Todellisuus

Huhhuh, ei kyllä hyvin pyyhi näiden päivitysten suhteen. Mutta tiedättekö mitä? Mun elämäni on tällä hetkellä maailman tylsintä. Ei ole mitään, mitä kuvata. Hankkiudun aamulla eläinsairaalalle, pääsen neljän aikaan, tulen kotiin, luen, nukun päiväunet, luen ja käyn lenkillä. Katson ehkä O:n kanssa pari jaksoa The Big Bang Theorya, luen ja menen nukkumaan liian myöhään. Kuvaapa sitä sitten!

Suhtaudun tähän kevääseen ja oikeastaan koko vuoteen hiukan sellaisena tulevaisuutta varten tehtynä panostuksena. Uhrauksena, joka ei millään tasolla ahdista tai angstituta. Päinvastoin, olen ihan onnellinen ja tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.

Mutta valitettavasti se heijastuu tänne bloginkin puolelle aika selkeästi. Kaikki sellainen luova, itselleni ominainen puuhastelu on karissut kyydistä. Hyvä, jos olen edes ehtinyt huomata Runebergin päivää tai laskiaista - saati sitten, että olisin alkanut leipomaan! Missä uudet sisustusjutut? Koirien kanssa retkeily? Aamupalaksikin olen vetänyt vain lähinnä turkkilaista raejuustolla. Ei kovin kuvauksellista.

 Eilen, kun teimme jotakin tavallisesta poikkeavaa, nappasin kerrankin kameran mukaani.

 ... vaikka eipä tuollakaan reissulla kauheasti mitään kuvaamisen arvoista ilmennyt. Hehe. Tällainen nyt lähinnä kissojen tähystyspaikan roolia ajava asia sieltä kuitenkin tarttui mukaan:

Fluvalin Edge, astetta edellistä isompi ja ehkä jopa pari kalaakin sisäänsä vetävä sellainen! Haaveissa olisi pykätä pystyyn nanoriutta koralleineen kaikkineen, mutta saapa nähdä, olemmeko haukkaamassa turhan ison palan... Ihan hetkeen tämä ei kuitenkaan vielä tapahdu, sillä uutta tekniikkaa pitäisi merivesiolojen luomiseksi vielä haalia. Jos nyt edes uskallamme.

Mutta tiedättekö, mikä on huomion arvoista? En ole hetkeen ollut mistään näin innoissani.