Finally!

Kevät! Se etenee vihdoinkin. Muistan, kuinka aikoinaan hiirenkorvat alkoivat puskea puihin vasta koulun loppumisen aikoihin - ainakin siellä pohjoisemmassa, kotipuolessa. Montakohan viikkoa kevät on normaaliaikatauluaan edellä tänä vuonna?

 

Otin kameran mukaan, kun lähdimme tutustumaan jälleen uusiin lenkkimaisemiin lauantaina. Tai no uusiin ja uusiin, O oli käynyt tuolla jo kertaalleen koirien kanssa pääsiäisen tienoilla ja tiesi hiukan, mistä kannattaa mennä. Taikkiksella eli Naksulla oli kivaa, kuten aina.

Istuskeltiin aikamme tuossa kalliolla ja nautittiin ihanasta auringonpaisteesta.

 Kaunista luonnontilaista metsää, I like.

Oltaisiin jaksettu kierrellä tuolla vaikka kuinka kauan, mutta lopulta oli pakko suunnata autolle ja apteekkiin, että sain vielä viimeisen rokotteen haettua. Muuten lauantai oli melkoinen sluibailupäivä: otin pitkät torkut, leivoin sienipiirakan, vaihdoin akvaarion veden, vilkuilin vähän silmätauteja, O lenkitti Iipun ja pesi pyykkiä, illalla käytiin saunassa.

Perjantaina juhlistettiin ranskalaisen vaihtarimme läksiäisiä. Hurjan nopeasti on tämä tuutorointiaikakin vierähtänyt, kuten tietysti koko kevät ja vuosikin... Tuutorointi oli mielestäni oikein kiva lisäjobi, siinä on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin ja kuullut eläinlääketieteen opiskelusta muualla Euroopassa. Eläinlääkiksessä vietetyt viisi vuotta ovat antaneet minulle paremman kirjoitetun englannin ymmärtämyksen kuin olisin voinut kuvitellakaan, sillä nykyisin on aivan sama, luenko jonkin tekstin suomeksi vai englanniksi - oli sitten kyseessä kirja, artikkeli tai kodinkoneen käyttöohje. Sen sijaan puhutun englantini kehityskaari ei ole ollut ihan yhtä loistokas, sen huomasi nyt kun yritti hakea keskusteluihin milloin mitäkin termiä. Ollaan sitten välillä höpötelty O:nkin kanssa pitkät pätkät englantia ihan huvikseen ja haaveiltu ulkomaille muuttamisesta. Kyllä se pitäisi vielä joskus kokea, ihan jo tuon puhutun englannin vahvistamiseksi!

Tämäkin päivä on sujunut varsin rauhallisissa merkeissä. O:lla on huomenna tentti, joten olen yrittänyt olla hiljaa ja sallia toiselle lukurauhan viemällä milloin mitäkin kokoonpanoa ulkoilemaan.

Ai niin! Piivi haastoi meidät kuvaamaan kissojen arkea viiden päivän ajalta, joten räpsäisin tämän päivän meiningeistä pari otosta.

Aamuyö klo 04.10: Crash! Boom! Bang! Nuuna keksi, että vessan lasihylly voisi olla jännä kiipeilyteline. Olikin, niin jännä että kaatui koko roska. About kolme lasihyllyä ja lasikulho parin millin sirpaleiksi lattiaan. Onnekas suippokorva luikki tilanteesta vahingoittumattomana, sillä hylly jäi osittain vessanpytyn päälle, luojan kiitos. Sotku vain oli melkoinen. Sori naapurit...

Iltapäivä klo 15.20. Pikatsekkaus, mitä kissoille kuuluu.

Nuuna nukkuu pyykkikorissa puhtaiden pyykkien keskellä. Pyykit ovat eiliseltä, eli jo kauan sitten viilentyneet kuivausrummun jäljiltä, mutta jokainen kissojen mielenliikkeitä tunteva varmasti ymmärtää, miten kori silti vetoaa kissaystävään... Olenko muistanut mainitakaan, että pyykinpesukoneemme tosiaan otti ja lakkasi toimimasta, joten olemme sitten pyykänneet pyykkituvassa. O uhkaa jokaisen Gigantin mainoksen luettuaan käydä hakemassa meille seuraavana päivänä uuden koneen, mutta eipä ole vielä näkynyt...

Skyggeä sain etsiä hetken aikaa, ennen kuin tärppäsi. Siellähän sitä kehrättiin, aitiopaikalla O:n tenttimateriaalien päällä.

Just because a cat can.

Päivä pieneläinkirurgialla

Kuva

Ajattelin kirjoitella hiukan viitosvuoden arjesta eri sairaaloissa. Aloitetaan pieneläinkirurgiasta. Jos jollekin termi kirurgia on vieras, niin Wikipedian määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan lääketieteen alaa, jossa sairauksia, vammoja, kasvaimia tai epämuodostumia hoidetaan leikkausten avulla. Alunperin sana "kirurgia" on tarkoittanut käsityötä ja sitähän se pitkälti edelleenkin on. Vetoaa nimenomaan käytännön ihmisiin.

Opinnoissamme kirurgialla eli kirralla ollaan viikosta riippuen joko ortopedialla (luu- ja tukielinsairauksien erikoisala), pehmytosakirurgialla, anestesialla (leikkauspotilaiden nukutuksia hoitamassa ja valvomassa) tai erikoisklinikoilla (oftalmologialla eli silmätaudeilla, neurologialla eli hermostotaudeilla ja suu- ja hammasklinikalla). Pehmytosakirurgialla ja ortopedialla joka toinen päivä vietetään leikkaussalissa ja joka toinen päivä poliklinikalla hoitamassa ajanvarauspotilaita.

Poliklinikkapäivät alkavat klo 7.30 päivän potilaiden hoitohistoriaan tutustumisella. Yleensä jaoimme potilaat keskenämme jo edellisenä päivänä, niin että kaikilla oli mahdollisuus kertailla potilaiden sairauksiin liittyvää teoriaa etukäteen.

Potilaiden saavuttua opiskelijat ottavat heidät omistajineen vastaan, kyselevät anamneesin eli esitiedot ja tekevät potilaalle yleistutkimuksen, johon kuuluu mm. silmien, korvien ja suun tutkiminen, sydän- ja keuhkoäänten kuuntelu stetoskoopilla, syke- ja hengitystiheyden laskeminen, pulssin, imusolmukkeiden ja vatsaontelon elinten tunnustelu sekä ruumiinlämmön mittaaminen. Tämän jälkeen myös potilaasta vastuussa oleva eläinlääkäri tutkii eläimen ja voi tarvittaessa tehdä tarkennuksia anamneesiin.

Kuva

Sitten siirrytään varsinaiseen diagnostiikkaan tai hoitotoimenpiteisiin riippuen potilaan tulosyystä. Ortopedialle hakeutuvat potilaat ovat usein ontuvia, jolloin tutkiminen aloitetaan ontumatutkimuksesta. Siinä tarkkaillaan ensin potilaan liikkumista ja käydään sitten sen tuki- ja liikuntaelimistö läpi tunnustelemalla ja taivuttelemalla. Samalla tehdään suppea neurologinen tutkimus. Jos ja kun ontuman aiheuttaja onnistutaan paikantamaan, voidaan kyseistä aluetta kuvantaa tarkemmin röntgenillä, tietokonetomografialla, magneettikuvauksella tai ultraäänitutkimuksella. Opiskelijat seuraavat potilastaan näihin tutkimuksiin, osallistuvat kuvien tulkintaan eläinlääkärin johdolla ja kirjoittavat lopuksi potilaan paperit niin valmiiksi kuin kykenevät. Osalla potilaista on diagnoosi, kuten murtuma, nivelrikko tai jännevamma jo valmiina ja käynti saattaa käsittää lähinnä tikkien poiston, lastan tai kipsin vaihdon tai vointikontrollin.

Pehmytosakirurgialle tulee potilaita, joilla on esimerkiksi kirurgista hoitoa vaativa patti tai haava. Niiden kohdalla homma toimii suunnilleen edellä kuvatulla ontumatutkimusta lukuunottamatta ja tietysti hoitotoimenpiteet ovat erilaiset vaivasta riippuen.

Syömässä käydään, kun keritään.

Kuva

Leikkaussali- eli leikkuripäivät alkavat vastaavasti potilaiden sisään ottamisella, omistajien haastattelulla ja yleistutkimuksen tekemisellä. Sen jälkeen leikkaavat kandit auttavat potilaan valmistelussa (nukuttaminen, kanylointi, intubointi, karvojen ajelu, leikkausalueen kirurginen pesu, paikallispuudutukset...) mutta pääosin valmisteluvastuu on anestesiahoitajilla ja -kandeilla. Kun potilas on valmis siirtymään leikkaussaliin, leikkaavat kandit ja -lääkäri pesevät itsensä steriileiksi ja pukeutuvat steriileihin suojavaatteisiin, asettelevat leikkausliinat potilaan päälle ja vastaanottavat steriilit leikkausinstrumentit hoitajilta. Tämän jälkeen opiskelijat suorittavat leikkauksen eläinlääkärin ohjaamina - siis mikäli kyseessä on rutiinitoimenpide, kuten kastraatio tai sterilaatio. Haastavammissa leikkauksissa kandit pääsevät toimimaan lähinnä kirurgien steriileinä avustajina tai sivustaseuraajina.

Leikkauksen jälkeen kandit kirjoittavat leikkauskertomuksen potilastietojärjestelmään ja kirjoittavat potilaan kotiutuspaperit sekä reseptit eläinlääkärin tarkastettaviksi ja täydennettäviksi. Vastuu potilaan heräämövalvonnasta siirtyy yleensä anestesiakandeille, mutta tarvittaessa leikkaavat kandit auttavat tässä. Loppupäivän ajan voi sitten seurata muita käynnissä olevia leikkauksia tai perehtyä seuraavan päivän potilaisiin.

Anestesiakandit suunnittelevat aamulla potilaidensa nukutukset yhteistyössä anestesiologien eli anestesialääkäreiden kanssa, auttavat potilaan valmistelussa, valvovat tämän elintoimintoja leikkauksen ajan ja huolehtivat potilaan heräämisestä heräämössä.  

Erikoisklinikoilla potilaat otetaan samalla tavalla vastaan ja oftalmologialla niille tehdään perusteellinen silmätutkimus, johon sisältyy mm. silmien värjääminen, kyyneltuotannon mittaaminen, silmänpaineiden mittaaminen ja silmänpohjien tutkimus. Tämän jälkeen potilaalle tehdään tarvittavat hoitotoimenpiteet, kuten sarveiskalvohaavan tuoreistus tai luomihaavan ompelu, ja laaditaan yhteenveto sekä reseptit.

Kuva

Neurologialla potilaille suoritetaan neurologinen tutkimus, johon sisältyy mm. erilaisten refleksien tutkiminen. Usein myös joku kirurgeista saattaa tehdä tilannearvion, erityisesti jos oirekuva on epämääräinen ja saattaisi sopia sekä neurologiseen että ortopediseen ongelmaan. Neurologisia potilaita kuvannetaan paljon ja niistä saatetaan ottaa esimerkiksi aivo-selkäydinnestenäytteitä tai lihasnäytteitä ja kandit pyrkivät tietysti osallistumaan potilaidensa kaikkiin mahdollisiin tutkimusvaiheisiin.

Kuva

Suu- ja hammasklinikalla kandit puhdistavat potilaiden suut hammaskivestä, minkä jälkeen hammaseläinlääkäri käy kaikki hampaat läpi ja laatii niistä hammaskartan. Usein suut myös röntgenkuvataan, jotta nähdään, mitä ikenien alla tapahtuu. Sen jälkeen tehdään tarvittavat toimenpiteet, kuten hampaiden poistot tai pulpa-amputaatiot ja lopuksi hampaat kiilloitetaan.

Kuva

Itse tykkäsin kirurgian jaksoista kovasti, mutta silti koen, että suurin kutsumukseni kohdistuu  sisätauteihin - ainakin tällä hetkellä. Leikkauksia kertyi kohtuullisesti ja koin, että perusleikkauksiin sai ihan hyvän tuntuman. Jopa yllättävän hyvän odotuksiini verrattuna - tosin pääsin leikkaamaan myös Saarella ja kunnaneläinlääkäriharjoittelussa. Polipotilaita olisin mieluusti nähnyt enemmänkin.

Kaikesta huolimatta tein yhden ison päätöksen jo viime keväänä - itse asiassa silloisella Kroatian matkallamme. Tiesin, että pieneläinpraktiikka tulisi olemaan minun juttuni ja tiesin, etten vitosvuoden aikana välttämättä pääsisi leikkaamaan niin paljon kuin haluaisin. Niinpä hain vapaaehtoiselle kirurgian kurssille Intiaan ja sainkin nopeasti myönteisen vastauksen. Kauan odotettu matka koittaa parin viikon päästä ja pitää sisällään lähinnä sikäläisten katukoirien, mahdollisesti myös -kissojen, kastraatioita ja sterilaatioita osana intialaisten taistelua rabiesta eli raivotautia vastaan.

Voin kertoa, että jännitys alkaa jo kuplia pintaan!

No place I'd rather be

Pääsiäinen ja viikon mittainen lomani hurahti ohi turhan äkkiä. Suurimman osan ajasta olin töissä, mutta mahtui joukkoon pari ihan täydellistä vapaapäivääkin. Näistä ensimmäinen oli pitkäperjantai, jolloin ulkoilimmekin hyvän sään innoittamina lähes koko lauman voimin.

Skygen käärmeilme, kun suusta kuuluu mäyyyy...

Avattiin kerraalla sekä valjastelu-, pyöräily- että rullistelukausi.

Koti oli tänä pääsiäisenä aika hillitty.

Lempipuput pääsivät toki näytille ja sain liimata tämän alemman jänösen korvat jo x.:ttä kertaa, kun Nuuna tipautti sen riehuessaan lattialle.

Lauantaipäivä hurahti siivotessa, kauppareissulla ja leipoessa. Budapestin reissulta kotiutuneet vanhempani lupasivat poiketa meillä ennen kotipuoleen palaamistaan, joten kääräisimme hihat ylös ja kyhäsimme kokoon piskuisen pääsiäisaterian. Tämän vuotiset pääsiäisleivät leivottiin pikkuisiksi pupusiksi ja resepti oli edellisvuoden tapaan hieman makea easter bread. Lisäksi tempaisimme hedelmäisen juustokakun jääkaappiin jähmettymään.

Illaksi hipsin töihin.

Sunnuntaina jatkoimme kokkailuja ja illalla saapuneet vieraamme lähtivät aamupäiväksi Iipun kanssa geokätköilemään. Iltapäivällä nautimme tämän näköisen aterian.

Unohdin kuvata pääruuan eli lammaspaistin ja uunijuurekset ennen kuin niihin ehdittiin kajota, mutta paisti valmistui samalla reseptillä kuin parina aikaisempanakin vuotena ja oli jälleen herkullista!

Jälkiruokana oli jälleen täytettyjä Kinder-munia - tällä kertaa mämmi- tai pashatäytteisiä sellaisia.

Ja kahvin kylkeen tosiaan tuo juustokakku, joka piti sisällään persikkaa, sitruunaa ja appelsiinia eri muodoissa. Tein tämän aika fiilispohjalta, mutta täytyy kehaista, että tuli ehkä lemppareinta juustokakkuani ikinä - tai ainakin yhtä niistä! Ihanan raikasta.

 Vieraiden poistuttua hipsin jälleen töihin.

Eilen, kun oli lämpimin päivä ainakin näillä tienoin, ehdin jopa nauttia hetken iltapäiväauringosta. Kävimme testaamassa, josko Taikkis hinkuisi jo uimaan ja arvatahan sen saattoi...

Sinne sitä paineltiin, kerta toisensa jälkeen... mitä nyt välillä yritettiin ynisten kuivailla turkkia pajunkissoihin. Poislähtiessä jouduttiin pitämään tarkasti silmällä, ettei olisi enää kirmannut lampeen. On se vain erikoinen sheltti.

Huomenna olisi tarkoitus palata arkeen: viimeinen päivä kirurgiaa, sitten viimeinen päivä praktiikkakurssin luentoja ja maanantaina Saarelle. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.

Täytyy sanoa, että oli taas kiva olla töissä, vaikkei se lomailukaan huonolta olisi kuulostanut. Oli melkoisen kiireistä - suklaasesonki ja kyiden heräily näkyvät pieneläinklinikan arjessa. Ja vaikka välillä on ihan epävarma tiedoistaan ja taidoistaan, niin kyllä tässä melkoinen harppaus eteenpäin on otettu, jos vertaa vaikkapa vuodentakaiseen tilanteeseen. Saati parin vuoden takaiseen. Ja kyllä se niin on, että jos eläinlääkäriksi halajaa, niin oppimista ja opiskelua on vähintäänkin siedettävä - mieluummin rakastettava. Opittavaa on ihan loads. Eikä se lopu. Ikinä. Kandivuosien aikana aivojen sopukoihin kertyvän tiedon määrä on erittäin jyrkästi nousujohteinen, mutta laskuun se ei tule koskaan kääntymään... tai sitten on jotakin pahasti vialla. Tämä vain vinkkinä kaikille pääsykoelukujen parissa hikoileville! Ei se siihen lopu... joskin muuttuu tuhat kertaa mielenkiintoisemmaksi!

Voimia arkiseen aherrukseen, toverit!