Silhouettes

Juhannusviikonloppu alkaa pikku hiljaa olla elettyä elämää. Meillä itse juhannuksen vietto kesti tosin vain perjantain, mutta aika raukeissa tunnelmissa tässä on senkin jälkeen oleiltu.


Perjantaina, juhannusaattona, pakkasimme Biilin täyteen retkivarusteita ja suuntasimme puoliltapäivin Messilän lomakeskukseen, Vesijärven rannalle, Lahden kupeeseen. Alkumatkan taitoimme nöyrästi Porschen perässä.



 Majoituimme leirintäalueelle ja aloimme ensi töiksemme pystyttää telttaa.

Halpisteltta osoittautui ihan päteväksi ja tuo ilmapatjamme oli kuin sitä varten tehty. Ihan huippuostos! Kuka sanoi, että teltassa nukkuessaan pitäisi saada selkänsä kipeäksi? Ei enää ikinä!

Valitsimme telttamme paikan ihan veden ääreltä. Alkuun maaperän kosteus epäilytti, mutta ihan hyvin siinä lopulta pärjättiin. Etenkin, kun teltan oviaukolta avautunut maisema hiukan lohdutti:

Päivällä makoilimme rannalla ja yritimme palautella katoamaisillaan olevia rusketusrajojamme. Lomakeskuksella oli hieno biitsi, jolle kokko oli kasattu.

Taikkis pääsi tietysti myös osoittamaan pätevyytensä lelujen merijärvipelastustehtävissä.

Omasta mielestään varmasti myös ihmisten pelastustehtävissä...

Hyvää juhannusta vain!

Kaikkien kaveri

 Auringon laskua ihastelimme jälleen teltalla.

Naapureinamme juhannusyötä vietti pari harvinaisen rohkeaa sinisorsapesueellista.

Ja pitihän sitä kokkoakin sitten käydä ihmettelemässä.

Kokkotukka

Ihmisten parveillessa kokon ympärillä me pääsimme valtaamaan grillikatoksesta tilaa omille kokkailuillemme.

 Ja aamuyöstä oli kiva mennä istuskelemaan hiipuvalle notskille lämmittelemään.

Pian alkoikin sitten väsy painaa silmiä ja kömmimme telttaan nukkumaan. Alkuyö oli tyypillisesti kylmän kostea ja aamupäivä kuuma, mutta yllättäviä ongelmia aiheutti tuo meidän nuorempi neitimme, joka oli ilmeisesti saanut jostakin päähänsä, että teltta on paholaisen keksintö. Niinpä sieltä on keinolla tai toisella paettava. Meidän oli lopulta estettävä Taikkiksen pääsy teltan oviaukolle - muuten se olisi varmasti mennyt siitä jossakin vaiheessa läpi. Muutama pieni reikä hyttysverkko-oveen kerkesi jo syntyäkin.

Lippu, tai siis Iippu, otti vanhemman koiran arvokkuudella yllättävänkin lunkisti. Niin teltassa kuin seuraavana päivänä telttaa purettaessakin.

Lauantaina emme halunneet palata suorinta reittiä kotiin, vaan matkasimme kohti Porvoota. Matkan varrella poikkesimme hetken mielijohteesta myös Askolan hiidenkirnualueelle.

Kirnuja oli lukuisia ja niiden koko vaihteli ihan pienistä muutaman metrin syvyisiin.

Montakohan ihmistä ja eläintä tuonnekin on hukkunut?

 Hieno paikka, etenkin kun olen jo pidempään halunnut päästä näkemään hiidenkirnuja. Olisi tosin ollut mielenkiintoista lukea enemmän paikan historiasta. Luulisi tuollaisiin luonnonmuodostelmiin liittyvän paljon mytologiaa.

10 senttiä hyvän onnen puolesta

Askolasta Porvooseen ehdittyämme oli ilma ehtinyt muuttua sateiseksi. Käväisimme kuitenkin ihastelemassa satamaa.

Nappasimme myös muutaman kuvan Vanhasta Porvoosta.

Tuonne on pakko päästä joskus kivemmalla säällä. Ihania pieniä katuja ja vanhoja taloja. Onneksi kesää vielä riittää.

Mukavan rauhallinen juhannus tuli siis vietettyä. Tästä on hyvä jatkaa uuteen työviikkoon.