torstai 20. maaliskuuta 2014

Laumaelämää

Multa on pyydelty useampaan otteeseen jonkinlaista kuvausta siitä, millaista arki on tällaisen viisipäisen eläinlauman kanssa. Vastaukseni tähän: vauhdikasta, karvaista, lämmintä, rakkaudentäyteistä, naurun - ja joskus myös hiukan kiroilun - säestämää. Arkea, mutta astetta parempaa sellaista. Enemmän onnea kuin epäonnea. Enemmän iloa kuin surua. Enemmän rakkautta kuin mitään muuta.


Mitenkä elämä viiden karvakorvan taloudessa sitten käytännössä rullaa? No, tapoja olisi varmasti monia, mutta itse lähtökohtaisesti kartan  kaikensorttista elämän aikatauluttamista ja joustamattomia rutiineita. Meillä koirat eivät siis tosiaankaan vingu mihinkään tiettyyn aikaan pihalle, eivätkä kissat herätä ennen herätyskelloa ruokaa antamaan. Se on ihan tietoisesti tehty ratkaisu, sillä tässä elämänvaiheessa säännöllisten aikataulujen noudattaminen ei edes olisi mahdollista.

O kantaa lemmikeidemme suhteen vähintäänkin puolet vastuusta, eikä meillä oikeastaan ole muita säännöllisiä harrastuksia, minkä ansiosta tämänkin kokoisen lauman handlaaminen sujuu melkoisen kevyesti. Ainoa harmin ryppy otsallamme on tyttöjen toimeentulemattomuus, mutta senkin kanssa pärjäämme nykyisin jo vankalla kokemuksella riitapukareita ja seuraherraa koiraportin puolelta toiselle siirrellen.


Muu lauma tulee vallan mainiosti toimeen: kissat ovat kuin paita ja peppu: leikkivät pitkiä aikoja keskenään, nukkuvat mieluiten yhdessä ja alkavat huutaa erilleen joutuessaan. Ledi ja Taika leikkivät myös ajoittain kissojen kanssa, mutta vielä sitäkin enemmän keskenään. Samoin Iippu ja Ledi leikkivät, tai no, ainakin juoksentelevat keskenään.


Päivämme siis vaihtelevat tällä hetkellä melkoisesti kummankin aikatauluista riippuen, mutta tällaisista elementeistä ne yleensä rakentuvat:

Aamu
- koirien aamu-ulkoilutus kahdessa erässä tyttöjen riitatilanteesta johtuen
- kaikkien ruokinta
- radio päälle ja puruluita koirille

Koulun jälkeen
- koirien ulkoilutus, jälleen kahdessa erässä
- kissojen ruokinta


 Ilta
- kunnon lenkki koirien kanssa joko yhdessä tai kahdessa erässä - viikonpäivästä ja vuodenajasta riippuen pitkä lenkki pyrkii sisältämään vaihtelevasti arkitokoharjoitteita, metsässä juoksemista, hiihtoa, uintia, pyöräilyä, frisbeen viskomista, pallon potkimista tai uusia maisemia, mutta välillä tyydytään tylsiin asfalttilenkkeihin
- kaikkien ruokinta, vitamiinit ja lääkkeet
- kissanvessojen siivous
- kissojen ja koirien aktivointia, leikittämistä ja hellyttelyä päivästä riippuen



Ennen nukkumaanmenoa
- koirat pissalle kahdessa erässä
(- kissojen ruokinta, mikäli sapuska on päivällä uppoillut huonosti)
- kissojen riehutus iltarallien välttämiseksi: huiskaleikkejä, kosketuskeppiharjoituksia, aktivointilaudan täyttöä... usein kissat myös leikkivät omaehtoisesti keskenään tai koirien kanssa

Muita hoitotoimenpiteitä:
- koirien massujen ja tassujen pesu ja kuivaus kura-aikana vähintään pitkien lenkkien, mutta joskus jopa joka ulkoilutuksen jälkeen...
- shampoopesu vain kun ehdottoman välttämätöntä
- kynsien leikkaus, kun näyttää olevan tarpeen - yleensä koko porukka kerralla
- harjaus karvanvaihtoaikoina
- hammaskivien rapsuttelu, kun näyttää olevan tarpeen
- anaalirauhasten tyhjennys tarvittaessa (harvoin)
- koko porukan punnitseminen (yleensä pe-la -yönä) ja painojen merkintä ylös kalenteriin
- kissanvessojen perusteellinen siivous ja hiekkojen vaihto aina tarvittaessa

- akvaarion vedenvaihto pe tai la


Näin kun tarkemmin ajattelee, niin aika harvoin meillä on minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia... ;)

14 kommenttia:

  1. Tosi kiva ja hyödyllinen postaus kaikille jotka harkitsee eläinlauman suurentamista :) Itsellä olisi tarkoitus ottaa koiralle kaveri, mutta vasta sitten kun pääsee opiskelemaan muualle, täällä kuitenkin riittää niin kissa- kuin koirakavereitakin joiden kanssa telmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäsit :) Siitä se lauma lähtee sitten kasvamaan ;)

      Poista
  2. Katsonko oikein, että Iippu ja Taika ovat mahtuneet samaan syliin? Onko edistymistä tapahtunut tyttöjen välillä vai onko kyseessä satunnainen ns. sietäminen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei itse asiassa kumpikaan, vaan kyseessä on reilu vuoden vanha kuva. Harmi kyllä :(

      Poista
  3. Mites toi hammaskiven rapsuttelu? Omalta koiralta, kun eläinlääkärissä poistettiin, niin tuli hintaa maukas 160 euroa, osittain kalliin paikan vuoksi ja osittain sen hammaskiven määrän. Onko tuo semmosta hommaa, mitä kuka vaan voi kotonaan tehdä, vai kannattaako jättää teidän ammattilaisten hommaksi? Koitin googletella, mutta en oikein löytänyt mitään järkevää siitä itse tekemisestä. Tässä vaiheessa ne on ainakin niin tiukassa, ettei millään kynnellä lähde, vaan pitäisi varmaan jonkinlainen metalliväline hankkia siihen ainakin. Tai sitten käydä kerran eläinlääkärissä ja sitten ottaa tavaksi joku rutiinirapsuttelu? Sieltä sisäpuolelta en usko, että saisin edes itse niitä rapsuteltua, mutta ainakin jos siitä ulkopinnasta saisi sitä vähennettyä, niin ei tulisi ihan niin suolaiseksi ensi kerralla..

    Toinen kysymys; onko teillä siellä eläinsairaalassa jonkinlainen käytäntö, että saa opiskelijahintaan toimenpiteitä? Vähän kuin tyyliin kampaajilla ja noilla hammaslääkäriopiskelijoilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtökohtaisesti suosittelen jättämään ammattilaisen hoidettavaksi, mutta meillä esim. yhden koiran kasvattaja harrasti tätä ja näytti minullekin, miten se tapahtuu, joten oli luontevaa jatkaa puuhaa kotona. Instrumentteja olen saanut erään kaverini kautta, joten en tiedä myydäänkö niitä missään. Jossakin isossa trimmaustukussa ehkä.

      Noin muutenhan hammaskiven kertymistä voi vähentää säännöllisellä hammaspesulla (ulkopinnat riittävät), mahdollisimman vähäviljaisella ja -hiilihydraattisella ravinnolla, luiden pureskelulla ja raakaruokinnalla. Myös Plaque-Offista (merilevävalmiste) voi olla apua.

      Opiskelijat saavat toimenpiteistä hiukan alennusta, mutta eivät mitenkään valtaisasti ;)

      Poista
  4. Miksi Iippu ja Taika eivät tule toimeen keskenään? Millä tapaa tämä ilmenee, tappelevatko? Rispektiä siitä, että viitsitte "säätää" eläinten vuoksi noin, että joutuu lenkittämään useassa osassa. Monta tuntia tähän menee päivässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tappelisivat, jos pääsisivät yhteen. Emme ole laskeneet tunteja :) Toki olisi ihanan helppoa, jos tytöt tulisivat toimeen, mutta aina asiat eivät suju niinkuin on suunniteltu. Eipä meillä siis juurikaan ole vaihtoehtoja, kun kummastakaan emme halua luopua ja homma pelittää hyvin näin :)

      Poista
  5. Minkä ihmeen takia koet tarvetta punnita eläimesi viikoittain? Eikö sinun ammattitaidollasi luulisi osaavan muutenkin arvioida niiden ravitsemustilannetta ja mahdollisia ruokinnan muutoksen tarpeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan minun kädettömyyteni ja osaamattomuuteni vuoksi punnitaan ;)

      Hiukan asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että joukossa on yksi sairastelija, jonka painoa on ihan oikeasti syytä seurata, yksi jolle soisi hiukan lisää massaa ja yksi jolta sitä voisi vähän tipahtaa pois. Toki näiden ruumiinkuntoa kopeloidaan ja pällistellään silmämääräisesti päivittäin, mutta meistä on kiva merkata myös ihan konkreettiset painot ylös kalenteriin pidempiaikaisten kehityssuuntien havaitsemiseksi.

      Tässä työssä nimenomaan huomaa sen, miten hankalaa omistajien on joskus havaita omien lemmikkiensä painonmuutoksia (lähinnä koska niitä katselee päivittäin ja muutokset voivat tapahtua pidemmällä aikavälillä), joten suosittelen säännöllistä (edes parin kuukauden välein tapahtuvaa) punnitsemista lämpimästi kyllä muillekin ;)

      Poista
  6. Kiitos kirjoituksesta, olin tätä itse jo miettinyt, joten mielenkiintoista oli lukea :)
    Asioihinhan rutinoituu, itse koen, että yksin eläjänä yksikin lemmikki sitoi todella paljon enemmän suunnitelmia, kuin pariskuntana (työpäivien jälkeen ei juuri keskenään raaskinut jättää).
    Mutta jäin miettimään onko jokin erityinen syy, miksi shampoopesu vain välttämättömyyksissä? Itsekin kyllä kurat ihan vain vedellä suihkuttelen, mutta shelttipojallani on lääkärin sanoin hormoneista johtuva pikkuriesa, että turkki ei juuri irtoa, mutta sitä kasvaa kyllä lisää (eli koirallani on triplaten turkkia keskiverto puuhkapöksyyn) ja olen todennut shampoon vähän auttavan, jos yrittää saada vähän selviteltyä karvoja, eikä niihin silloin ihan niin helposti tartu joka ikinen tikku ja havunoksa metsässä. Joskin ajoittain tuon turkin määrän kanssa mietitty on sitäkin, että onko se takuttomuus edes mahdollista tavoiteltavaa.
    Mutta shelttiesi vuoksi olen blogiasi lukenut mielenkiinnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en mäkään yksin tällaista laumaa olisi koskaan hankkinut, mutta asiat käyvät helpommin, kun on toinen asiasta kiinnostunut messissä :)

      Shampoopesu poistaa iholta sitä suojaavaa rasvaa, eli kuivattaa ihoa helposti. Lisäksi koirat lähtökohtaisesti inhoavat sitä ja shampoon jälkeensä jättämää tuoksua, vaikka toki miedot tuotteet meillä käytössä onkin :) Kannattaa kokeilla tuollaiseen turkkiin jotakin hoitoainetta. Olisiko Furminaattorista tai karstasta apua?

      Meillä on koko sakilla niin helppohoitoiset turkit, että ei olla jouduttu juuri kikkailemaan.

      Poista
  7. Ihana Taika! Kovasti on neidissä samaa näköä siskopuolensa kanssa, hurjasti terkkuja sinne siis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, siskopuolelle kovasti rapsutuksia! :) Kiva, kun kävit jättämässä terkut :)

      Poista