Lammassaaren pitkospuut

Kävin maanantaina hakemassa pullollisen kuoharia ja kesäistä suklaata O:n kouluunpääsemisen juhlistamiseksi. Olisin halunnut olla hiukan superimpikin tyttöystävä ja leipaista vaikka yllätyskakun, mutta olin jotenkin tötteröö noin maanatain kunniaksi. Sen lisäksi, että olimme syöneet (Brita-)kakkua juuri edellisenä päivänä. Hyvin tuntui tämäkin pieni panostus kelpaavan.

Hörpittiin sitä kuoharia sitten romanttisesti kuun valossa parvekkeella. O on juuri sitä ärsyttävää ihmistyyppiä, joka voi vetää kokonaisen suklaalevyn kertaistumalta, eikä tunnu missään. Niin siinä kävi tälläkin kertaa.

Jottei herkutteluputki vain pääsisi katkeamaan, tiistaina (vai keskiviikkona? kuka näistä päivistä kesällä kartalla pysyy?) leivottiin kesän toinen raparperipiirakka.

On kyllä hyvvväää, etenkin kun malttaa antaa seistä seuraavaan päivään kylmässä. Me ei yllättäen maltettu.

Keskiviikkona laitettiin myös ihan kertarykäyksellä makkari kuntoon. Nyt voisi alkaa harkita sitä kodin kuvailemista tännekin. Olisiko video kivempi kuin still-kuvat?

Torstaina T tuli koiriensa kanssa pitkästä aikaa visiitille - itse asiassa ensimmäistä kertaa meidän uuteen kotiin. Koirista löytyi niin paljon virtaa, että päätimme lähteä purkamaan sitä johonkin uuteen luontokohteeseen. Paikaksi valikoitui Lammassaari.

"Kesäyössä vaeltaa, Lammassaareen pitkospuin..." raikasi kun käpösteltiin menemään. Perillä odotti kuitenkin tyly tuomio:

Ei koiria. Eikä muuten kissojakaan! Ensimmäinen kerta, kun olen tuollaisen merkin nähnyt :D

Buu, miksei tällaista voida kertoa nettiesittelyssä?

Päätettiin sitten skipata Lammassaari ja jatkettiin polun toista haaraa kohti lintutornia ja piilokojua.

Lintutorni oli varsin matala ja maisemakin aika yksitoikkoista. Mutta tulipa käytyä! Jatkettiin sitten vielä Vanhankaupunginkoskelle ja istuskeltiin jonkin aikaa rantakalliolla. Illalla yritettiin tehdä karppisalmiakkijätskillä, mutta laihoin tuloksin. Sitä paitsi suuri osa mun energiasta kului yhdestä toisesta jutusta kuumeiluun. Siitä sitten lisää ehkä myöhemmin.

Nyt me päätettiin O:n kanssa katkaista tää meidän symbioottinen elo pariksi päivää ja mun lähtiessä kotipuoleen T:n matkassa, O jäi viettämään aikaa kavereidensa ja koirien kanssa. Täällä on yllättävän synkkä keli, mutta kai sitä pitäisi lähteä nuuskimaan kuitenkin vanhan kotikaupungin tuulia. Eipä siis muuta kuin viikonloppuja kaikille!