisen päivän ohjelma rajoittui oikeastaan vain majoituspaikan etsintään. Vuokrasimme Booking.comista yksityisen vuokraaman huoneen, joka ei ollut mitään huipputasoa, mutta ajoi asiansa päänkallistuspaikkana.
Tiistaina heräsimme sateiseen säähän. Tietenkin. Juuri muunlaisessa säässähän emme nykyään matkailekaan! Niinpä pyrimme kehittelemään päivän varalle jotakin sisätiloissa tapahtuvaa aktiviteettia. Ensin suuntasimme ruokakaupan kautta Budapestin suurinta kävelykatua Váci utcaa pitkin suureen, perinteiseen kauppahalliin, josta mitä ilmeisimminkin on tullut myös turistinähtävyys.
Alakerrassa oli lähinnä erilaisia elintarvikkeita ja yläkerrassa erilaista turistikrääsää. Yläkerran käytävät olivat lisäksi sen verran ahtaat, että liikkuminen oli kovin hankalaa.
Seuraavaksi päätimme lähteä etsimään kehuttua AsiaCenter-kauppakeskusta. Suuntasimme paikkaan, josta olimme googlanneet sinne kulkevan bussin lähtevän ja hyppäsimme kyytiin. Paikalliset alkoivat kuitenkin heti selittää meille jotakin unkariksi ja kun kävi ilmi, että ymmärrämme vain englantia, saivat he käsimerkein viitottua, että kyseinen bussi oli saapumassa päätepysäkilleen, eikä jatkaisi kohti kaupunkia, vaan kääntyisi ympäri. No, kaupunkiin emme olleet matkallakaan, joten en edelleenkään tiedä, olisimmeko mahdollisesti voineet päästä kyseisellä bussilla kuitenkin perille, mutta yleisen painostuksen vuoksi hyppäsimme seuraavalla pysäkillä pois. Joku paikallinen herrasmies halusi kovasti auttaa, mutta ei ilmeisesti ymmärtänyt, minne olimme pyrkimässä, vaan opasti meidät kauas, aivan väärään suuntaan kulkevien bussilinjojen ääreen. Kiitimme kohteliaasti ja käännyimme tilanteen valjettua kulkemaan takaisin kohti lähtöpaikkaamme.
Tässä kohtaa balleriinani loiskuivat vettä ja olo oli shortseilla, topilla ja villatakilla varsin viluisa. Niinpä poikkesimme reitin varrella pariin kauppaan, joista löysin itselleni lämpimän hupparin ja pari kotijuttua. Olimme lähteneet reissuun aivan liian vähäisissä vaatteissa, koska emme Suomen helteessä osanneet kuvitellakaan sään olevan Keski-Euroopassa niin erilainen. Lisäksi olin pakannut laukkuuni vain pari vaatetta, koska ajattelin tekeväni paljon löytöjä, niinkuin ulkomailla yleensä. No, onneksi löysin edes sen hupparin, taisi olla päivän paras onnistuminen.
Lopulta löysimme myös oikean bussipysäkin ja pääsimme AsiaCenteriin. Mitään emme sieltä ostaneet, mutta tulipa käytyä.
Ei siis mikään ruusuisin loman aloitus, mutta onneksi parempaa oli vielä luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti