Tämän viikonlopun vietimme lähes kokonaan kotipuolessa. Olin odottanut reissua kuin kuuta nousevaa, sillä kyseessä oli ensimmäinen semivapaa viikonloppuni ja täten ehkä kesän ainoa tilaisuus lähteä käymään jossakin pidemmällä. Olin ajatellut jemmata kamerani visusti laukun pohjalle parin päivän ajaksi, mutta näköjään en sitten täysin malttanutkaan.
Lähdimme siis ajamaan kotipuoleen lauantaiaamuna ja vaikka vanhempani olivat itsekin reissussa, olivat he jättäneet meitä odottamaan melkoinen kattauksen herkkuja: lohipiirakkaa, salaattia, herneitä, uusia porkkanoita, vadelmia ja mustikoita. Keveän brunssin jälkeen O lähti pelaamaan kavereidensa kanssa golfia ja minä jäin ottamaan pienet torkut. Illalla siemailimme hiukan viiniä ja jauhoimme monta tuntia asiasta ja sen vierestä kotiin palanneiden vanhempieni kanssa. O:lla ja mulla oli tarkoituksena lähteä poikkeamaan myös kaupungin yössä, mutta aikomuksemme kariutui lopulta taksin tavoittamattomuuteen ja tunnin yrittämisen jälkeen päätimme vain jäädä suosiolla kotiin nukkumaan.
Sunnuntaina grillailimme yhdessä ruokaa ja veljeni perheineen tuli myös syömään. Teimme taas blogissakin pariin kertaan esiintynyttä mansikka-halloumijuustosalaattia, joka saavutti hetkessä lisää ystäviä itselleen. Grillailujen jälkeen lähdimme hakemaan retkituolini kissanäyttelyä varten ja aika pian sen jälkeen O:n olikin jo suunnattava kotia kohti. Itse päätin jäädä kotimaisemiin vielä maanantain, eli viimeisen vapaapäiväni ajaksi.
Poikien ja Iipun lähdettyä ajelemaan kotia kohti, lähdimme me T:n ja Taikkiksen kanssa metsälenkille, järven rantaan. Samoille poluille, jotka jo niin moneen kertaan on taivallettu, mutta jotka edelleen jaksavat viehättää.
Löysin tutuista maisemista puolen pannullista kantarelleja ja sulloin ne laukkuni sivutaskuun, kun en hätäpäissäni muutakaan astiaa keksinyt :D Kaiken kukkuraksi unohdin tehdä niille yhtään mitään. Äiti, paista ne pois sitä apupöydän kulmalta, jooko?
Lenkin jälkeen ajelimme ympäri vanhoja kotikyliä kuin vanhoina hyvinä aikoina konsanaan ja paransimme maailmaa kuukausien edestä. Niin terapeuttista!
Maanantaina näin puolestaan pitkästä aikaa S:a ja lähdimme pienimuotoiselle shoppailukierrokselle Pirkkalaan. Tein muutaman hyödyllisen löydön, joista tärkeimpänä - tittidii - pari kissahyllyä! Ei siis tarvinnutkaan lähteä ebayhin asti kalaan ne tietyt hyllyt saadakseen. Tämän onnistumisen jälkeen hymyilinkin koko loppureissun ajan kuin pikkulapsi jouluaattona. Hintaakin kun oli vain puolet siitä, mihin olin varautunut!
Kerran about 4-6 kuukaudessa tulee myös se tunne, että olisi kiva päästä käymään Subissa. Seuraavat 4-6 kuukautta muistaa, miksi siellä ei tule sen useammin käytyä.
Hurjan voimakkaita, tällä kertaa jopa tulisia nimittäin nuo Subin annokset ainakin meidän makuumme. Koskaan ei jää sellaista oloa, että pian uudestaan... Kuvat kännykkälaatua, jos joku pohtii.
Ostosreissun jälkeen pakkasin laukkuni ja junailin itseni Helsinkiin. Jokakertainen VR:n netin kanssa tappelu sai ajan kulumaan kohtalaisen nopeasti ja O tulikin sitten hakemaan meitä suoraan Tiksistä painavien kantamuksieni vuoksi. Kotona O ihasteli hetken aikaa hänelle yllärinä ostamiani kissahyllyjä ja minä hänen yllärinään imuroimaansa kotiamme :D On ihan huippua yllättää toinen ja huomata toisenkin tehneen juuri samoin.
Nyt loppuillan olenkin sitten lähinnä vain nautiskellut tästä kotiinpalaamisen fiiliksestä. Se tunne, joka oli niin tuttu Vantaalta ja alkaa nyt käydä tutuksi täälläkin. Se ei kyllä koskaan lakkaa viehättämästä. Puhdas, ihana oma koti. Kuuma suihku. Kissojen kanssa käydyt keskustelut "Mäyyyy. Mauh! Mauuuu...".
Yö ja hiljaisuus. Onni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti