Mäntsälä mielessäin

Ajattelin jakaa muutaman ajatuksen tähänastisista Saaren kokemuksistani, kun takana on neljä koulupäivää ja niiden lomassa yksi arkipäivystys klo 16-08. Päivystyksen jälkeenhän koitti normaali koulupäivä klo 8.30 alkaen, mutta koska viimeinenkin potilas saatiin hoidettua jo illalla, ehdin nukkua päikkäreiden ohella ihan kunnon yöunet. Onneksi potilaita kuitenkin riitti koko illaksi, niin että aika kului todella nopeasti.

Kaiken kaikkiaan on ollut kyllä hurjan opettavaista - ennen kaikkea sen suhteen, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä ja millainen toivoisin työnkuvani sitten olevan. Aion pitää mieleni avoimena ja yrittää oppia niin paljon kuin mahdollista, mutta pakko kai se on rehellisyyden nimissä myöntää, että ainakaan vielä en ole palavasti rakastunut kunnaneläinlääkärin työnkuvaan vastaavissa määrin kuin pieneläinlääkärin.

Paikkanahan Saari on todella mukava ja ilmapiiri lämmin, joten jännittää ei tarvitse. Saaren motto kuuluukin:

"I hear and I forget.
I see and I remember.
I do and I understand."

Pedagogiikkaan on selkeästi panostettu ja erilaisia ohjattuja demoja tai harjoituksia on lähes päivittäin. Niitä olisi kiva saada enemmän myös pieneläinpuolelle! Päivät on aloitettu yleensä harjoituksella tai tutustumalla sairaalaan jääneisiin potilaihin - tyypillisesti märehtijöihin ja joskus ehkä hevosiin. Tämän jälkeen kandit ovat jakautuneet kuka kenenkin eläinlääkärin matkaan tilakäynneille, kuka  kotipotilaita hoitamaan tai leikkaamaan ja kuka pieneläinvastaanoton puolelle. Tilakäynneille matkataan pienillä busseilla ja menomatkalla eläinlääkäri briiffaa yleensä ryhmälleen, mitä on luvassa ja kyselee kertaavia kysymyksiä oletetusta taudista tai sen differentiaalidiagnooseista. Kandit saavat sitten eläinlääkärin valvonnassa suorittaa suurimman osan toimenpiteistä sekä tiloilla että sairaalalla.

Päivystyshuoneeni asuntolassa

Omat tähtihetkeni liittyvät varmaankin pieneläinvastaanotolla viettämääni parituntiseen sekä eräällä ajomatkalla eläinlääkärin kanssa käytyyn eettiseen keskusteluun tuotantoeläinten hyvinvoinnista, mikä antoi paljon ajateltavaa. Joitakin toimenpiteitä, kuten sitä paljon puhuttua rektalisointia olen päässyt jo harjoittelemaan.

Viikko tuntuu kuitenkin kestäneen jo pidempään kuin normaalisti - osansa tekee varmasti tuo yksi päivystys ja siitä seurannut 32 tunnin putki poissa kotoa. Onneksi laumallamme on kaksi huoltajaa - ei käy kateeksi niitä, jotka joutuivat kiikuttamaan koiransa kolmeksi viikoksi hoitoon. Saarellehan ei saa ottaa omia lemmikeitä mukaan, vaikka päivät saattavat helposti venähtää yli kahdeksantuntisiksi.

Onneksi huomenna on jo perjantai! Enpä muista, milloin viimeksi olisin odottanut sitä näin hartaasti.