perjantai 18. toukokuuta 2012

Fresas y chocolate

Ajattelin puhua muutaman sanan myös yhdestä matkailun oleellisimmista jutuista - ruuasta. Siitä on aina kiva puhua. Joku tuossa taannoin ihmettelikin, miten meillä opiskelijoilla (krhm, O ei ole ole vielä opiskelija eikä ole ollut kolmeen vuoteen, mutta tekee kovasti töitä ollakseen sellainen vielä jonain päivänä...) on varaa herkutella jatkuvasti ulkona. No - ei meillä olekaan. Tai ehkä olisi, kun täällä ravintolaruokakin on suht edullista, mutta me käytämme sen rahan yhteisymmärryksessä
 mieluummin johonkin muuhun. Esimerkiksi vihreisiin housuihin. Haha.

Mutta tosiaan, me asutaan täällä siis mun isovanhempien jäljiltä suvulle jääneessä kerrostaloasunnossa. Ei missään luksussellaisessa, mutta löytyypä täältä ainakin kaasuliesi ja miniuuni. Niinpä ollaankin pystytty kokkailemaan itsellemme ruokaa useampanakin päivänä. Kaikkea ei tosin ole tullut kuvailtua. 

Eräänä päivänä paistoimme ruuaksi pangaa (onko tälle suomenkielistä nimeä?) , joka maksoi kaupassa huimat 1,39e.


Vieras kalalaji, eikä hajuakaan, mitä siitä oikeasti pitäisi tehdä. Me päädyimme kuitenkin varmaan vaihtoehtoon: paisto runsaassa voissa ja kermassa, mausteeksi suolaa ja pippuria.


Ja koska halusimme lisätä hiukan ruokalajin eksotiikkaa, käristelimme kyytipojiksi purkillisen simpukoita ja mustekalaa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun maistoin viimeksi mainittua, muttei varmastikaan viimeinen, nam.

Valmis annos majoneesikastikkeineen näytti jotakuinkin tältä:


Tuollaisista valmiista salaattiaineksista koostuva pussi maksaa täällä 60 senttiä, joten motivaatio esim. kokonaisen lehtisalaattiruukun ostamiseen ei ole hiponut pilviä.


Tällä matkalla olen maistanut ensimmäistä kertaa elämässäni myös ilmakuivattua kinkkua.

Jonkun muun päivän panga-annos

Lisäksi olen löytänyt jotain kotiin vietäväksi asti.

72% tumma suklaa paahdetuilla kaakaomurusilla - niin hyvää ja sallittua. Fazer, Marabou, herätys?
Tästä en ole ihan 100-varma, etteikö tätä löytyisi Suomesta, muttei ainakaan omiin silmiini ole sattunut:

Kuulostaa herkulta!

... ja sokerina pohjalla:

... mansikkahillo ilman sokeria!

Tällaiseen tuotteeseen en ainakaan ole aiemmin törmännyt. Valikoimasta olisi löytynyt myös sokeriton omenahillo, persikkahillo ja metsämarjahillo. Harmikseni purkki on niin painava, että jouduin jättämään muut laadut kauppaan.

Mutta mikä löytö, ihanaa! Voin jo maistaa suussani kesäiset lettukestit - kermavaahtoa ja mansikkahilloa, mmmm...

7 kommenttia:

  1. Oo, tuota kalaa haluaisin maistaa! Samoin mansikkahillolöydöstäsi olen kateellinen. En karppaa eli sinänsä välttele sokeria, mutta tähänkin suuhun kaupan hillot ovat ällöjä! Ihan supermakeita ja purkin kyljestä löytyy selityskin - sokeri on aina tuoteselosteessa ensimmäisenä.

    Maraboulla muuten on superhyviä, kuvan tyylisiä suklaita. Jotain 80% taisi olla myös, eikös ne ole sallittuja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä taas itse asiassa en enää muista, miltä hillo maistuu :) Paitsi mielikuvissani. Joskus ennen se oli osa joka-aamuista kaurapuuroannosta. Maraboulla ja Fazerilla on tosiaan joitakin tummia suklaita, mutta ainakin siinä Fazerin kaakaopavunmuruja sisältävässä on hiilarit aika korkealla ja niin vissiin lemppareimmassa Maraboun minttusuklaassakin. Tumma mantelisuklaa olisi ihana!

      Poista
  2. Kyllä pangasius on tuttu Suomalaisilta kalatiskeiltä. Tai ennen ei tullut kovin usein vastaan, mutta nykyään enemmän. Joskus olen paistanut sitä ihan vaan suolatulla pannulla ilman sen kummempia kastikkeita. Hyvää niinkin. :)

    Sama kikka toimii itse asiassa myös broilerfileille. Harvemmin tosin tulee broileria ostettua, kun jotenkin epäilyttää ne raukat pikku otukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me mietittiinkin, että onko panga ja pangasius sama vai eri asia, mutta ilmeisesti sama. Nevertheless, eipä oo koskaan tullut syötyä. Haimonni on vissiin se ihan suomensuomenkielinen termi. Tuttu akvaariokirjoista :<

      Poista
    2. Haimonni juu. Mutta eihän sitä kukaan tajuaisi ostaa, kun kuulostaa nimi niin pelottavalta! :D

      Soumi-keleni oli näköjään myös hallinnassa edellisessä kommentissa..

      Eniveis, pangasius on jotenkin eksoottinen, mutta silti turvallinen. Pakastimen kautta nuo taitavat Suomessa tulla myyntiin.

      Poista
  3. Vilinää-blogissa ( allergisenkoiranblogi) oli just viime keskiviikkona 16.5. juttua tuosta kalasta. Ei kovin positiiivista.
    Meilläkin on sitä joskus syöty, mutten taida ostaa enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, en ollutkaan kuullut tuollaisesta. Artikkeli, johon postauksessa viitattiin, oli musta kuitenkin hieman, hmm... sensaationhakuinen? Ei herättänyt suurta luottamusta. Voisin lähteä keskustelemaan monestakin porsaanreiästä, mutta mitäpä suotta :) Helpompi toki jättää syömättä, niin ei tarvitse olla huolissaan ;)

      Poista