Seitsemän kuvaa kesästä

Unessakahlaaja haastoi minut jakamaan seitsemän kuvaa menneestä kesästä. Haaste kuului näin: Valitse seitsemän kuvaa omasta kesästä ja kuvaile kutakin yhdellä sanalla.

Itse en malttanut tyytyä vain yhteen, vaan halusin avata valintojeni syitä hiukan tarkemmin.

 

1. Plitvice. Kauniimpaakin kauniimpi luonnonpuisto Kroatiassa. Kävimme täällä siis toukokuussa ennen työrupeamani alkua. Olin haaveillut Plitviceen pääsystä siitä asti, kun siihen muutama vuosi sitten jonkun muun blogissa törmäsin. Tuntui vaikealta uskoa, että noin kaunis, vesiputousten ja kirkasvetisten lammikoiden täyttämä alue voisi löytyä Euroopasta. Reissumme itsessään oli pettymys monilta osin: säät eivät suosineet, hintataso ja shoppailumahdollisuudet eivät juuri ilahduttaneet, eikä se kroatialaisten paljon mainostettu ystävällisyyskään kaikkialla näkynyt. Mutta Plitvice, se oli kaunis kuin helmi!

2. Kesätyöt. Yksi eniten iloa aiheuttaneista jutuista tänä kesänä. Useimmista vuoroistani lähdin suuri innostus sydämessä läikähdellen. Tunne siitä, kun pääsi vihdoin tekemään sitä, mistä on haaveillut. Mukavia eläimiä ja niiden omistajia sekä työkavereita. Paljon uutta oppia. Sai kyllä olla tyytyväinen.

3. Retket. Tänä kesänä meille ei sattunut montaakaan yhteistä vapaapäivää O:n kanssa, mutta silloin kun sattui, teimme muutaman kesäretken mm. Porvooseen, Lahteen ja Tammisaareen. Nämä ovat sellaisia arjen piristysruiskeita, joista me molemmat nautimme kovasti. Uusiin paikkoihin tutustuminen ja maisemien ihailu, mutta ihan jo ne automatkatkin jaksavat viehättää, kerta toisensa jälkeen.

 

4. Uiminen. Tästä lapsuusvuosien lempipuuhasta muodostui yksi tämänkin kesän parhaista ajanviettotavoista, kun löysimme muutaman uuden uimapaikan. Taikkis oli jokaisella reissulla mukana ja innostui uimisesta ennennäkemättömällä tavalla. Nyt sillä onkin melkoiset reisilihakset!

 5. Kotiprojektit, kuten kissahyllyjen hankinta, parvekkeen somistus ja uusi akvaario toivat paljon iloa arkeeni. Koti on mulle ihan supertärkeä juttu ja haluan, että se pysyy viihtyisänä - meille kaikille.

 
6. Näyttely. Se, jossa Joda valittiin luokkansa parhaaksi. Ei niinkään siksi, että näyttelytulokset olisivat itselleni se ykkösjuttu, vaan siksi, että kerrankin tapahtui jotakin todella kivaa ihan odottamatta. Olen elämässäni tottunut siihen, että jos haluaa saavuttaa jotakin hyvää, sen eteen pitää nähdä paljon vaivaa. Eläinlääkikseen pääsemisen eteen tein valtavan duunin. Monta monituista 10-tuntista lukupäivää. Uutta parisuhdetta etsin kolme vuotta. Kämppää Helsingistä pari vuotta. Toista koiraa pari vuotta. En ole tottunut saamaan mitään hyvää ilmaiseksi. Sitten kun jotakin sellaista tapahtuu äkkiarvaamatta, niin kyllä se vain nostattaa mielialan ihan uusille leveleille pitkäksi aikaa.

7. Kotipuolen reissut. Mitä harvemmin sinne pääsee, sitä enemmän niitä arvostaa! Erityisen mukavaa meillä oli viime reissulla, kun vietettiin kummipoikani synttäreitä ja ehdin nähdä rakasta ystävääni T:a kerrankin pitkän kaavan mukaan. Terapiaa parhaimmillaan.

Kiitos kesä, tapaamme jälleen ensi vuonna.

Heitän haasteen eteenpäin kaikille bloggaaville lukijoilleni!