Liekö täällä kukaan enää käy näitä sepustuksiani lukemassa, mutta jatkanpa nyt kuitenkin, kun aloitin. Keskiviikkona kävimme tsekkaamassa majapaikkamme lähellä sijainneen keittoravintolan, jonka TripAdvisor oli rankannut Unkarin toiseksi parhaaksi, mutta se ei ollut auki. Niinpä jatkoimme edellispäivänä bongaamaamme, niin ikään TripAdvisorin top 10:een sijoittuvaan Lucky 7 -hampurilaispaikkaan, jossa O söi yllä näkyvän annoksen. Ilmeisesti ihan hyvää, mutta kaiken sen hehkutuksen arvoista?
Mahat täynnä jatkoimme matkaa Budan puolelle.
Tonavan ylittävistä silloista tämä valkoinen sijaitsi lähimpänä majapaikkaamme, joten sen lähettyvillä tuli eniten pyörittyä.
Sillan luota nousi polkujen ja portaiden verkosto ylös Citadella-kukkulalle.
Polkujen varrella näkyi runsaasti tyhjiä kotilon kuoria. Ovatko nämä niitä samoja, mitä syödään yrttivoin kera?
Näkymät kukkulalta olivat hienot ja niiden takia kannatti hikoilla hetki rinteessä.
Sen sijaan pääsy Citadella-patsaalle oli estetty lippusiimoin. Melkoinen pettymys, vaikka saipa siitä nyt siimojen välistäkin jonkun kuvan räpsäistyä.
Sitten lähdettiin alas. Kuvassa näkyy minut sadesäältä pelastanut, jo aiemmin mainittu huppari.
Kävelimme kukkuloiden polkuja pitkin varsin pitkälle, kunnes lopulta löysimme ratikan. Sillä suuntasimme tsekkaamaan Mammut-nimisen ostoskeskuksen, josta matkaan tarttui pari hassua mukia.
Mammutilta suuntasimme metrolla yhteen Budapestin vanhimmista kylpylöistä. Budapestin kylpylät saavat lämpimän vetensä ilmeisesti maan alla sijaitsevista kuumista lähteistä. Mikäs sen parempi päivä päättää sateinen kävelypäivä!
Kylpylälläkin kohtasimme suuria vaikeuksia, kun henkilökunta ei osannut oikein opastaa, eikä kertoa, mistä löytyvät pukuhuoneet ja miten niihin pääsee.
Lopulta pääsimme kuitenkin pulahtamaan ihanan kirkkaaseen 38-asteiseen veteen, joka korvasi kaiken säätämisen ja vaivannäön.
Kylpylältä jatkoimme tsekkaamaan vielä lähellä sijainneen Sankarten aukion, joka lienee Budapestin suosituimpia turistinähtävyyksiä.
Kotimatkalla poikkesimme vielä kivalta vaikuttaneeseen ravintolaan, josta itse asiassa sainkin koko reissun parhaan annoksen.
O otti juomaksi kotitekoista limonadia, jossa kellui erilaisia marjoja ja hedelmiä. Hiilihappoa ei tainnut ollut juuri lainkaan.
Itse maistoin ensimmäistä kertaa koskaan vuohta. Lisäksi lautaselta löytyi tunnistamattomia vihreitä kasviksia, jotka olivat aivan superhyviä, sekä ilmeisesti hernesosetta, kehäkukkia ja ananaskirsikka.
O:n annokseen kuului ohuella taikinakuorella päällystettyä lohta, persikan puolikkaita ja kumkvatteja.
Varsin eksoottista, mutta hyvää! Joskus näköjään kannattaa luottaa omaan vaistoon enemmän kuin muiden arvosteluihin.
Kyllä täällä seurataan! Näitä matkapostauksia on aina kiva lukea ja samalla saa tietää, mitä vois olla tarjolla, jos itse eksyy samoille suunille reissuun :)
VastaaPoistaMartta se vain uskollisesti jaksaa lukea :) Kiitos <3
Poistatuntemattomat vihreat kasvikset taitavat olla okraa.
VastaaPoistaPikaisen googletuksen perusteella sitähän se! Kiitos :)
PoistaMahtoivatko nuo oudokkikasvikset olla okraa?
VastaaPoistaVarmasti olivat, kiitos sinullekin! :) Kysymys kuuluu, saako tuota Suomesta ja mistä? Onko helppo valmistaa? Pakko kokeilla :P
PoistaKyllä luetaan! Minä tosin lueskelen vanhempia postauksia, kun haen itselle motivaatiota opiskella uudelleen kemiaa ja lisäksi vielä fysiikkaa joka ei lukiossa oikein uppoillut :)
VastaaPoistaNäitä matkapostauksia on mukava lukea, kun sitten joskus kun sinne maailmalle pääsee, on jo vähän tuntumaa, millaista on paikanpäällä. Ja onnittelut vielä valmistumisesta, kun en silloin älynnyt kyseiseen postaukseen kommentoida :)
Täälläkin luetaan innolla kaikkia postauksia! :)
VastaaPoistaTäällä on myös lukija joka seurailee innolla blogia! =)
VastaaPoista