Lisäksi uuden taloyhtiön upouuteen saunaosastoon kohdistuu aika paljon odotuksia, toivottavasti se on ihana!
Mulla olis paljon kaikkea kirjoiteltavaa, mutta koitetaanpa päästä näistä Espanja-aiheista ensimmäisenä eroon. Mähän lupailin kertoa jotakin espanjalaisen ja suomalaisen eläinlääkinnän eroista, joten tässä nyt jotain mieleenpainuneita seikkoja.
EDIT. Lisäys lukijan toiveesta: luvassa epämiellyttäviä kuvia, klikkailkaapa herkät yksilöt itsenne muualle!
Espanjassa eläinklinikoihin törmää lähes joka korttelissa, mikä johtuu pitkälti jo aiemmin mainitsemastani suuresta valmistuvien eläinlääkärien määrästä. Klinikat ovat aika pieniä ja näyttivät tarjoavan lähinnä vain peruspalveluja. Toimenpiteiden hinnat ovat huomattavasti (jopa 50% ja ylikin) Suomen hintatasoa alempia, eikä eläinlääkärien työllistymisaste, kollegiaalisuus tai palkkataso päätä huimaa. Kutsumusammatti? Todellakin.
Myös potilaskunta eroaa hiukan Suomessa nähtävästä. Rotukoirien osuus on huomattavasti Suomen vastaavaa pienempi, sillä koirat hankitaan pääasiassa löytötarhoilta tai eläinkaupoista.
Eläinkaupoissa myytävien eläinten olosuhteista ja myytävien häkkien kokoluokasta voisin myös vaahdota muutaman sanasen, mutta ehkei lähdetä nyt sille tielle...
... ehkä riittää, jos totean, että meillä voit ostaa lemmikkimatelijan sen kokoisesta terraariosta kuin Espanjassa koiranpennun.
Nämä lasikoppien pentuparat ovat pääsääntöisesti peräisin pentutehtaista ja siitä pääsemmekin sitten varsinaisesti aiheeseen. Eläinlääkäreillä on nimittäin työnsä yrittää pelastaa näistä huonosti hoidetuista, surkeat lähtökohdat elämälleen saaneista ja usein liian aikaisin vieroitetuista pennuista eläjiä. Usein pentujen tilanne romahtaa pari päivää uuteen kotiin saapumisen jälkeen, stressin seurauksena ja sitten tarvitaankin pikaista piipaakyytiä tohtorin pakeille. Tavallisia pentujen ongelmia ovat sisäloiset (madot) ja erilaiset ripulisairaudet. Holtittomasti sisäsiitetyillä koirilla voi olla myös erilaisia kehityshäiriöitä.
Vaan ei mitään niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Eläinkaupoista on mahdollista saada myös puhdasrotuisia (tai ainakin niiksi väitettyjä) koiria, useimmiten kääpiörotuisia sellaisia, joille saa mukaan sukutaulun ja terveystodistuksen. Nämä ja itse asiassa kaikki sekarotuisetkin koirat tulee Espanjassa rekisteröidä, jotta mahdollisissa katoamistapauksissa osataan ottaa yhteyttä omistajaan. Rekisteröintiä varten pennulle on haettava mikrosiru eläinlääkäriltä ja täytettävä erinäisiä kaavakkeita erinäisillä tahoilla. Rokotukset on uusittava vuosittain. Papereiden ja asiakirjojen täyttelyä tuntui muutenkin olevan enemmän kuin meillä. Espanjassa kaikesta halutaan kuulemma saada mustaa valkoiselle. Ja mä kun luulin, että Suomi olisi tarkka maa!
 |
| Tyypillinen espanjalainen ulkoilutustapa: koira vapaana, omistajan huomaamattomissa |
Erilaisia sairauksia niillä kuitenkin kuului esiintyvän, eikä ihmekään: pidetäänhän niitä tarhoilla todella tiiviisti. Kennelyskää, loisia, sydänvikoja, hammasvikoja... usein moniongelmaisia.
Huomattavasti Suomea lämpimämmässä Espanjassa viihtyy skandinaavien lisäksi myös moninainen joukko hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä, jotka levittävät joko suoraan tai välillisesti joitakin meille hiukan vieraampia tauteja, kuten leishmanioosia ja dirofilarioosia (sydänmatoja). Leishmanioosihan on Leishmania protozoa -alkueläimen aiheuttama ja lämpimillä alueilla elävän hietasääsken levittämä zoonoosi, eli myös koirista ihmisiin tarttuva krooninen tauti, jonka itämisaika voi olla jopa kuusi vuotta. Se oireilee erilaisina iho- ja silmäongelmina ja johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Leishmanioosin diagnosointi on haastavaa, eikä parantavaa hoitoa ole vielä keksitty. Rokote on kuitenkin jo kehitteillä. Monet suomalaiset eläinlääkärit pelkäävät, että leishmanioosi leviää espanjalaisten rescue-koirien mukana Suomeen ja adaptoituu esim. kotimaiseen hyttyseemme tai johonkin sääskilajiin. Espanjassa tautiin oli kuitenkin totuttu ja sen kanssa oltiin opittu elämään: se tuntui olevan vain yksi riesa muiden joukossa.
 |
| Kuva | Gaël Lamielle |
Dirofilarioosia aiheuttaa puolestaan Dirofilaria immitis, sukkulamatoihin eli nematodeihin kuuluva sisäloinen, joka leviää hyttysten (ei toistaiseksi vielä tämän kotimaisen lajimme) välityksellä ja elää koirien keuhkovaltimoissa sekä sydämen oikeassa puoliskossa. Sydänmatotartunta aiheuttaa arvatenkin sydän- ja keuhko-ongelmia, äkkikuolemia sekä maksa- ja munuaisvikoja. Inhottava tauti, jonka senkään ei soisi leviävän Suomeen.
 |
| Kuva |
Erilaiset ulkoloiset, kuten kirput ja puutiaiset ovat myös tavallisia ja punkkivälitteisten tautien pikatesti olikin klinikalla ahkerassa käytössä. Erityisesti anaplasmoosi (puutiaisten levittämä Anaplasma phagocytophilum -bakteeri, joka hyökkää koiran punasoluihin ja oireilee mm. kuumeena, väsymyksenä ja ontumisena) kuului olevan yleinen tartunta. Käytännössä koirilla onkin jatkuvasti oltava päällä ennaltaehkäisevät häätölääkitykset, jotka etenkin leishmanioosin kohdalla tuntuivat toimivan hyvin.
Mitään kovin eksoottista tautia (erästä harvinaista autoimmuunitautia lukuunottamatta) en päässyt todistamaan, mikä vähän harmitti, mutta paikallisten eläinten kannalta toki parempi niin. Sen sijaan pääsin avustamaan leikkauksissa, rokottamaan ja lääkitsemään kissoja ja koiria, tekemään labroja, harjoittelemaan kanylointia ja oppimaan yhtä sun toista hyvästä asiakaspalvelusta, vieraasta kulttuurista ja eläinlääkäriydestä ylipäätään.
Ikimuistoinen kokemus, jota suosittelen lämpimästi kaikille vähänkään kiinnostuneille!
Olisi pitänyt jättää tämä postaus katsomatta. :( Varoitukset kuvista, kiitos!
VastaaPoistaPahoittelut :( Varoitus lisätty. Itselle nämä ovat niin peruskauraa, että eipä tullut ajateltua, että jonkun herkän mieli voisi järkyttyä :(
PoistaSairaat eläimet ovat ainakin mulle sellaisia ettei kestä katsoa, samoin kuin koirat ahtaissa lasihäkeissä. Jos itse olet eri mieltä voit tietysti olla varoitusta laittamatta, tuollainen v*ttuileva varoitus ainakin tuntui minusta pahalta, kun nämä kuvat oikeasti olivat minusta varoituksen arvoisia.
PoistaAnteeksi, ei ollut tarkoitus vittuilla, vaikka kaiken rehellisyyden nimissä myönnän, että kyllähän se harmittaa, kun kirjoittaa pitkän tekstin ja sitten joku tulee sanomaan, että olisi pitänyt jättää lukematta... :/
PoistaMun blogia lukee kuitenkin aika moni elukkaan hakeva/kanssaopiskelija, joita oletettavasti kiinnostavat tällaiset asiat. Tämähän on muusta sisällöstään huolimatta ennen kaikkea eläinlääkisblogi ja täällä on nähty mielestäni paljon pahempiakin kuvia. Niinpä en oikeasti tullut ajatelleeksikaan, että joku järkyttyisi sairaasta eläimestä tai lasiboksissa kaupattavasta pennusta (samat kuvat olivat viimesyksyisessä postauksessani, btw). Iloisia asioitahan ne eivät ole, mutta ihan arkipäiväisiä tuolla hiukan etelämmässä. Yleensä mä olenkin rajuista kuvista laittanut tekstin sekaan ennakkovaroitukset, mutta näitä en omasta näkökulmastani katsottuna osannut pitää järkyttävinä. Ehkä olen sitten jo liian turtunut?
Joka tapauksessa ajattelen itse vahvasti niin, että epäkohdat eläinten pidossa tai vaikkapa Suomen koirakantaa uhkaavat sairaudet eivät katoa sillä, että niiltä suljetaan silmät. Mä koen, että niistä on tärkeää puhua ja niistä on tärkeää kuulla, vaikka se epämiellyttävältä hetken aikaa tuntuisikin. Ja kuva - se kertoo aina enemmän kuin tuhat sanaa. Ehkä joku saa siitä kipinän omalle toiminnalleen.
Kiitän kuitenkin vilpittömästi joka tapauksessa palautteesta, koitan olla jatkossa tarkempi. Kyllä tällaisista asioista saa ja pitääkin huomauttaa, pahaa mieltä en näillä kirjoituksillani halua kenellekään aiheuttaa! :)
Ja muokkailin vielä tuon varoituksenkin neutraalimmaksi, toivottavasti ei kuulosta enää vittuilulta, sitä sen ei ole tarkoitus olla :)
PoistaItseäni kiinnostaisi eläinlääketiede, mutta kun ei kestä. Siksi sun blogia luenkin, koska on mielenkiintoista kuulla sun ajatuksia opiskelusta ja saada kurkistaa siihen maailmaan, jonne itse haluaisi, jos tietäisi voivansa mennä työpäivän jälkeen kotiin itkemättä loppuiltaa. Mä yleensä hypin yli postaukset, joihin olet laittanut varoitukset, kun olen ihan liian herkkis tällaisille niin helposti sitten tosiaan jää päässä ne jutut kiertämään.
PoistaMutta tosiaan blogi on omasi, joten itse tietysti päätät sen sisällöstä ja mahdollisista varoituksista. Itselleni on vaan helpompaa blogiasi lukea, kun tietää mitkä postaukset kannattaa jättää katsomatta, koska toinen vaihtoehto olisi lopettaa blogin lukeminen kokonaan (en ole muuten kaikkia postauksiasi lukenut, joten en ole nähnyt näitä samaisia kuvia aiemmin). Toivottavasti tällainen herkempikin ei-eläinlääkiksessä opiskeleva/sinne ei-hakeva lukija mahtuu lukijajoukkoon, vaikken ilmeisesti kohderyhmääsi olekaan.
Mukavaa kesää sinulle ja perheellesi.
Okei, kiva kun kerroit omasta näkökulmastasi :) Yritän tosiaan olla jatkossa tarkempi, jotta kaltaistesi lukijoiden ei tarvitse lukea tekstejäni varpaillaan, mutta pahoittelen jo etukäteen, että aina en ehkä osaa ennakoida sitä, mikä kenenkin uniin jää pyörimään :( En kuitenkaan tee sitä tahallani. Kiitokset asiallisesta palautteesta ja mukavaa kesän jatkoa sinnekin! :)
PoistaKamalan näköinen tauti ja vielä ikävämpää se, että tuommoiseen ei ole vielä hoitokeinoa. :(
VastaaPoistaMillaisia labroja klinikoilla tehdään?
Joo, näyttäähän se hurjalta. Hoitokeinoja toki on, mutta ei parantavia sellaisia. Lähinnä oireita helpottavia. Useimmilla lääkkeillä tosin on pahat sivuvaikutukset.
PoistaTarkoitatko leishmanioosiin liittyen vai ylipäätään? Jos ylipäätään, niin riippuu hiukan klinikan tasosta ja varustelusta. Yleisiä ovat esim. korva- tai ihonäytteiden värjäys ja mikroskopointi, kuivakemia (esim. ns. Spotchem-laitteella, jossa tsekataan verestä peruselinarvoja), hematologiset mittaukset laitteella, hematokriitin mittaus, refraktometrin käyttö virtsan ominaispainon tai veren proteiinimäärien määrittämiseksi, virtsan viljelyt ja pikatestit yms.
ihan mielenkiinnosta, mikä oli se eräs harvinainen autoimmuunitauti?
VastaaPoistaSymmetrinen lupoidi onykodystrofia. En uskonut osuvan kohdalle :)
PoistaOlipa mielenkiintoinen postaus! En ole ennen tullut ajatelleeksi tota tautivaaraa noissa ulkomaan rescue-koirissa :O Tiedätkö tarkkaileeko kukaan maahantuotavien rescueiden terveydentilaa ja miten näitä koiria suomeentuovat yhdistykset tähän tautivaaraan suhtautuvat? Olisi kyllä ihan kauheaa jos noinkin ikävät ja parantumattomat taudit rantautuisivat suomeen! Toivottavasti sitä ei ainakaan ihan heti tapahdu.
VastaaPoistaKyllähän nuo rescue-yhdistykset antavat maahantuomilleen koirille jonkin sortin terveystodistuksen, mutta ymmärtääkseni leishmanioosikoiriakin tuodaan kyllä. Taudin diagnosointi on kuitenkin vaikeaa: testillä voidaan todeta, että koiralla on tauti, mutta ei sitä, että koira olisi tautivapaa. Virhenegatiivisia siis löytyy joukosta aina. Lisäksi noiden löytökoiratarhojen koiria hoitavien eläinlääkärien keskuudesta löytyy kuulemma hiukan vilppiä, että saatetaan kirjoittaa todistuksiin koiran saaneen rokotukset x ja y, vaikka tosiasiassa niitä ei olisi saatu. En ole varma, päteekö tämä noihin suomalaisten suosimiin tarhoihin.
PoistaMitä tulee rescue-yhdistyksiin, niin tässä ainakin yhden näkemys: http://www.espanjankoirat.com/baseinfo/koirien_terveys.html
Tässä HESY varoittelee tautiriskistä: http://www.hesy.fi/info/rescue-tiedote.htm
Ja täällä Suomen Eläinlääkäriliiton ja Eviran virallinen kannanotto: http://news.evira.fi/newsletter.php?id=39&uutinen=323
Hankala ongelma :/
Jouduin törmäämään suomalaisten eläinlääkäreiden tyrmäävän kannan ulkomailta tulleisiin koiriin, kun hommasin toisen koiran Espanjasta asti, vaikkakin ihan Espanjassa asuvalta suomalaiselta tuttavaperheeltä ja emo rotukoira hyvästä suvusta (mutta vahinkopentue, joille toivottiin parempaa tulevaisuutta Suomesta kuin mitä Espanja voisi mahdollisesti tarjota). Ymmärrän toki heidän huolensa, mutta asiat voi ilmaista kauniimminkin, ihan vaan vink vink uuden polven eläinlääkärille :)Itse koiraa hankkiessani tiedostin, että otan riskin esim. vanhemman koiran terveyden kustannuksella, vaikka taustat hyvin tiesinkin perheestä ja koiravanhemmista. Toisaalta koirat matkustelevat nykyään ties mihin näyttelyihin ja voivat keretä altistua matkalla ollessaan sen alueen vitsauksiin. Kai se on vaan hyväksyttävä, että mitä enemmän ihmiset matkustelevat, niin sitä enemmän myös meidän karvaturritkin, ja pöpöillehän se kelpaa. Tulipas avautuminen :D -H
VastaaPoistaOho, ootko saanut ihan suoria ikäviä kommentteja? Monilla eläinlääkäreillä on kyllä todella jyrkkä kanta asiaan, omani on hiukan hälventynyt. Olet luultavasti ihan oikeassa siinä, että kyllä monet taudit tulevat tänne lintukotoomme jossakin vaiheessa leviämään - jos eivät matkustajien, niin ilmastonmuutoksen myötä pohjoisemmaksi siirtyvien vektorihyönteisten ja reservuaarieläinlajien myötä. Toki mitä kaukaisempaan ajankohtaan nämä invaasiot saadaan tuupattua, sen parempi koirillemme :)
PoistaNo enemmän vihjailevaan sävyyn. Olin vain yllättynyt, että kunnon oloista tulleeseen pentuun suhtauduttiin samoin kuin se olisi Espanjasta pelastettu katukoira, vaikka kerroinkin miten pentu oli päätynyt Suomeen. -H
PoistaOkei, no siinähän on sitten saattanut olla ihan semihyvä ajatus kuitenkin taustalla. Aika harva Espanjasta koiran hankkiva kun tuskin näitä riskejä täysin tiedostaa :/ Toki ihan eri asia hankkia koira mainitsemistasi lähtökohdista kuin tarhalta.
Poista