Tohkeissaan

Pakko tulla hehkuttamaan, että mulla on kyllä nyt kivoin työ ikinä! Tämän vuoden kesätyöpaikka oli varmasti vuoden paras päätös... no, heti kissojen hankkimisen jälkeen. Olen aina aikaisemmin ollut kovin kiintynyt vapaa-aikaani ja ollut kovinkin mieluusti lähdössä töiden jälkeen kotiin, mutta hitto kun tuolta ei tekisi mieli lähteä! Olen jäänyt useina päivinä työaikani päätyttyä seuraamaan, miten kesken jääneet potilastapauksemme ovat päättyneet. Ihan vain omasta mielenkiinnosta, ilman rahallista korvausta. Oppimismielessä, omasta innostuksesta kummuten. Ja on ihan mahtavaa, että vihdoin se oppiminen on mahdollista. Neljä vuotta siihen meni, mutta vihdoin olen sellaisessa pisteessä, johon voin olla tyytyväinen.

Sen lisäksi mulla on älytön draivi pieneläinsairauksien kertaamisen suhteen. Se on musta yksinkertaisesti vain huippukivaa ja -mielenkiintoista. Etenkin nyt, kun on aikaa, eikä kukaan pakota. Sitä mä tekisin nyt kaiket päivät, jos ei olisi muita velvotteita. Olenkohan tulossa hulluksi? Toisaalta tietty tiedonjano ei varmastikaan ole pahitteeksi tällaisessa professiossa.

Samalla mua myös sekä kauhistuttaa, että riemastuttaa ajatus alkavasta klinikkavuodesta: käytännön oppia koko vuosi! Mihin neljä edellistä katosi? Toisaalta vuoden päästä tähän aikaan mun pitäisi hallita valtava teoria- ja käytännön osaaminen voidakseni tehdä töitä - niin, eläinlääkärinä. Aika hullua.

Vaan riemullisinta on se, että olen saanut varmistuksen sille, että tämä on todella se, mitä haluan tehdä. Kevään epäröinnit hiiteen, tätä mä haluan ja tämän mä oikeasti tulen jossakin vaiheessa vielä hanskaamaan. Rakastan olla noiden pieneläinten kanssa tekemisissä. Nuo pienet olennot läikäyttävät mieleeni ilon tunteen, yhä uudelleen ja uudelleen. Ja pakko sanoa, että olen saanut kokea myös useita ihan huippuja asiakaskontakteja, joista on jäänyt hyvä mieli pitkäksi aikaa. On aina ilo kohdata lemmikinomistajia, jotka välittävät lemmikeistäään silminnähtävästi, vaikka klinikkaolosuhteissa tilanteet ovatkin aina mitä ovat. Eivät siis aina niitä kaikkein onnellisempia.

Uudet "hoitajasakset"

Tätä osa-aluetta en ammatinvalintaa tehdessäni osannut kunnolla edes ottaa huomioon, mutta on hienoa huomata, että se tuo vain lisäarvoa valinnalleni. Saan olla eläinten, mutta myös eläinihmisten kanssa tekemisissä. Olen kulkenut pitkän tien, kun ottaa huomioon, että eläinkauppa-aikoinani jättäydyin ujona mieluiten taka-alalle puurtamaan kaikkea muuta kuin asiakaspalvelutehtäviä ja vapautin kauppiaan keskittymään siihen puoleen. Mutta sieltä se kaikki lähti, vähittäisestä rohkaistumisesta ja hyvästä roolimallista. On ilo huomata, että jokaiselta aiemmalta työpaikaltani olen napannut mukaani muutakin kuin merkinnän CV:een.

Sen, mitä tältä nykyiseltä jää, aion arvioida vasta kesän lopussa, mutta jo tässä vaiheessa saldo on 100-prosenttisesti plussan puolella.